Kväänit Pohjas-Tromssassa

Vuoelta 1522 löyämä yhen Nils-kväänin kuka asui Kieruassa, ja vuona 1567 löyämä yhen Morten-kväänin Haukøyassa. Tämä oon ensimäinen dokymentasjuuni kväänitten asumisesta Pohjas-Tromssassa. Tiiethään ette kvääniväkeä siirtyi maahan jo hiljaskeskiajala, mutta suurin osa kväänistä tuli 17- ja 1800-luvula. Väki siirtyi toisheen maahan syystä ko oli nälkävuoet Suomessa, iso pohjasmainen sota (1700-1721) ja liika vähän maanpruukimaata.

Kvener i Kiruna i Tornedalen i Sverige, tidlig på 1900-tallet.

Publisert 28. februar 2018

Kväänit asetuthiin Sisä-Finmarkun maanpruukialoilet ja Pohjas-Tromssan ja Finmarkun vuonoitten rannoilet. Yykeänperän markkinat ja kontakti Ruottin kans teki sen ette Yykeänperä oli kväänitten tärkein portti Tromsshaan ja osin kans Vesta-Finmarkkhuun.

Kvääniksi käskethään kaikkia niitä keilä oon öystämerensuomalainen kieli- ja kulttuuritavusta ja heän jälkiläisiä kekkä tulthiin Norjhaan ennen vuotta 1945.

Miehet tulthiin yksin

Kväänit kekkä siirythiin maahan varhain 1700-luvula, olthiin enimästi miehet kekkä vaelethiin paikasta toisheen ja työtelthiin fiskussa ja snikkarinna. Usseimat näistä pääythiin trengiksi ja naithiin merisaamelaishiin perheissiin. Sillä tavala het päästhiin puunaksi saamelaisessa asumapaikassa. Pohjas-Tromssassa, missä enimästi oli merisaamelaisia, oli tämä kovin tavalista.

Dokymentti «Designation over finnerydninger» vuoelta 1739 näyttää kunka tavalinen oli avioliitto merisaamelaisten ja kväänitten välilä Pohjas-Tromssassa. Siinä tullee esilet ette 56% heistä kekkä oon ilmottanheet mistä het oon lähtösin, oon Ruottista pois. Tyhä 8% oli ottanu akan myötä kotimaasta, mutta niin paljon ko 39% oli nainu merisaamelaisen vaimon kans Pohjas-Tromssassa. (Lyngens regionhistorie, osa 1).

Tutkimus oon näyttäny ette monet näistä miehistä kekkä tulthiin yksin maahan, paethiin sotilaspalvelusta tahi paethiin militääritienastista.

Major Schnitler teki vuona 1743 tutkimuksia kväänitten siirtymisestä Tromsshaan (Troms fogderi) mikä tapahtui sillon ko rajan Norjan ja Ruottin välissä laitethiin. Hän muistelee näin:

Paatsivuonossa, Moskivuonossa, Yykeän suurissa vuonoissa ja sen sisävuonossa Kaivuonossa, Raisin ja Naavuonon vuonoissa oon jo 30 vuoen aikana, nimittäin eelisen pitkäaikhaisen ja nyt tämän Ruottin ja Ryssän viimi soan välissä, tulheet monet kväänit ja öystälappalaiset Torniosta ja Lapinmaasta, kekkä oon pajenheet ryssää. Het oon raivanheet maata ja asettunheet näihin vuonhoin.

Hän sannoo ette tämä oon syy maahansiirtymisheen:

«1) soat ryssää vasthaan, jota ruottalaiset puunat pölkäävä ja sen tähen oon tänne siirtynheet 2) Yykeänperänvuono oon ollu rikas ja oon vieläki joksiki hyvä fiskuvuono 3) Tänne Yykeänperänvuonhoon oon tavalinen tie Enontekiön lappalaissuokanasta ja Tornion kaupungista markkinoilet, minkä tähen ruottalaisila oon ollu maholisuus tulla tunnetuiksi. ”

Schnitler antaa kvääniperheitten lukumäärän: Naavuono 4, Raisi 8, Kierua 2, Yykeä/Kaivuono 11.

