Håvard Larsen, syntynyt Kvænangenissa vuonna 1955 ja asuu nykyään Storsteinnesissä Balsfjordissa. Tammikuussa 2025 hän täytti 70 vuotta, ja hänellä on neljän vuosikymmenen mittainen monipuolinen ura. Tämä artikkeli on lyhyt elämäkertateos Larsenista, ja se raaputtaa pintaa hänen 40 vuoden duojár-urastaan. Teksti on tarkoitettu antamaan välähdyksiä hänen työstään tullakseen yhdeksi arvostetuimmista duojáreista Sápmin Norjan puolella. On myös sanottava, että Håvard Larsen on edelleen aktiivinen esiintyvänä duojárina Sápmissa tähän päivään asti.
Larsen tunnetaan parhaiten saamelaisen perinteen mukaisesti valmistamistaan veitsistä. Hänen veitsiään korostetaan usein saamelaisperinteiden jatkamisesta, ja ne ovat hyvin arvostettuja, mistä kertovat useat korkeatasoisista palkintogaaloista saadut tunnustukset. Erityinen taito hänen työssään on se, että hän pystyy myös takomaan omat veitsenteränsä. Hän on myös tunnettu laajasta duodji-esineiden valmistuksesta, kuten náhppeista, rummuista ja gukseista (m.m.). Hän on uransa aikana syventänyt materiaalituntemustaan ja taitojaan keskittyen perinteisiin materiaaleihin, kuten puuhun, sarveen, nahkaan ja metalliin.
Håvard Larsenin lapsuus
Larsenin lapsuus liittyy merisaamelaisalueeseen Kvænangeniin, joka sijaitsee Pohjois-Tromssissa. Kuten muutkin merisaamelaisalueet, Kvænangenia leimasi norjalaistamispolitiikka, ja saamelaisten perinteisissä tiedoissa tapahtui suuria katkoja. Tämä vaikutti asiaan siten, että Larsen itse kuvailee, kuinka hänen piti etsiä tietoa garra duodjista kotiseutunsa ulkopuolelta. Hän matkusti tutustumaan ja duodjinäyttelyihin useisiin paikkoihin Sápmissa oppiakseen lisää duodjista. Larsen tarkentaa, että hän on kokeilujen kautta, niin hyvien kuin pahojenkin kokemusten myötä, rakentanut osaamisensa perustan ja luonnehtii itseään enimmäkseen itseoppineeksi toteuttamassaan käytännössä.
Duodji alusta alkaen
Vuonna 1985 Larsen aloitti käsityöläisen uransa sekä preparanttina että duodji-taiteilijana. Vuonna 1991 hänen duodji-tuotteidensa kysyntä oli jo erittäin suuri. Tämä mahdollisti hänen panostamisensa omaan tuotantoon, eikä hänen sen jälkeen enää tarvinnut työskennellä preparanttina. Sittemmin Larsenin teoksia ovat ostaneet niin yksityiset keräilijät kuin julkiset hankintaorganisaatiot, kuten KORO ja Saamelaismuseo.
Esimerkki tästä on Varangerin saamelaisen museon (VSM) duodji-kokoelman vuonna 2000 järjestämä duodji-kilpailu, jossa he hankkivat puukko tupella (inventaarinumero: VSM.00620-1), ja suolasirotin (VSM.00620-2). Toinen huomionarvoinen duodji-teos on Hyvä, 1999 (KORO.004168). Tämä teos on osa Saamelaisvaltuuston koristelua, ja se on sijoitettu neuvotteluhuoneen pöydälle. On myös mainittava, että kuningas Olavi itse sai sarveisveitsen Saamelaisvaltuuston avajaisissa vuonna 1989. Muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 1994, kuningatar Sonja sai vastaavan veitsen vieraillessaan Harstadissa pidettävillä Festspillene-festivaaleilla. Ei vähäisempää merkitystä oli virstanpylväs, kun Larsenista tuli ensimmäinen pohjoismaalainen, jonka sarveisveitsen motiivi painettiin postin postimerkkeihin.
