{"id":946,"date":"2024-10-26T23:16:00","date_gmt":"2024-10-26T23:16:00","guid":{"rendered":"https:\/\/nordligefolk.no\/?p=946"},"modified":"2025-10-26T23:26:26","modified_gmt":"2025-10-26T23:26:26","slug":"video-bente-pedersen-forteller","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/nordligefolk.no\/fi\/video-bente-pedersen-forteller\/","title":{"rendered":"Video: Bente Pedersen kertoo"},"content":{"rendered":"<p><strong>Skibotnista kotoisin oleva kirjailija Bente Pedersen kertoo kven- ja merisaamelaistaustastaan ja kirjoittamisestaan.<\/strong><\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-embed is-type-video is-provider-youtube wp-block-embed-youtube wp-embed-aspect-16-9 wp-has-aspect-ratio\"><div class=\"wp-block-embed__wrapper\">\n<iframe title=\"Tarinamme - Bente Pedersen, Skibotn\" width=\"1200\" height=\"675\" src=\"https:\/\/www.youtube.com\/embed\/qQt4Ss8gUGQ?feature=oembed\" frameborder=\"0\" allow=\"accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture; web-share\" referrerpolicy=\"strict-origin-when-cross-origin\" allowfullscreen><\/iframe>\n<\/div><\/figure>\n\n\n\n<p>Olen kotoisin Skibotnista, joka on ollut monille suomalaisille portti Norjaan, jossa kasvoin perheess\u00e4, jossa on kolme kulttuuria: merisaamelaiset, suomalaiset ja norjalaiset. Kun kasvoin 1960-luvulla, kaikki oli tietenkin norjalaista. Mutta kun tulin teini-ik\u00e4iseksi, tajusin, ett\u00e4 olimme my\u00f6s suomalaisia, koska kotini ja kyl\u00e4ni salainen kieli oli suomi. Kun lapset eiv\u00e4t halunneet kuulla tai ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, kieli vaihtui norjasta suomeen. Kuulimme aina ilmaisun: \u00abpienill\u00e4 kattiloilla on my\u00f6s korvat\u00bb, ja sitten kerrottiin mielenkiintoisia tarinoita, emmek\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4neet mit\u00e4\u00e4n. \u00c4itini puhui suomea, ja iso\u00e4itini puhui suomea ja saamea, koska h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 oli saamelainen ja is\u00e4ns\u00e4 suomalainen.<\/p>\n\n\n\n<p>Me kasvoimme t\u00e4ss\u00e4 \u00abkiehuvassa\u00bb kulttuurissa, ja se oli kerros kerrokselta. \u00abStatuspyramidin\u00bb huipulla oli norjalainen, sitten tuli suomalainen, sitten porosaamelaiset ja lopuksi merisaamelaiset, joka oli meid\u00e4n taustamme. Merisaamelaiset olivat alhaisimmista alhaisimpia.<\/p>\n\n\n\n<p>T\u00e4m\u00e4 on tietysti muuttunut vuosien varrella. Nyt ihmiset kaivautuvat kulttuureihin. Mutta \u00e4itini ja iso\u00e4itini sukupolven on edelleen hyvin vaikeaa sanoa, ett\u00e4 heill\u00e4 on merisaamelaistaustaa. Iso\u00e4itini kuoli vuonna 1996. Viimeisen vuoden aikana h\u00e4n oli hyvin sairas sy\u00f6p\u00e4\u00e4n, ja puhuimme paljon suvusta ja siit\u00e4, mist\u00e4 olemme kotoisin. H\u00e4n sanoi usein toivovansa, ett\u00e4 h\u00e4n tiet\u00e4isi enemm\u00e4n \u00e4itins\u00e4 tarinasta, siit\u00e4, mist\u00e4 h\u00e4n oli kotoisin. Katsoin internetist\u00e4, mist\u00e4 h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 oli kotoisin. H\u00e4n oli syntynyt kyl\u00e4ss\u00e4 aivan vuonon toisella puolella. Meid\u00e4n olisi pit\u00e4nyt tiet\u00e4\u00e4 h\u00e4nen tarinansa, mutta emme tienneet, koska h\u00e4nell\u00e4 oli tuo h\u00e4pe\u00e4llinen merisaamelaistausta. Me tiesimme kaiken