Kväänin eli kainun kieli

Kväänin eli kainun kieli oon kansalinen minoriteettikieli, mitä pääasiassa puhuthaan Tromssassa ja Finmarkussa. Kieli kuuluu suomalais-ugrilaisheen kieliperheesseen, ja se oon öystämerensuomalainen kieli. Kieli oon likheistä sukua Ruottin Tornionlakson meänkielen ja pohjassuomalaisten dialektitten kans. Ruottissa meänkieli oon kansalinen minoriteettikieli.

Satojen vuositten aijan oon kväänin kieli kehittynny erilänsä suomen kielestä, ja se oon ottanu vaikutheita pohjasnorjalaisista dialektista ja saamen kielestä. Sanoissa ja osin kans grammatikissa olthiin vähitellen niin suuret erot, ette kväänin kielen saatethiin räknätä jo omaksi kieleksi. Vuona 2005 kväänin kielen tunnustethiin minoriteettikieleksi Norjassa.

Kväänin kielen saatama jakkaat kahtheen eri dialekthiin; länsi ja öystä. Länsi-dialekti pittää sisälä alat Yykeästä kiini Porsanginvuonhoon. Tällä alala kväänin kielessä oon vaikutuksia kielestä mitä puhuthiin Tornionlaksossa 1600- ja 1700-luvula.

Öystä-dialektia puhuthaan Varenkin-Paatsjoven alala. Dialekti sielä oon pohjassuomalainen sen tähen ko Pohjas-Suomesta ja muualtaki Suomesta siirythiin paljon ihmisiä sinne työn pörässä.

Niin ko monet öystäsuomalaiset kielet, oon kans kväänin kieli uhattu kieli. Arvelhaan ette suunile 4000 kvääniä saattava suomea, ja 2000-2500 puhuva kväänidialektia.

Norjalaistaminen

1800-luvun puolivälissä alkoi saamelaisten ja kväänitten norjalaistaminen, ja sitä kesti suunile sata vuotta, ja sen tähen kväänin kieltä käytethiin yhä vähemän. Kväänin ja saamen kieli olthiin epätoivotut vieroelementit kasuavassa nasjunalistisessa Norjassa missä kylväthiin ajatusta ette oon yksi nasjuuni, eli yksi kansa ja yksi kieli. Kväänin ja saamen kieltä ei ollu lupa käyttäät koulussa. Yhen aijan oli lupa käyttäät kieliä apukielenä, mutta koululaki vuona 1936 kielsi kokonhansa suomen ja saamen kielen käytön. Tämän kielon otethiin pois 1960-luvun loppupuolela.

Ekonominen kehitys merkitti kvääniväjele sitä, ette het panthiin pois oman kielen ja kulttuurin ja otethiin sijale norjalaisen kielen ja kulttuurin. Meinathiin ette kväänit oon maahanmuuttajat kekkä tulthiin tänne vapaaehtosesti, ja het itte valithiin ette het oon norjalaiset. Sen tähen heilä ei ollu mithään oikeuksia omhaan kielheen tahi kulttuurhiin. Monet kväänit ei pitänheet arvossa ommaa kulttuurista tavustaa, ja valithiin sen pois.

Kväänin eli kainun kieli ja kulttuuri tääpänä

Ajatukset kväänin kielen ja kulttuurin ympäri muututhiin 1960 – ja 70-luvula, ja kväänitten joukossa tapahtui etninen herrääminen. Alkoi syntyät paikalisia ja nasjunaalisia yhistyksiä, ja tämä vaikutti siihen ette vähitellen kieli ja kulttuuri elästyi. Vuona 1987 perustethiin Ruijan Kveeniliiton.

Sekä Finmarkun korkeakoulussa ja Tromssan universiteetissa opetethiin suomea, ja 1980- ja 1990-luvula opetethiin suomea useassa koulussa Tromssassa ja Finmarkussa.

Kväänin kieli oon puhuttu kieli, ja sen tähen oon käyty monet ja perustheeliset praatit sen ympäri, ette oonko kväänin kieli oma kieli eli suomen kielen dialekti.

Ko kväänin kielen tunnustethiin kansaliseksi minoriteettikieleksi vuona 2005, alethiin työtelemhään sen etheen ette kehitethään kväänin kirjakielen. Kainun institutila oon nasjunaali eesvastaus kehittäät kväänin kieltä Norjassa. Kväänin kirjakieltä alethiin kehittämhään vuona 2007, ko Kväänin kielitingan ja kieliraatin perustethiin. Kielityön moolina oon tehä kirjotusnormin jossa pohjana oon kväänin kielen eri dialektit.

Meän kieli – meän siivet