Taiteellinen toiminta näyttelyissä
Lisäksi Larsenin taiteellinen työ ulottuu myös perinteisen duodjin ulkopuolelle; hän soveltaa perinnetietoaan myös dáiddassa. Larsen on muun muassa tutkinut ilmaisua veistoksissa ja akvarelleissa. Veistos Vartija (Valvoja), 1996, Tromssin läänin maakuntahallituksen taidekokoelmaan ostettu on yksi sellainen esimerkki. Näyttelyssä Aika veistoksille #1 – Muoras – árdnan, 2019, veistos Makeus (Himo), 1996, esillä yhdessä maineikkaimpien saamelaisten taiteilijoiden, kuten Iver Jåksin ja Aage Gaupin, kanssa.
Sekä hänen perinteiset duodji- että dáidda-teoksensa ovat olleet esillä kotimaassa ja ulkomailla hänen urallaan. Esimerkiksi Larsen osallistui teoksella Nimeämätön, 1992- saamelainen rumpu, ryhmänäyttelyssä Norjan talo, vieraili arvostetussa Museum Angewandte Kunst -museossa Frankfurt am Mainissa, liittyen siihen, että Norja oli kunniavieras kansainvälisillä kirjamessuilla vuosina 2019–2020.
Håvard Larsen on mukana kiertonäyttelyssä RUOKTOT – Saamelaisrumpujen palautus (2024–2025), jossa on kulttuuripoliittista ja symbolista painoarvoa. Näyttelyn on tuottanut RiddoDuottarMuseat (RDM) juhlistaakseen vuonna 1972 perustettujen Saamelaisten kokoelmien 50-vuotisjuhlaa. House of Norway -näyttelyssä esillä oleva rumpu on sama kuin RUOKTOT-näyttelyssä, nyt kuvauksella/nimikkeellä Rumpu (Goavddis), 1992.
Elämä duojárina
Larsenin 40-vuotisen duojár-urani aikana Pohjoisten kansojen keskus / Davvi álbmogiid guovddáš on ostanut kaksi hänen töidensä yksityiskokoelmaa. Tällä hetkellä DÁGissa esillä oleva kokoelma esittelee merkittävän osan Larsenin tuotannosta ja koostuu 69 esineestä. Samalla on tärkeää korostaa, että Håvard Larsenin kokoelma on kokonaisuudessaan vaatimaton määrä, kun otetaan huomioon Larsenin 40 vuoden tuotanto hänen päätyönään. Larsenin töissä näkyy jatkuvasti perinteellisiä arvoja, jotka säilyttävät duodjin ominaisuudet ja toiminnallisuuden, ja joissa hyöty ja käyttötarkoitus ovat keskiössä.
Larsenin duodjin perusta on sekä perinteiset materiaalit että vahva painotus perinteisessä käytössä ja muodossa. Keskellä Larsenin dáidda-teoksia on myös vahvasti perinteisten materiaalien käyttö. Samaan aikaan hänen duodji- ja dáidda-teoksensa ovat konteksteissa, jotka tutkivat merisaamelaisia ja saamelaista perspektiivejä, olipa kyseessä sitten postimerkin veitsiaihe, puumateriaaleista tehdyt veistokset tai rummut näyttelyissä kotimaassa ja ulkomailla.
Saamelaisen perinteen valossa, jossa toimivuus, materiaalivalinnat ja muoto ovat duodjin edellytyksiä, Larsen on monin tavoin auttanut tekemään merisaamelaisen garra-duodjin näkyväksi. Hänen 40 vuoden aikana ja aina tähän päivään asti tekemänsä työ auttaa varmistamaan, että merisaamelainen garra-duodji säilyy elävänä kulttuuriperintönä. Balsfjordissa sijaitsevassa työpajassaan hän työskentelee jatkuvasti kehittääkseen duodji-perinnettä edelleen, guksi guksilta ja veitsi veitseltä, ja on siten tärkeä Sápmin perinteen ja merisaamelaisten kulttuuriperinnön kantaja. Siitä me kaikki olemme kiitollisia.