iso\u00e4itini is\u00e4n puolelta. Tornedalenista tulleesta perheest\u00e4. Meill\u00e4 oli paljon ja paljon ja paljon tarinoita suomalaisista, ja paljon auttoi se, ett\u00e4 isoisois\u00e4ni \u00e4iti oli per\u00e4isin Viinikan suvusta. Jos kaivoi tarpeeksi syv\u00e4lle t\u00e4ss\u00e4 suvussa, saattoi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 jopa sein\u00e4kylttej\u00e4 Saksasta tulleilta sukulaisilta. Ne olivat niit\u00e4 hyvi\u00e4 tarinoita, ja niit\u00e4 me kuulimme, mutta merisaamelaisista emme kuulleet mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n<blockquote class=\"wp-block-quote is-layout-flow wp-block-quote-is-layout-flow\">\n<p><strong><em>\u00c4itini ja iso\u00e4itini sukupolven on edelleen vaikea sanoa, ett\u00e4 heill\u00e4 on merisaamelainen tausta.<\/em><\/strong><\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n<p>N\u00e4m\u00e4 ihmiset taistelivat, ja ensimm\u00e4isen maailmansodan loppuun asti merisaamelaisilla ja norjalaisilla oli kyl\u00e4ss\u00e4 sama asema. He tekiv\u00e4t samoja t\u00f6it\u00e4, kalastivat ja viljeliv\u00e4t, ja heill\u00e4 oli samat k\u00f6yh\u00e4intalot. He vaihtoivat jauhoja kalaan ven\u00e4l\u00e4isilt\u00e4, jotka purjehtivat vuonoilla. Vuonna 1917 t\u00e4m\u00e4 kauppa loppui Ven\u00e4j\u00e4n vallankumouksen seurauksena. Kun ven\u00e4l\u00e4isilt\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 saanut jauhoja, oli ostettava jauhot norjalaiselta kauppiaalta. Nyt norjalaisella maanviljelij\u00e4ll\u00e4 oli yht\u00e4kki\u00e4 paljon etuja, koska h\u00e4n ymm\u00e4rsi kielt\u00e4 ja oli l\u00e4hes samalla tasolla kauppiaan kanssa. Merisaamelainen osasi vain saamea ja h\u00e4nell\u00e4 oli v\u00e4hemm\u00e4n mahdollisuuksia olla tekemisiss\u00e4 kauppiaan kanssa. Vuodesta 1918 l\u00e4htien merisaamelaisista tuli pienten kylien k\u00f6yhi\u00e4, koska heill\u00e4 ei ollut en\u00e4\u00e4 samoja mahdollisuuksia kuin norjalaisilla maanviljelij\u00f6ill\u00e4. Siit\u00e4 l\u00e4htien oli h\u00e4pe\u00e4llist\u00e4 olla merisaamelainen. Heit\u00e4 pidettiin likaisina, k\u00f6yhin\u00e4 ja v\u00e4hemm\u00e4n arvokkaina kuin norjalaisia. Ihmiset eiv\u00e4t tietenk\u00e4\u00e4n olleet tyhmi\u00e4. He eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 halunneet olla merisaamelaisia, ja he yrittiv\u00e4t oppia norjaa ja sopeutua norjalaiseen kulttuuriin. Merisaamelaiset enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n kuolivat sukupuuttoon. \u00c4itini sukupolvi sanoo edelleen, ett\u00e4 ehk\u00e4 he puhuivat saamea, mutta he eiv\u00e4t k\u00e4ytt\u00e4neet saamelaisia vaatteita, joten he eiv\u00e4t olleet oikeasti saamelaisia. Kieli kuoli sukupuuttoon, kesti kolme sukupolvea ennen kuin kieli oli kadonnut. Kun kieli katoaa, menet\u00e4t osan kulttuurista. He halusivat tietysti parasta meille, kun he eiv\u00e4t opettaneet meille kielt\u00e4. He halusivat, ett\u00e4 meill\u00e4 olisi kaikki mahdollisuudet norjalaisessa yhteiskunnassa. Mutta olisi ollut kiva osata sek\u00e4 saamea ett\u00e4 suomea. Onhan kieli maailman suurin kulttuurin kantaja. Kielen avulla ilmaiset itse\u00e4si ja kerrot tarinasi ja annat tarinoita ja tietoa eteenp\u00e4in seuraavalle sukupolvelle. Menetimme sadut, laulut, musiikin, kaiken. Meist\u00e4 tuli norjalaisia.