Kala oli vuonojen asukkaiden elinehto, ja sitä oli Pohjois-Tromsissa runsaasti. Tunnettu sanonta oli: »....we laittoi perunan päälle ennen kuin soudettiin kalaan kiehumaan». Tähän on koottu joukko Pohjois-Tromsille tyypillisiä kalareseptejä.
Turska oli tärkein kala, ja suurin osa siitä ripustettiin myytäväksi varastokalaksi. Muita käytettyjä kalalajeja olivat kolja, seiti, silli ja punasimppu. Vähemmässä määrin kampelaa, ruijanpallasta ja keihästä. Kesällä kalastettiin lohta ja taimenta.
Vuoden ensimmäinen mølja oli kohokohta, ja se tarjoiltiin maksan ja sääsken vatsan kanssa.
Kala käytettiin mieluiten tuoreena, jotta perhe saattoi kokoontua aterialle keskellä yötä. Muussa tapauksessa kalaa säilöttiin, suolattiin tai savustettiin. Aikaisemmin oli yleistä myös hapan kala, jota valmistettiin tuoreen kalan korvikkeeksi. Mädistä valmistettiin mätikakkuja ja mätikeittoa.
Kalastuskauden aikana he keittivät kalaa joka päivä soutamalla. Monet kaipasivat kuitenkin hapanta kalaa, sillä tuore kala oli heille tylsää. Kesällä he kuljettivat kalan tulvaniityn alapuolelle ja peittivät sen merilevällä (dæbbo). Kun kala oli hapantunut, he keittivät sen. Talvella saamelaiset piilottivat kalan lumen alle, jotta se hapettuisi.
Osoitteesta Tietoa merisaamelaisista Anders Larsen (1950)
