Kun ihmiset elävät läheisessä yhteydessä luontoon, myös heidän hengelliset uskomuksensa ovat vahvasti luonteenomaisia. Saamelaisten maailmankuvassa luonto oli täynnä voimia ja voimia, joihin ihmisten oli suhtauduttava.
Fyysinen ja henkinen yhteys luontoon oli välttämätöntä elämälle, luonnosta he löysivät tukipilarinsa.
Hengellinen kulttuuri perustuu alueellisiin maisemiin ja elinolosuhteisiin, jotka ovat muovanneet maailmankuvia, uskomuksia ja elämänkatsomuksia, jotka ovat yhä kanssamme tänään. Palautettavat esineet kantavat elementtejä muinaisesta saamelaisesta luonnonuskonnosta, tavoista ja perinteistä. Parannusperinteet ovat tärkeitä elementtejä tässä, kuten kuppasarvi havainnollistaa.
NFSA. 3129 Guhppenčoarvi/ koppehorn
NFSA. 3129 Guhppenčoarvi/koppehorn on torvi, koristeltu kaiverretulla suulla ja ylhäältä raidoin. Pituus 10,5 cm ja ylin leveys 5 cm. Esine on ollut käytössä Njoaskissa/Njoskenissa, Moskavuotnassa/Ullsfjordissa. Sen on valmistanut Ole F. Nilsen, Sørstraumen, ja se tuli Norjan kansallismuseoon vuonna 1952.
Koppehoria käytettiin parantamiseen. Kupattelua parannusmenetelmänä kuvailee Ole Tommassen. Saamelaiskysymys «Kuppingia käytettiin sellaisissa tapauksissa, kun kivut keskittyivät enemmän tiettyyn paikkaan elimistössä, ja sitä käytettiin siellä, missä kivut olivat peräisin, esimerkiksi päänsärkyyn, selkäkipuihin, rintakipuihin, käsivarsien kipuihin ja toisinaan silmä- ja korvatulehduksiin.« (1999: 116).
NFSA. 0139 Ennustejärjestelmä / ennustusvyö
Einnostanávvi / spådomsbelte-esine on poikkeuksellisen ainutlaatuinen. Se liittyy saamelaisuuden vanhaan luonnonuskoon. Alueeltamme tämä on harvinainen, erikoinen ja arvokas esine, ja on hienoa, että se palautuu alueelle, johon se kuuluu.
Einnostanávvi / ennustusvyö on leveä nahkavyö, johon on kiinnitetty nahkanauhoja, joissa on nahkalaukkuja ja kiviä (kivilajeja/jalokiviä/meripihkaa) fossiilisilla jäljennöksillä. Se on noin 54,5 cm pitkä ja 5,4 cm leveä. Vyö on koristeltu nahkaan kaiverretuilla symbolisilla kuvioilla: sydämet, joiden läpi menevät viivat, kaiken näkevä silmä kolmiossa, jonka sivuilla on ristejä ja eripituisia viivoja. Vyöhön oli kiinnitetty yhteensä neljä kiveä ja kahdeksan pientä nahkalaukkua tai niiden osaa. Einnostanávvi / ennustusvyö on peräisin Bassevuovdistä / Storfjordista Omasvuotnasta. Ennustusvyö on peräisin noin vuodelta 1750 ja se saapui yliopiston etnografiseen kokoelmaan vuonna 1903.
Tämä enteellisyys / ennustusvyö on nimetty Naisvyö nahka ja juoksu vanhoissa museoprotokollissa. Sitä on kuvailtu käytettävän parantamiseen ja tulevaisuuden näkemiseen. Yngvar Nielsen, historioitsija ja etnografisen museon johtaja vuosina 1877–1916, on kuvannut einnostanávvi / ennustusvyötä: »QUIGSTADIN kanssa käydyn neuvottelun kautta on myöhemmin selvinnyt, että saamelaisten tuntema tapa ottaa enne tulevista asioista katsomalla naisen vyön läpi, on todella ollut heidän tuntemansa, vaikkakin harvoin mainittu. Siten on todennäköistä, että tästä on hankittu jopa erittäin arvokas esine, joka valaisee vanhaa saamelaisuskomusta». (Nielsen 1907: 94f.).
NFSA. 1579 Šiella/hopeakuula, hopeasusi
Šiella/hopeakuula, hopealuppi on valmistettu hopeasta ja siinä on molemmissa päissä rengaslenkit sekä alimmassa kiinnikkeessä litteä rengas. Kuulan pituus on 3,4 cm ja halkaisija 1,3 cm. Šiella/hopeakuula kerättiin Sálašvággi/Tromsdalenista, Romssa/Tromssasta, ja myytiin yliopiston etnografiseen museoon vuonna 1918 lähetyssaarnaaja Lars Larsenin toimesta. Šiella/hopeakuulia on kuvattu suojelevina ja onnea tuottavina amuletteina sekä komsekuleina. (Käsitettä njiehceboallu käytetään myös tällaisista komsekulista. Lähde: Duodjeinstituhtta, Kautokeino. Káren E. Gaup, 22.5.2017).
Hopeanapit, hopeapallot olivat myös käytössä silbarahka/ hopeakaulusten koristeina. Ole Thommassen kuvaa silbarahkaa/ hopeakauluksia Lyngenissä: «Samalla tavalla koristeltiin (korppukullalla/hopealla) vaatekappale, jota naiset käyttivät vain kaulallaan, ja jonka reunat ulottuivat hieman alas rinnan, hartioiden, kaulan ja selän alueelle, kuitenkaan niin pitkälle, että olkatoppauksia olisi tarvittu. Sitä käytettiin vain juhlaan, ja se oli valmistettu tummansinisestä kankaasta, jonka sisäpuolella oli vahva turkis… Se kiinnitettiin edestä pienillä pallomaisilla hopeanapeilla, jotka toimivat nappeina. Se oli reunustettu useimmiten hopeoiduilla reunanauhoilla, ja reunan lisäksi, sekä kaulaosan ympärillä, oli myös kiinnitetty mainittuja hopeanappeja. Sen nimi oli" Silbarahka». (Thomassen 1999: 40).
Tässä sametiivisteessä/hopeakaulakoruissa, jonka kerrotaan olevan peräisin Senjalta Tromssista, voi nähdä samanlaisen šielan/hopeapallon, hopeapylvään, joka on kiinnitetty nousevaan kaulukseen.
NFSA. 1570 helminauha hopeakorulla
Bearalčikŋa silbaboaluin/helminauha hopeakuulalla on tehty värikkäistä lasihelmistä, jotka on pujotettu naruun. Nauhan pituus: 37 cm, helmien halkaisija on 0,9 cm. Helminauhan keskellä onhopeakuula, jossa on 5 pientä rengasta. Tällaista hopeakuulaa kutsutaan myös komsekulaksi, suojelu- ja onnea tuottavaksi amuletiksi.
NFSA. 1570 kerättiin Sálašvággi / Tromsdalen, Romssa / Tromssan alueella lähetyssaarnaaja Lars Larsen toimesta, ja myytiin Universitetets Etnografiske Museumiin vuonna 1918.
Esine kuvaa henkisen ja aineellisen kulttuurin välistä yhteyttä. Tällaisia ketjuja käytettiin muun muassa suojaamaan ripustettuna lapsen sänkyyn.
Pohjoisten kansojen keskus saa kopion tästä esineestä.