<\/p>\n\n\n\n<blockquote class=\"wp-block-quote is-layout-flow wp-block-quote-is-layout-flow\">\n<p><strong><em>\"He halusivat tietenkin parasta meille, kun he eiv\u00e4t halunneet opettaa meille kielt\u00e4. He halusivat, ett\u00e4 meill\u00e4 olisi kaikki mahdollisuudet norjalaisessa yhteiskunnassa. Mutta olisi ollut mukavaa, jos olisimme osanneet sek\u00e4 norjaa ett\u00e4 saamea.<\/em><\/strong><\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n<p>Kotiseudullani maailmansotien v\u00e4lisen\u00e4 aikana suomalaiset perheet saivat norjalaisia viikkolehti\u00e4 ilmaiseksi. N\u00e4in tapahtui Lyngeniss\u00e4, Finnmarkissa ja kaikilla alueilla, joilla asui paljon suomalaisia, koska ajatuksena oli, ett\u00e4 he oppisivat norjalaista kulttuuria \u00abyst\u00e4v\u00e4llisell\u00e4\u00bb tavalla. Ihmiset tietysti pit\u00e4v\u00e4t kaikesta ilmaiseksi saamastaan, joten he tietysti lukivat viikkolehdet. Se oli hyvin yleist\u00e4 60-luvulla, kun min\u00e4 kasvoin, ett\u00e4 kaikilla oli lehti\u00e4, ja voitte ihmetell\u00e4 miksi, ja kysy\u00e4, oliko kaikilla huono maku? Sain selville, ett\u00e4 valtio itse asiassa antoi rahaa t\u00e4h\u00e4n hankkeeseen, ja ett\u00e4 pappi ja armeija valitsivat ihmiset, jotka tarvitsivat n\u00e4it\u00e4 lehti\u00e4. Sanon aina, ett\u00e4 se ei ole kulttuurisen kasvatukseni vika, joka saa minut kirjoittamaan romaaneja, vaan se on osa kulttuuriperint\u00f6\u00e4ni. N\u00e4iss\u00e4 paikoissa oli my\u00f6s jatkuvasti laatikoittain norjalaisen kirjallisuuden kirjoja. Skibotnissa meill\u00e4 oli satoja todella hyvi\u00e4 norjalaisia kirjoja, jotka antoivat meille norjalaista kulttuuria aina 1960-luvulle asti, kunnes tavalliset kirjastot tulivat. He tekiv\u00e4t parhaansa tehd\u00e4kseen meist\u00e4 norjalaisia, ja meist\u00e4 tuli norjalaisia. Ihmiset tiesiv\u00e4t, ett\u00e4 jos piti suunsa kiinni, he saivat valtion tarjoamia ty\u00f6paikkoja, ja se oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4 Skibotnin kaltaisissa pieniss\u00e4 kyliss\u00e4. Minua edelt\u00e4v\u00e4 sukupolvi tiesi, ett\u00e4 jos heill\u00e4 oli suomalainen nimi, et saa maata rajan l\u00e4heisyydest\u00e4. Se hyv\u00e4ksyttiin, ja he ottivat norjalaiset nimet ja antoivat suomalaisten nimien kadota. Vain muutama perhe on s\u00e4ilytt\u00e4nyt suomalaisen nimen.<\/p>\n\n\n\n<blockquote class=\"wp-block-quote is-layout-flow wp-block-quote-is-layout-flow\">\n<p><strong><em>He tekiv\u00e4t parhaansa tehd\u00e4kseen meist\u00e4 norjalaisia, ja meist\u00e4 tuli norjalaisia.<\/em><\/strong><\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n<p>T\u00f6rm\u00e4sin useisiin tarinoihin 1980-luvulla, kun opiskelin opettajaksi. L\u00f6ysin muun muassa pienen lauseen, jossa kerrottiin, ett\u00e4 Torne-laakson asukkaat myiv\u00e4t lapsensa saamelaisille, jotka veiv\u00e4t heid\u00e4t Norjaan. Se oli pelottavaa ja tuntui v\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4. Mutta samalla muistin, ett\u00e4 iso\u00e4itini kertoi minulle, ett\u00e4 h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 kasvatto\u00e4iti tuli saamelaisten mukana Malangeniin, kun h\u00e4n oli viisivuotias. En ollut koskaan kysynyt tarinasta mit\u00e4\u00e4n. Mutta sitten kysyin: tuliko Eva t\u00e4nne yksin? No, kyll\u00e4, luulin, ett\u00e4 ymm\u00e4rsit. En