Manndalsaffæren – Nordlige folk

Marraskuun 30. päivänä 1925 Manndalenin kylässä rekisteröitiin pakkomyynti, ja paikalle saapui sheriffi seurueineen. Manndalenin vihaiset asukkaat ottivat heidät vastaan ja pyysivät heitä poistumaan kylästä. Seriffi vastasi, että hän hakkaisi kyläläisten päät irti.

Huutokauppa oli meneillään, ja myytävänä oli poikimavalmis lehmä. Omistaja kaivoi esiin veitsensä ja sanoi, että jos lehmä viedään, he voisivat yhtä hyvin tappaa hänet ja hänen perheensä, koska silloin heillä ei olisi mitään, millä elää. Seriffi vastasi, että kunnalla oli runsaasti arkkuja.

Seriffin on käännyttävä ympäri

Kyläläisten ollessa etunenässä seriffin seurue jatkoi matkaa laaksoa ylöspäin. Kun sheriffin seurue yritti väkisin tunkeutua Manndalingsin väkijoukon läpi, heitä hakattiin aidantolpilla. Manndalingit kuitenkin väittivät, etteivät he olleet käyttäneet väkivaltaa ja että sheriffi oli taistellut tiensä väkijoukon läpi ja huutanut, että hän aikoo «lyödä kymmenen pientä suomalaista jokaiseen sormeen».

Seriffin joukko joutui kääntymään takaisin, ja väkijoukko seurasi perässä. Viikkoa myöhemmin sheriffi seurueineen palasi, ja viisitoista miestä pidätettiin kuulusteluja varten. Useat otettiin säilöön, sakotettiin tai syytettiin virkamiehiin kohdistuneesta väkivallasta. Marraskuussa 1926 asiassa annettiin tuomio. Kaksitoista todettiin syylliseksi, yksi tuomittiin 90 päiväksi vankeuteen, kolme viideksi kuukaudeksi vankeuteen ja kahdeksan 30-60 päivän ehdolliseen vankeuteen. Tapauksen jälkimainingeissa kaikki viha kohdistui sheriffiin. Manndalin asukkaiden mielestä hän käytti tarpeetonta väkivaltaa ja suhtautui kyläläisiin rasistisesti.

Sheriffi Rivertzin haastattelu

Kirjailija ja toimittaja Idar Krstiansen haastattelee seriffi Ivar Rivertzia Lyngseidetissä, Vi menn 1975. Tässä seriffi puhuu Manndalsin tapauksesta:

40 vuotta on pitkä aika toimia sheriffinä. Varsinkin Lyngenin kaltaisessa piirissä. Ei vain siksi, että se on laaja ja karu, vaan myös siksi, että siellä kohtaavat kolme heimoa, kolme kieltä ja kolme etnistä ryhmää. Saamelaiset, kveenit ja muun muassa itätanskalaisten jälkeläiset. Eikä niillä ole aina ollut samoja intressejä. On selvää, että vanhalla tietäjällä on varmasti vähän kaikesta kerrottavaa, jos hän haluaa. Eikä Rivertz, joka äskettäin palkittiin kuninkaan kultaisella mitalilla 295 000 kuusentaimen metsäksi muuttamisesta, kuulu niihin ihmisiin, joilta pitää kysyä kahdesti.
Oletko kuullut Manndalsin tapauksesta?
Ensimmäinen alkoi siitä, että piirikunnan rahastonhoitaja Pedersen oli paikalla ottamassa kiinnitystä. Sitten miehet olivat tarttuneet häntä niskasta ja housujen takapuolelta ja heittäneet hänet veneeseen, jolla hän oli saapunut!
Sitten huutokaupat suunniteltiin, mikä oli tuohon aikaan tavallista, lähes muodollisuus. Isäni piti huutokaupan, ja siskoni Randi oli paikalla pitämässä pöytäkirjaa. Huutokauppa pidettiin.
Mutta yhtäkkiä, kuin salama kirkkaalta taivaalta, pöydässä värisee veitsi, joka menee läpi pöytäkirjan.
Huutokauppa päättyi äkillisesti.
Huutokaupanpitäjä, sihteeri ja rahastonhoitaja tulivat ulos. Kaksi Manndalin poikaa odotti heitä. Toinen heistä löi vanhaa miestä aidan piikillä olkapäähän. Onneksi se oli niin mätä, että se irtosi.
Sekä piirikunnan rahastonhoitaja että isäni olivat vahvoja miehiä. Koululle oli jyrkkä mäki. Siellä miesten piti kaataa heidät. Se ei onnistunut. Huutokaupanpitäjä ja hänen seurueensa pääsivät takaisin alas merelle ja veneeseen.
Tämän jälkeen annettiin raportti ja pidettiin oikeudenkäynti.
Konstaapelina minut määrättiin menemään Manndaleniin haasteiden kanssa. Mutta A-bakkenin vaimo ei suostunut ottamaan sitä vastaan miehensä puolesta. - Tee mitä vittua haluat! Sanoin ja pujotin haasteen ulkoseinässä olevaan naulaan.
- Ainakin siinä se on!!!
4-5 vastaajaa tuomittiin 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.