Kväänit – resyrsi

Tämän periuudin aikana kväänit nähthiin resyrsinna. Het olthiin hyvät snikkarit, käsityöläiset ja maapruukilaiset, ja sillä tavala het olthiin myötä lujittamassa ökonoomiaa ja norjalaista maa-allaa. Kväänit olthiin kans vahvasti myötä pykkäämässä ylös fiskua ja kruuvatoimia. Vaimot nähthiin hyvinä käsityöntekijöinä, ja het tuothiin myötä uutta tietoa. Usseemat oon joukon sammaa mieltä ette kväänit otethiin myötä jyvänviljelyn Pohjas-Tromsshaan.

Väjenräknäämisestä vuona 1930.

Kväänit olthiin erityisesti tunnetut heän mettätyöstä ja tervanlaitosta. Monet kväänin maahanmuuttajista 1800-luvula tulthiin Tornionlakson mettäaloilta käsin, missä puunhakko ja tervanpoltto olthiin tärkeät elämänkeinot. Kväänilä oli tietämys, kokemus ja kamppheet mitä tarvithiin, ja tästä tuli hyvä apu Naavuonon, Raisin ja Yykeänperän pötäjämettissä. Monet kunnioitethiin kvääniä sen tähen, ette het tehthiin hyvvää työtä ko het rakenethiin taloja, venheitä ja rautateitä.

1800-luvula olthiin suuret maahansiirtymiset, mutta enimät ihmiset tulthiin 1830- ja 1870-luvula. Vuositten 1865-1868 välilä lissäintyi maahansiirtyminen paljon. Syynä oli ette pohjasessa Suomessa ja Ruottissa olthiin huonot saot monta vuotta peräkkäin. Usheimat heistä, kekkä pärjäthiin itte ja ei tehnheet rikosta, saathiin jäähä maahan. Kaikki olthiin köyhät, mutta net, kekkä olthiin fattikassan takkana, lähetethiin maasta ulos.

1800-luvun keskipuolelta oli Pohjas-Tromssasta, ja olletikki Yykeästä, tulemassa monietninen ala. Aijemin sielä oli asunu enämpi saamelaisia. Vaikka joukoila oli omat yinalat, niin saamelaiset, kväänit ja norjalaiset elethiin vieritysten. Usheimat saatethiin kaksi tahi kolme kieltä. Ilmasua Kolmen kansan kohattelu oon pietty aloista, missä oon asunu kvääniä, saamelaisia ja norjalaisia.

Video: Mine kvenske forfedre / Minun kväänin materivanhimet

Koko elämän aijan Rolf oon kuulu kahesta kaverista kekkä tulthiin Ylä-Torniosta Raisinvankkhaan. Yksi heistä jäi Kuivakoskelet, ja toinen raivas Kaupin talon. Rolf oon ihmetelly heän reisua, ette kunka se oli lähteä semmosellet reisulet? Ko hän työteli muistelusten kans, sai hän tietää ette hän oli näitten molemitten kaveritten suora jälkiläinen.

Lähätethiin lapset Norjhaan

1800-luvun alusta kiini nuin vuotheen 1860 saakka frahathiin joukon paljon lapsia Ruottista Norjhaan. Ruottissa oli köyhyys ja nälkä, ja sen tähen monet vanhimet lähätethiin omat lapset Norjhaan siinä toivossa, ette het löyettäis ruokkovanhimet tahi alettais tekemhään tienastia norjalaisten puunitten tykönä. Useasti lapset frahathiin ruottalaisten saamelaisten kyytissä, ko taas toiset lähätethiin sukulaisten ja tuttujen myötä. Nämät lapset saatama löytää kirkonkirjoissa, missä heän oon registreerattu orvoiksi rippilapsiksi, ja missä oon tieto siitä ette het työtelthiin palvelijoina erilaisten ihmisten tykönä Yykeässä.

