Ingeborg Arvola

Ingeborg Arvola oon antanu ulos monia lasten ja raavhaitten romaania. Arvolan tunnethaan hänen erinomhasesta kielestä ja erikoisista teemoista. Hänen romaani Neiden 1970 luopi uutta tyyliä kväänilitteratuurhiin.

Kaisa Maliniemi kirjottaa:

Ingeborg Arvola (s. 1974) oon kasunu ylös Varengissa ja Tromssassa. Nyt hän assuu Oslossa. Hän debyteeras syksylä 1999 romaanilla Koralhuset. Sen jälkhiin oon hän antanu ulos usseita lasten ja raavhaitten romaania. Oman kirjailijantyön eestä oon hän vasthaanottanu palkinon Cappelen-prisen vuona 2004 ja Havmannprisen-palkinon vuona 2008. Neiden 1970 tuli ulos syksylä 2015. Neiden 1970 oon hänen ensimäinen romaani jonka saattaa defineerata kvääniromaaniksi.

Neiden 1970

Neiden 1970 oon saanu hyvvää kritikkiä olletikki sen tähen ko Arvola ottaa esilet vaikeita teemoja hänen omasta kasuamisesta ja elämästä. Hän antaa kasvot lapselet kuka kasuaa ylös alkoholiseeratun faarin kans. Tässä romaanissa oon kans toinen dimensjuuni: Se kuvvailee yhtä pohjasen minoriteettia. Kieli, kulttuurhiin kuuluminen ja rajaidentiteetti oon tärkeät momentit kirjan pääpersoonan lapsuuessa kvääni-/norjansuomalaisessa perheessä. Net oon formanheet hänen ommaa ja hänen likheisten ihmisten elämää.

Neiden 1970 oon romaani mikä räjhäyttää rajoja monela eri tavala. Se oon ensimäinen sievälitterääri romaani norjankielisessä kväänilitteratuurissa melkhein 10 vuoen aikana. Se tuli melkhein kolmekymmentä vuotta jälkhiin ko kaksi suurta kväänikirjailijaa, Idar Kristiansen ja Hans Kristian Eriksen, publiseerathiin omat romaanit kväänikulttuurin ympäri. Huomiota herättää olletikki se, ette Arvola oon ensimäinen vaimonpuolinen sievälitterääri romaanikirjailija kuka oon valinu nostaat esilet kvääniteemoja omissa kirjoissa. Romaanissa hän käyttää termiä suomalainen eikä termiä kvääni sen tähen ko hän oon kasunu ylös suomalainen-termin kans, samala tavala ko monet muutki Öystä-Finmarkussa. Kuitenki hän identifiseeraa ittensä kvääniksi.

Romaanissa Arvola muistelee ihmisestä kuka oon menettänny suvun kielen ja alkaa tunteat ette hän oon vieras omassa kulttuurissa. Hänen identiteetti oon vahingoittunu. Piian tämä oon yksi syy niile probleemille mitä hänen faarila oli, ja minkä kans hän itte taistelee hiljemin elämässä. Hän tuntee kipua ja syylisyyttä siitä ette hän antoi repiä ittensä irti kielestä ja kväänikulttuurista.

Met olema sukupolvi mikä antaa kulttuurin kaota, kukka ei saata enhään kieltä. Meän esivanhiimet ylitethiin rajoja, jätethiin maan ja kotikylän, mutta säilytethiin kielen, vanhaat tavat, kulttuurin ja ossaamisen. Het tulthiin Pohjaskalotin pienistä paikoista ja siirythiin toishiin Pohjaskalotin pienhiin paikkhoin. Se olen mie kuka olen repiny itteni irti omista juurista. (Neiden 1970)

Toishaalta romaanissa tullee linjoitten välistä esilet norjalaistamisen seuraukset jokka oon kulkenheet arpana monen sukupolven aijan.

Neiden 1970 oon tärkeä ja uuttaluova kirja mikä saattaa nostaat kväänikirjalisuuen aivan uuelet tasalet. Hänen kirjaa saattaa verrata Mikael Niemen romaanhiin joka oon uuistannu ja antanu uutta voimaa Tornionlakson ruottinkielisheen litteratuurhiin. Minoriteettilitteratuurin sisälä pittää ola useampia publikasjuunia ja uusia teemoja niin ette litteratuuri saattaa pysyät hengissä ja olla dynaaminen tapa tuua esilet ommaa kulttuuria.

ORDspill med forfatter Ingeborg Arvola og bassist Åsmund Wilter Kildal Eriksson 16/3/2017 i Galleri Nord-Norge. Ingeborg leser tre av sine tekster, Himmel uten fugler, Skuddpremie og Fette kult, fra boken “Omstilling. Menneskets rolle i natur, industri og teknologi”.