Helene Suleng, sisar Helene, työskenteli seurakunnan sairaanhoitajana ja myöhemmin kansanterveyshoitajana Lyngenin suuressa kunnassa (Storfjord, Kåfjord ja Lyngen) vuosina 1921-1949. Hän uhmasi myrskyjä ja huonoa säätä hoitamaan sairaita tai vastaanottamaan vastasyntyneitä. Hänen hyväntuulisuutensa ja kykynsä kommunikoida kaikkien kanssa tekivät hänestä arvostetun. Helene sai työstään kuninkaan ansiomitalin vuonna 1959.
Helene Mateha Pedersen Suleng, Olderdalen (1890-1979)
Olisi monia ja ei pelottaisi,
nordvestestä pyyhki ja maatuuli vihelsi.
Ja, suuri oli piiri, mutta et koskaan pettänyt.
Tulit kun kutsuttiin ja autoin silloin kun oli pulaa.
Til Storfjord ja Lyngen ja Kåfjord sinä matkasit.
Ja hoiti ja lohdutti kaikilla kolmella kielellä.
Vuonna 1921 hänet palkattiin seurakuntasisareksi Stor-Lyngeniin (Storfjord, Kåfjord, Lyngen vuoteen 1930 asti) ja myöhemmin terveydenhoitajaksi. Tehtävä perustettiin aikana, jolloin tuberkuloosi eli «valkoinen rutto» riehui, ja oli täysin välttämätöntä, että väestöä valistettiin hygieniasta. Helene osallistui koulutarkastuksiin ja kiersi kunnassa desinfioijana. Hän säästi lääkäriä pitkiltä matkoilta ja kuntaa suurilta kyytikuluilta.
Helene hallitsi sekä saamen, suomen että norjan kieliä, ja pystyi siksi kommunikoimaan hyvin kaikkien kanssa monikulttuurisessa suurkunnassa.
Sisar Helene piti aina mukanaan liinaa ja pulloa 96-prosenttista% kotikäynneillään. Kaikki, mihin hän koski, pestiin huolellisesti. Samoin tehtiin kaikkiin taloihin, joissa oli todettu erilaista tartuntaa. Vaatteet ja vuodevaatteet vietiin tuulettumaan ja ulos aurinkoon, ja talot pestiin kokonaan.
Helene pelkäsi lentämistä, mutta sattui niin, että hänen piti avustaa synnyttäjiä, joiden oli matkustettava vesilentokoneella Tromssaan. Silloin hän ei kieltäytynyt lasillisesta konjakkia ennen kuin meni lentokoneeseen.
Vuonna 1959 Helene vastaanotti Kuninkaan ansioritarikunnan hopeamitalin työstään terveydenhuollon hyväksi Lyngen, Kåfjord ja Storfjord kuntayhtymissä.
Helene ei koskaan mennyt naimisiin. Vaikka hän asui yksin Lyngseidetin asunnossaan, sanotaan, että hänen ympärillään oli aina ihmisiä.