Keräilijä
Keräilijöiden rooli museosektorilla on aina ollut keskeinen. He eivät ainoastaan rakenna kokoelmia ja instituutioita, vaan tuovat myös museoille harvinaisia esineitä ja korvaamatonta ammatillista asiantuntemusta – resursseja, joita voi muuten olla vaikea löytää kiireisessä museon arjessa. Lisäksi keräilijät toimivat tärkeinä linkkeinä, jotka yhdistävät museot läheisemmin sekä taiteilijoihin että muihin keräilijäyhteisön toimijoihin.
Kahden sitoutuneen ja omistautuneen keräilijän, Kjell Erik Sørummin ja Per Gamborg-Nielsenin, ansiosta saimme mahdollisuuden aloittaa tämän projektin Håvard Larsenin elämän ja työn dokumentoimiseksi duojárina. Håvard Larsen on elänyt duodji-tuotannolla koko aikuisikänsä. Hänen veitsensä, guksinsa, kulhonsa ja muut esineensä ovat olleet haluttuja kauan paikallisen yhteisön ulkopuolellakin vuosikymmenien ajan.
Hänen töidensä edustavan otoksen kerääminen olisi ollut lähes mahdotonta ilman Sørumin ja Gamborg-Nielsenin intoa ja vaivannäköä.
Kjell Erik Sørum, joka asuu Storsteinnesissa, ei kaukana Håvard Larsenista, on vieraillut työpajassa lukemattomia kertoja. Hän on nähnyt Larsenin työssään, tunnustellut materiaaleja ja ymmärtänyt, mitkä esineet todella edustavat hänen taiteellista työtään. Monet Sørimin kokoelman esineistä valittiin huolellisesti sekä tekniikan että estetiikan perusteella – ja usein tuotantoprosessiin liittyvän tarinan kera.
Per Gamborg-Nielsen, joka asuu Roassa, muutaman kymmenen kilometrin päässä Oslosta pohjoiseen, on ollut koko elämänsä ajan kiinnostunut veitsistä.
Hänen kiinnostuksensa ulottuu paljon kokoelmaa pidemmälle; hän on seurannut Larsenin veitsentuotannon kehitystä vuosien varrella ja terävällä silmällään hän on varmistanut monien esimerkkien säilymisen taiteilijan tunnusomaisimmasta työstä. Gamborg-Nielsen on myös ollut erityisen kiinnostunut veitsenteristä, kiinnostus jota hän on jakanut Håvard Larsenin kanssa.
Yhteensä nämä kaksi kokoelmaa ovat säilyttäneet esineitä Larsenin yli 40-vuotiselta uralta – veitsiä, rukkeja, kulhoja ja muita duodji-tuotteita, jotka yhdessä antavat laajan ja edustavan kuvan hänen tuotannostaan. Tämä on harvinainen tilaisuus: harvoin pääsee käsiksi niin laadukkaaseen ja laajaan kokoelmaan, jossa jokainen esine kantaa mukanaan sekä käsityötaitoa että historiaa.
Sørumien ja Gamborg-Nielsenin ansiosta voimme nyt esitellä Håvard Larsenin duodji-uran tavalla, josta niin tutkijat, taiteesta kiinnostuneet kuin yleisökin voi tutustua, oppia ja nauttia. Samalla se osoittaa, miten korvaamattoman tärkeä rooli keräilijöillä on kulttuuriperinnön säilyttämisessä ja ihmisten, tarinoiden ja käsityötaidon yhdistämisessä sukupolvesta toiseen.
Artikkelit Håvard Larsenista
Yli 1,3 miljoonaa kruunua saamelaisten kulttuuritoimintaan ja -hankkeisiin – Saamelaiskäräjät
Esittelee saamelaiskäsityötä – framtidinord.no
FAKTAA HÅVARD LARSENISTA
- Valokuvaaja, taiteilija
- Syntynyt Kvænangenissa vuonna 1955
- Asun Storsteinnesissä, Balsfjordissa
- Neljän vuosikymmenen saamelaiskäsityötyö
- Tunnustettu käsityöläinen
