Alf Nilsen-Børsskog

Alf Nilsen-Børsskog. Foto: Liisa Koivulehto / Ruijan Kaiku

Alf Nilsen-Børsskog oli ensimäinen romaanikirjailija kuka kirjotti kvääniksi. Sanothaan ette hänen kirjat oon kunniotus kväänilet ja heän kulttuurillet.

Kaisa Maliniemi kirjottaa:

Kysymys ette mitä kieltä minun pitäis käyttäät, oli jo varhain esilä. Miehän saatoin kirjottaat ainaki norjaksi, saameksi, engelskaksi ja suomeksi. Probleemi oli se, ette yksikhään näistä kielistä ei ollu Kuosuvaaran väen äitinkieli. Sen tähen mie hääyin valita arkaaisen kielen, Pyssyjoen kielen, jota jokku, niin ko esimerkiksi proffessori Kenneth Hyltenstam, kuttuu kvääniksi eli kveeniksi.

Jos mie olisin kirjottannu Kuosuvaaran väen histoorian jollaki toisela kielelä ko heän omala, olis heistä tullu tyhä karikatyyrit, eikä net ittenäiset ihmiset kekkä saatethiin antaat suijuttaat ittensä maahan saakka, mutta ei kuitenkhaan katkenheet. Niinpä mie hääyin samala tehä minun oman grammatikin ja ortografian.

Alf Nilsen Børsskog 2012

Vuona 2004 tuli ulos Alf Nilsen-Børsskogin kirja Kuosuvaaran takana, mikä oon ensimäinen osa hänen kirjaraiossa Elämän jatko. Romaanin annethiin ulos vuosi aijemin ko kväänin kielen tunnustethiin omaksi kieleksi Norjassa. Hiljemin oon Nilsen-Børsskogin romaani ollu tärkeä kväänin kielen normeeringissa. Kväänin kielen grammatikki tuli viimen ulos vuona 2014. Alf Nilsen-Børsskog oli ensimäinen kirjailija kuka kirjotti kvääninkielisiä romaania.

Nilsen-Børsskog syntyi kvääninkielisessä Pyssyjoen kylässä Ryssämarkan komuunissa (tääpänä Porsangin komuuni) vuona 1928. Nilsen-Børsskog häätyi heittäät koulunkäynin kesken ko sota alkoi. Sen saman koethiin usseimat hänen sukupolven ihmisistä Ryssämarkassa. Hänelä oli kuiten halu oppiat lissää, ja hän ilmotti ittensä privatistiksi Alattion kansakoulhuun. Hiljemin hän otti artiumin Bodøssa. Vuona 1969 hänestä tuli koulutettu opettaja Tromssan seminaarista. Hän studeeras kans suomea, saamea, engelskaa ja histooriaa Oslon universiteetissa. Koulutuksen jälkhiin Nilsen-Børsskog työteli opettajana Kirkkoniemessä, Raisissa, Uuniemessä, Kautokeinossa ja Kaarasjoessa. Ko hänestä tuli pensionisti, muutti hän takasin omhaan kotikylhään Pyssyjokheen ja alkoi kirjottamhaan kirjoja.

Nilsen-Børsskog oli kaksikielinen. Hän valitti kirjotuskieleksi kuiten kvääninkielen, vaikka hänelä olis ollu paljon enämen lukijoita jos hän olis kirjottannu norjaksi. Hän sanoi ette «Mie en valinu kieltä, kieli valitti minun». Kvääni oli hänen syämenkieli, meinas hän. Nilsen-Børsskog häätyi kuitenki taistela monta vuotta ette sais finansieeringin omia romaania varten, ja vuona 2004 hän viimen lykästyi.

Merete Eidstø oon tehny suureman tutkimuksen Nilsen-Børsskogin kirjailijantyön ympäri. Hän meinaa ette Nilsen-Børsskogin kirjat oon kunnioitus kväänilet ja heän elämäntavalet. Kirjailija itte sannoo ette miljöö missä hän oon kasunu, vanhiimet ja kylän hengelinen perintö oon olheet tärkeät hänen elämässä. Hän oon oppinu pitämhään arvossa oikheuenmukasuutta ja ittenäistä ajattelua, ja se näkkyy kans hänen kirjoissa. Lisäksi hänen koissa vaikutti lestadiolaisuus. Tämä tullee esilet hänen romaanissa. Nilsen-Børsskog ei kuiten valinu hänen vanhiimitten uskontoa, mutta hänelä oli intressi tutkiat filosofiita ja humanistisia ajatuksia.

Vuona 2010 sai Alf Nilsen-Børsskog Porsangin komuunin kulttuuripalkinon sen eestä, ette hän oon ollu myötä vahvistamassa kväänin kieltä ja kulttuuria kolmikulttuurisessa Porsangissa, sekä säilyttämässä Porsangin erityisyyttä. Alf Nilsen-Børsskog kuoli vuona 2014.

Äitin sanat – Mors ord

Romaaniraito Elämän jatko

Kuosuvaaran takana muistelee pärjäämisen ympäri histoorialisesti vaikeanna aikana Pohjas-Norjassa. Tapahtumat oon laitettu sykshyyn 1944 ja talvheen 1945. Pyssyjoen ihmiset häätyvä pärjätä sekä materiaalisesti ja henkisesti. Het pakeneva tyskäläisiä viholisia pois Kuosuvaarhaan, mikä oon vaara Pyssyjoen alala. Heilä oon tyhä pikkusen ruokaa myötä, ja het häätyvä löytäät ruokaa luonosta. Muisteluksessa tullee esilet, ette mitä vaikeammat olot oon, sitä lujempi oon yhtheys kväänitten joukossa.

Toinen romaani, Aittiruto, tuli vuona 2008. Nyt oon net kukka oon paenheet, tulheet Aittiruthoon. Sielä het kohtaava kaksi saamelaista: Ellin ja Pieran. Het jäävä Aittiruthoon talven yli. Romaanissa kuvvailhaan ette tämä aika oon synkkä ja pimeä. Näyttää siltä ette sota ei koskhaan lopu. Talvi oon pitkä ja pimeä. Mutta ko kevät tullee ja luonto alkaa herräämhään, nousee optimismi pakolaisten joukossa. Luonola oon suuri rooli Nilsen-Børsskogin romaanissa. Se saattaa olla kova ja armoton, ja samala se antaa ruokaa ja turvan pakolaisilet. Semmosia kuvvauksia löytyy kans muissa kvääniromaanissa.

Syksylä 2011 tuli ulos kolmas osa kirjaraiossa Elämän jatko: Rauha. Niin ko tittelistä näkkyy, muistelee se aijasta soan jälkhiin. Viimi osa raiossa tuli vuona 2015, vuosi sen jälkhiin ko Børsskog kuoli.

Runokokhoonpanot

Nilsen-Børsskog oon antanu ulos kans runokokhoonpanoja. Ensimäinen, Muistoin maila, tuli ulos vuona 2008. Kaksi vuotta hiljemin, vuona 2010, publiseerathiin kolme runokokhoonpanoa: Poiminttoi (2010), Korrui tien varrela (2010), Älä unheeta minnuu (2010) ja Merimies muistelee (2013). Yhtheinen teema näissä kaikissa kokhoonpanoissa oon sota, luonto, nuoruuen muistot ja olletikki rakkhaus.