Hans Kristian Eriksen

Hans Kristian Eriksenin piethään yhtenä kväänilitteratuurin pioneerina. Hän oli kans yksi tärkeimistä aktööristä pohjasnorjalaisessa kulttuurissa, ja hän sai monta kunnianosotusta oman kirjailijantyön eestä.

Hans-Kristian Eriksen. Foto: Sissel H. Eriksen

Tekst: Kaisa Maliniemi

Hans Kristian Eriksen (1933-2014) kasus ylös Sisä-Kiiperissä Varenkissa, mutta hiljemin hän asui Stonglandseidetissa, Tranöyassa, Senjassa. Kirjailijalla oonki kaksi kotipaikkaa: Kiiperi ja Senja, ja tämä tullee kans esile hänen kirjailijantyössä ja kulttuurisissa aktiviteetissa. Net marginaalit Pohjas-Norjan histooriat joile ei ollu sija viralisissa histooriankirjoissa, olthiin tärkeät teemat hänen kirjailijantyössä ja likelä hänen syäntä.

Eriksenin kirjottaa pääasiassa pohjasnorjalaisesta kulttuurista, luonosta ja histooriasta, ja erityisesti kväänitten ja 2. mailmansoan partisaanitten ympäri. Eriksen kuvvailee kväänitten

Hans Kristian Eriksen. Foto: Privat

migrasjuunia ja asettumista omissa puolidokumentaarisissa kirjoissa Vandrere i Grenseland (1973) ja nuortenromaanissa Flukten til havet (1985). Eriksenilä ittelä oli kväänijuuret. Hän oon kirjottannu kans muita sievälitteräärisiä kirjoja, muun myötä Fiskeren og vårherre (1975), Den lange brødvegen (1978), Barnet og krigen (1983) ja runokokhoonpanon Songen om Senja og jorda (1989).

Vuona 1978 Eriksen perusti lehen Nordnorsk Magasin Stonglandseidetissa. Hän työteli lehen redaktöörina vuotheen 2000 saakka. Meininkinnä oli tuua esile Pohjas-Norjan ja Pohjaskalotin kulttuurin. Lehen tunnethiin kans nimelä Nordkalottmagasinet.

Hans Kristian Eriksen sai monta kunnianosotusta ko oli työtely litteratuurin, histoorian, kulttuurin ja luononsuojelun etheen. Vuona 1979 hän sai Tromssan fylkin ensimäisen kulttuuripalkinon ja vuosi sen jälkheen Tromssan komuunin kulttuuripalkinon. Vuona 1982 sai hän Tranøyn komuunin kulttuuripalkinon ja vuona 1983 Blixprisen-palkinon. Eriksen oli yksi tärkeimistä aktööristä pohjasnorjalaisessa kulttuurissa. Tästä työstä hänele annethiin Peter Dass-mitalin vuona 1984. Vuona 1988 hänen nimitethiin Pohjasnorjalaisen kirjailijalaakin (Nordnorsk forfatterlag) kunniajäseneksi. Vuona 1992 hänen nimitethiin staatinstipendiaatiksi, ja vuona 1996 hän sai Kuninkhaan kultasen kunnia-arvon mitalin.

Tämä ylipuolen pitkä kunnialista näyttää ette Hans Kristian Eriksen oon ollu tähelinen persoona monela faakialala Pohjas-Norjassa. Hänestä oon kirjotettu monta artikkelia, muun myötä historikkarit Einar Niemi ja Randi Rønning Balsvik, ja hänen ympäri oon järjestetty oman seminaarin Finmarkun kansoittenvälisessä litteratuurifestivaalissa vuona 2016. Vaikka hän oli yksi kväänilitteratuurin pioneerista, niin hänen sievälitterääristä kirjailijantyöstä oon tehty tyhä vähän litteratuuritutkimusta.

Vandrere i grenseland

Kovina nälkävuosina monet sielä öystässä uneksithiin maasta meren äärelä, ja loistavin tämä unikuva oli ennen ko het matkustethiin sinne. Heilä oli oma nimi tälle maale, Ruija. Jo varhain oon se saanu alun, se sananparsi jota kväänit pruukathiin sanoat: Het aijothiin Ruijhaan vuolemhaan veittelä kultaa. Kala oli kultaa.

(Vandrere i grenseland)

Hans Kristian Eriksenin puolidokumentaarista kirjaa Vandrere i grenseland (1973) saatethaan pittäät ensimäisenä romaaninna kväänitten ympäri. Niin ko kirjan pärmiteksti muistelee, oon kirjailija «noutanu esile Norjan histooriasta kapittelin mikä tähän saakka oon ollu vähän tunnettu, saagan muutamista heistä kekkä raaethiin ja rakenethiin maata». Artikkelissa Eriksen kuvvaa kvääniä sepiksi ja ahkeriksi ihmisiksi kekkä viljelthiin maata, pyyethiin kallaa merestä ja koethiin epäoikeutta, mutta tämä kansa ei antanu kurjuuven painaa heän alas. Heilä oli «sisu», niin ko sen kvääniksi/suomeksi pruukathaan kuttuat.

Kirjassa Vandrere i Grenseland oon kulttuurihistoorialisia artikkelia kväänitten/suomensukusten ympäri ja heän kielestä, kulttuurista ja histooriasta. Näissä artikkelissa kuvvailhaan migrasjuunin syitä ja kväänitten matkaa Norjhaan. Lisäksi kirjassa oon monta persoonahistooriaa ja sievälitterääriä muistelusta.

Flukten til havet

Vuona 1985 tuli Eriksenin nuortenromaani Flukten til havet, jossa oon alatitteli Juhani og Hilja. Raamimuisteluksessa seuraama kunka moderni Hilja matkustaa perheen kans biililä samoila aloila Suomessa ko missä hänen kvääniesivanhiimet synnythiin. Jälkisanoissa kirjailija kirjottaa ette hän haluaa muistela toisen aijan pakolaisista ko mitä oon nykyaikana. Nämät pakolaiset hääythiin matkustaat pois nälkäaijan Suomesta kiini Varenkhiin saakka ette löytävä ittele ruokaa. 1860-luvula oli Suomessa monta nälkävuotta, ja sillon talvet olthiin pitkät ja kesät kylmät. Vuosi 1867 oli värrein, se oli «saatanan vuosi», niin ko kirjailija ja monet muutki kuttuva sen. Kirja Flukten til havet muistelee tästä vuoesta.