Suru menetetystä kielestä ja isästä, joka oli ilmeisesti joku muu, oli syy siihen, että manndalenilainen Gerd Mikalsen päätti aloittaa kirjoitusprojektin, jonka tuloksena syntyi hänen esikoisromaaninsa ”Farsmålet”.
Torun Olsen
Julkaistu 10. tammikuuta 2017
Gerd Mikalsen kuvaa lapsen, teinin ja lopulta aikuisen Alman silmin kasvamista pienessä kylässä, jossa saamen kieltä ja kulttuuria kiellettiin ja johon suhtauduttiin häpeän ja syyllisyyden tunteella. Myöhemmin kuvaillaan taistelua alemmuuden tunteen häivyttämiseksi ja hyväksynnän saamiseksi.
— Olin 17-vuotias, kun ymmärsin, että isäni osasi puhua saamea. Vaikka ihmettelin sitä monta kertaa, en uskonut sitä todeksi kuullessani sen ensimmäistä kertaa. Hän muuttui aina niin tiukaksi suusta, kun saamea puhuttiin tai se oli puheenaiheena, kertoo Mikalsen.
Se, että hän valitsi kirjan nimeksi ”Farsmålet”, kuvastaa hänen isänsä kiinnostusta Norjaan, maahan ja lakiin. Hän halusi näyttää norjalaiselta hinnalla millä hyvänsä. Alman ja hänen isänsä välinen jännite on kirjan toistuva teema, ja ennen kaikkea kieli on Alman ahdistuksen ja turhautumisen lähde.
Sukupuolivietti, kieli ja lestadiolaisuus
— Kun olimme lapsia, oli paljon salaisuuksia kaikessa, mikä liittyi sukupuoliviettiin. Emme esimerkiksi saaneet olla läsnä eläinten paritellessa. Muistan, että me piilouduimme salaa katsomaan. Samalla tavalla saamen kieli oli jotain, joka kuului aikuisten maailmaan. Näimme, että heillä oli hauskaa ja he vaikuttivat rennommilta puhuessaan saameksi, mutta me lapset emme saaneet olla osa tätä, Mikalsen muistelee.
Vaikka kieli on keskiössä, kirja kuvaa monia muitakin merisaamelaisten kulttuurin piirteitä. Saamme katsauksen pienmaatilan elämään, kansanperinteeseen, lukemiseen ja ennen kaikkea lestadiolaisuuden tiukkaan sormenosoitteluun.
— Siellä oli paljon pelottelua ja tuomitsemista. Se oli pelottavaa lapsena, mutta en koskaan pelännyt mennä rukoushuoneeseen. Lestaadiolaisuus pilasi joillekin, mutta monet löysivät myös lohtua uskonnosta, Mikalsen kertoo.
Kuten ajankohtaista tänään
Romaani on yksi ensimmäisistä, joka käsittelee norjalaistamisen yhteiskuntaan aiheuttamia ongelmia, ja se paljastaa haavat, jotka syntyivät kansalle, joka menettää osan identiteetistään ja itsearvostaan.
Mikalsen toivoo, että romaani otetaan hyvin vastaan, että se on kaunis kirja lukea, ja että sen vakavuus tulee esiin.
Hän lisäsi, että palautteet, muun muassa romaanin lukeneiden nuorten antamat, ovat olleet hyviä. Monet tunnistavat kuvaukset. Vaikka monet saamelaiset symbolit on tuotu jälleen esiin, ja nuoret ovat varmempia saamelaisidentiteetistään, useimmilta kieli puuttuu yhä.
— Kirja käsittelee kauan sitten tapahtuneita, mutta yhä ajankohtaisilta tuntuvia asioita. Ovatko asiamme muuttuneet edistyksestä ja kehityksestä huolimatta, Mikalsen kysyy.
Kåfjordilainen kirjailija saa tukea esikoisromaanilleen, Framtid i Nord
Unnan ságastallan isä-kielestä
Om Gerd Mikalsen
- syntynyt 1957
- Manndalenin kylästä Pohjois-Tromssissa
- on työskennellyt luomuviljelijänä, marjojen, vihannesten ja karjankasvatuksen parissa
- kiinnostunut duodjista ja ruoan jatkojalostuksesta
- debytoi kirjan Farsmålet kanssa
