Guokte sámi muitalusa

Guokte sámi muitalusa. Vižžon Just Qvigstad girjjis “Sámi máidnasat ja dološ muitalusat.

Fra Just Qvigstad “Samiske sagn og eventyr”

De leigga guokte Dálošvákkiha, vulggiiga sugadit Rissevutnii čeavraid geahčadit giđđaija, go ijat leat čuovgadat. De suhkaba Rissevuona smávva mohkiid birra. De leigga lahka vuotnabađa; de lea akta jorba lássa. De huobmá dat, gii mánnegeahčen vuohppáhaddá: orrida (lássa) nalde čohkkáha dego livččii čeavrris. Dego boahtiba lagabuidda, de lea dego olmmoš, čuoččahii ja šattai
máđohis guhkki. De dadjá ovdaolmmái:

– ”Geahčas donnai, maid mon jáhkken ahte dat leai čeavrris; muhtte dat ii lean. Dat lea mearraháldi munno beahttaleame. Máhco ruoktot, dan meađe go lea buorre dálki!»

Manneolmmái dadjá: – ”Ean moai das bala.”

De dadjá vuot ovdaolmmái: – ”Dat lea buoremus ahte moai máhcce ruoktot. Dál šaddá vissat harbmat bahá dálki!”.

Manneolmmái vástida: – ”li dat šatta mihkkege bahá dálkkiid.”

De soabaiga nu, ahte suhkaba fastten, go lea nu buorre dálki. De riemaiga geaččat dan lássa guvlui, muhtte eabage oaidnán lássa. De dadjá manneolmmái;

– “Eai dat lean iežá go munno čalmmit beahtaleame mearrahálddiid. Gal mon lean dakkár givttan leamaš ovdal.”

De sugaiga gáddeguora. De bođiiga ovtta jalge geaillu guovdu, ja leai guhkki sisa. De suhkaba geaččat, leatgt čeavrat doppe luottastallan. De bođiiga geaillu sisa, ja leai binnaš boares muohta ja ránes sáttu fiervván.

De oaidniba: das leat čeavrat luottastallan. De sárdnuba gaskaneaskka ahte:

– ”Moai dál galge vancca sirdiilit olgoliidda ja galge mannat goappát geailobeallái fáktet dasságo čeavrat olggos bohtet ráiggiin.”

Go leaba čohkkåheame; de iđistii ovtta ráiggin dego livččii olbmo hápmi; de dadjá:

-”Doai galgabeahtti vuolgit eret dakkaviđe nu johtilepmusit go johtibeahtti. Galgabeahtti mannat ovstabeallái dán njárgga. Mon dieđán ahte doppe leat vállji čeavrat, ja álligen oro das makkárge! Dat lea min orrunbáiki.”De dat ruohtasteigga vancii ja sugaiga ovstabeallái njárgga. Bodiiga njárgageahčåi; de dadjá ovdaolmmái- Moai galge vuolgit ruoktot suhkat. Munnuide ii daide bures šaddat.»

De dadjá nubbi: – ”It don galgga hoavridit. Mii dal lea sugadit, go lea nu buorre dálki? Moai suhke dohko, gosa háldeáddjá lea gohččon.”

De bođiiga ovtta báktegeaillu guovdu, de huobmái ovdaolmmái go čeavrris ruohtastii ráigái. De dat njágaiga siivun dan geailumohkkái ja bijaiga vancca geailonjálbmái. De manaiga ieža goappát ravdii geaillu; čohkkáheaigga veahá áiggi; de bohte guokte čeavrá juovvaráiggiin olgos. De bážiiga goabbát čeavrá; de guttiiga vancii. De dadjá ovdaolmmái:

– ”Gal moai goit gottiime goabbat čeavrá.”

De galggaiga vuolgit suhkat; de huobmá vuot manneolmmái go mái go čeavrris bođii mearan ja manai bákteráigái. De manaiga ruoktot fastten ja manaiga goappát geaillu beallái čohkkáhit. De leaigga čohkkáhan lahka ullimeara; de bohte vuot en guokte čeavrá räiggiin olggos. De bážiiga ja gottiiga vuot en čeavrá goabbát. De guttiiga vancii ja vulggiiga suhkat ruoktot ja leai buorre dálki ja bođiiga ruoktot suhkanbuvrraheaska. De bijaiga nohkkat, ovdalgo čeavráideaska njuovaiga. De niegada manneolmmái:

– Jos doai eahppi livčče vuolgán nu jođánit suhkat ruoktot, de doai livččeje gávnnahallan harbmat bahá dálkái ja iige livččeje dudnuin bures mannan.

Dego badjáineaigga, de leai boahtáin harbmat garra dálki.

2.

De leigga guokte rievssatbáhčči, vázziba rievssatváriin gaskal Ivgobađa ja Olmmáiivákki. De bođiiga uhca rievsatmoađáš guovdu, riemaiga bivdit ja bođiiga báhčádahkii; de bážiiga ja oruiga iežaska mielan deaivan goappát giruna. De vulggiiga váldit girunild, muhtte girdiledje eabage ožžon. De vuot vulggiiga giruniid ochat. De gávnnaiga vuot en ja de bážiiga nu lahka ahte dolggit manne aktat borgan, ja de jáhkiiga: gal soai gottiga. De čuoččaheaigga ja luđiiga bissuideskka ja vuggiiga, go valbmaneigga, dieid giruniid váldit, muhtte girunat girdiledje. De dadjá nubbi:

– Dat eai dáidde albma girunat.

De oinniiga gosa seivo. De lei juo beaivi álgán skávvái geassit; de vuot njágaiga giruniid lusa ja bođiiga báhčádahkii ja bážiiga vuot en. De vulggiiga váldit dieid.
giruniidiska. De vulge ruohttat iešguđet guvlui, ja eabage ožžon gitta; ruohtahalaiga dassá go sevdnjodii. De dadjá nubbi:

– Dat dat galle dat dološ neavrri eangelat, mii lea jápmán dán vári nala boares áiggi, ja dat ripme aldda eangelat munno givssidit, vaikko moai ean ovdal huobmán.

De manaiga botnái, goste oruiga, márkanbáikái. De niegada nubbi:

– Jos doai livččide ožžon dieid lottiid gitta, de doai ivččide sorbmanan, badjel bávtti gahččan. Oanžžubeahtti giitit, ahte doai eahppi diehtán ahte mon lean vealláhan dáppe lahka čuođi jagi.