Rathke kuvvaa tätä hantiloa tällä tavala omassa reisumuisteluksessa vuona 1801:

”Kaksi lappalaista kekkä hoiethiin poroja krannivaarassa, tulthiin alas ja heilä oli myötä nuori 12-14 vuoen vanhaa kväänipoika, ja het aijothiin myyä tämän. Mie kysyin luottavaisesti hinnasta, joka oli 15 riksdaleria tahi vähinthään 10 riksdaleria. Jokku väitethiin ette se ei ollu niinkhään harvoin ette tapahtui tämmöstä kummalista kauppaamista. Lappalaiset otethiin nämät lapset vanhimilta sillä ehola, ette het autethiin lapsia saamhaan tienastin norjalaisten puunitten tykönä. Het tahothiin nämät rahat ruoan ja vaivan tähen, siksi ko het saathiin lapset tienasthiin. Toiset, muun myötä lapset itte, luulthiin ette heän olthiin varastettu. Näitten lapsitten kohtalo norjalaisten perheitten tykönä oli tavalisesti niin hyvä, ette het ei halunheet takasin. Heän piethiin perheissä koska heistä tykäthiin syntiä, mutta het olthiin kuitenki vaphaat.”

Norjalaistaminen ja suomalainen vaara

1800-luvula levis kasuava nasjunalismi Norjassa. Tämän tähen alethiin laittamhaan toimia, jokka pykättäis nasjuunia pohjasessa ja raja-aloissa. 1800-luvun lopula olthiin net aijemat pusitiiviset holningit kvääniä kohthaan melkhein jaukkunheet. Kväänin ja saamen kielen nähthiin ei-toivottuina elementtinä Norjan staatissa, missä ajatus yhestä nasjuunista ja yhestä kielestä oli tähelinen. Tämä oli kans aika ko Darwinin evolusjuuniteoria levis Euroopphaan ja sautti kans Norjan. Tästä syntyi nasjunalistisia ja rasistisia holninkia. Usseita toimia alotethiin sitä varten ette tehhä kväänistä ja saamelaisista hyvät norjalaiset. Tämä tuli näkyvhiin kielipolitikissa, koulupolitikissa, kirkkopolitikissa ja maapolitikissa.

Kouluissa kielethiin puhumasta kvääniä ja saamea. Yhen aijan hyväksythiin ette kielet piethiin apukielinä, mutta koululaki vuoelta 1936 kielsi kokonhansa pitämästä suomen tahi kväänin kieltä. 1960-luvun lopussa poistethiin tämän kielon.

Kväänit nähthiin maholisena turvapoliittisena uhkana Norjan staattia vasthaan. Tämän periuudin alussa Suomi oli suurruhtinaskunta ryssän tsaarin alla. Ryssän nähthiin vaarana sekä Ruottissa ja Euroopassa. Se pöläthiin ette kväänit lujitettais ryssän valtaa Finmarkussa. Ko Suomi sanoi ittensä ittenäiseksi ryssän revolusjuunin jälkhiin vuona 1917, norjalaiset hallitusherrat pöläthiin ette Suomi käyttäis kvääniä siihen ette osan Pohjas-Norjasta liitethään suursuomen riikkhiin. Suomalaisila hallitusherroila oli ekspansiivinen ulkomaanpolitikki vuositten 1918 ja 1920 välilä. Ko norjalaistethiin kväänit, niin vaara Suomesta ja Ryssästä pienenis. Vuoen 1945 jälkhiin koplathiin suomalaisen vaaran siihen ko Suomela oli tivis suhet Sovjettiunionin kans kylmän soan aikana.

Kvääniväele tie ökonoomisheen kasvhuun ja eistymisheen meinas sitä ette het piethiin panna syrjhään oman kielen ja kulttuurin, ja ottaa omaksi norjan kielen ja kulttuurin. Kväänit nähthiin maahanmuuttajinna kekkä tulthiin tänne omatahtosesti, ja siksi het olthiin valinheet tulla norjalaisiksi. Sen tähen heilä ei ollu mithään oikeuksia ommaa kieltä ja kulttuuria varten. Monet kväänit kattothiin ylen ommaa kulttuurista tavustaa, ja valithiin sen pois.

Kväänin renessansi

Holningit kväänin kulttuuria ja kieltä kohthaan muututhiin 1960- ja 70-luvula, ja kväänitten kesken alkoi tapahtua etninen ittetietäminen ja herrääminen. Sekä paikalisia ja nasjunaalisia kvääniliittoja alkoi itämhään. Tämä oli myötä elästyttämässä kieltä ja kulttuuria. Vuona 1987 perustethiin Ruijan Kveeniliiton, ja vuona 1998 hyväksythiin kväänit nasjunaalisenna minuriteettinna Norjassa. Sen myötä het oon saanheet kans oikeuet.