ymm\u00e4rt\u00e4nyt, ja sitten aloin kaivaa tietoa selvitt\u00e4\u00e4kseni, mit\u00e4 todella tapahtui. Se oli tietenkin k\u00f6yhyyden aikaa, ja ep\u00e4toivoisten vanhempien oli joskus l\u00e4hetett\u00e4v\u00e4 lapsensa Norjaan, jossa he saattoivat l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kodin. Saamelaiset, jotka matkustivat edestakaisin Norjan rannalla sijaitsevien kes\u00e4kotiensa v\u00e4lill\u00e4, saattoivat ottaa n\u00e4m\u00e4 lapset mukaansa. T\u00e4m\u00e4 tapahtui p\u00e4\u00e4asiassa 1800-luvun alussa, mutta my\u00f6s 1860-luvulla, jotka olivat todella vaikeita vuosia Pohjois-Suomessa. L\u00f6yd\u00e4mme n\u00e4it\u00e4 lapsia kirjallisista l\u00e4hteist\u00e4, kun heid\u00e4t konfirmoidaan, heill\u00e4 ei ole vanhempia, he saattavat muistaa, mist\u00e4 he ovat kotoisin, ja kirkonkirjoista saattaa l\u00f6yty\u00e4 sanoja, joissa sanotaan, ett\u00e4 heid\u00e4t myyd\u00e4\u00e4n viidest\u00e4 riksdalerista, 10 riksdalerista, kahdesta tynnyrist\u00e4 jauhoja, ehk\u00e4 lehm\u00e4st\u00e4. Emme tied\u00e4, ja se on niin surullista, ett\u00e4 ihmiset eiv\u00e4t ole kaivautuneet t\u00e4h\u00e4n. Tied\u00e4n, ett\u00e4 ruotsalaisissa sanomalehdiss\u00e4 kirjoitettiin paljon vuosien 1838-1840 tienoilla. Meill\u00e4 on Lars Levi L\u00e6stadius, joka sanoi, ett\u00e4 vanhemmat itse olivat l\u00e4hett\u00e4neet lapsensa saamelaisten mukana tai sukulaisten kanssa, ja h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n oli ihan ok, ett\u00e4 saamelaiset saivat jonkinlaisen korvauksen matkasta, kun he tulivat Norjaan. Monet vastustivat kuitenkin t\u00e4t\u00e4, ja kaiken kirjoittelun vuoksi k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 hiipui noin vuonna 1840, kunnes se alkoi uudelleen muutaman vuoden kuluttua 1860-luvulla.<\/p>\n\n\n\n<p>Isoisoisois\u00e4ni kasvatto\u00e4iti saapui maahan vuonna 1858. L\u00f6ysin h\u00e4nen tarinansa. H\u00e4n oli syntynyt Karesuandossa. H\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 kuoli, kun h\u00e4n oli viisivuotias. H\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 ei pystynyt pit\u00e4m\u00e4\u00e4n lapsia yhdess\u00e4, joten kaikki lapset hajaantuivat, ja Eva tuli Norjaan. Tied\u00e4mme my\u00f6s, ett\u00e4 k\u00f6yh\u00e4t lapset huutokaupattiin Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa, jossa heid\u00e4t sijoitettiin perheisiin ja perheet saivat rahaa, jotta heist\u00e4 voitiin huolehtia. Ne, jotka vaativat v\u00e4hiten, saivat heid\u00e4t. Se oli er\u00e4\u00e4nlaista lasten myynti\u00e4, ennen kuin meill\u00e4 oli Skandinaviassa hyvinvointilaitoksia. Olen kuullut, ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4 tapahtui aina vuoteen 1910 asti kotiseudullani. Oli er\u00e4s nainen, joka \u00abmyytiin\u00bb t\u00e4ll\u00e4 tavalla kaksivuotiaana. Mutta luin lakeja, ja lakien mukaan t\u00e4t\u00e4 ei pit\u00e4isi en\u00e4\u00e4 tapahtua Norjassa vuonna 1896, mutta siit\u00e4, ett\u00e4 sanotaan, ett\u00e4 jotain ei pit\u00e4isi tapahtua, siihen, ett\u00e4 sit\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 todella tapahdu, voi kulua aikaa. Se voi kest\u00e4\u00e4 jopa 10 vuotta, mutta se on toinen tarina, jota emme halua kertoa.<\/p>\n\n\n\n<p>Tied\u00e4mme perheit\u00e4, jotka ovat perineet maatilan, jolle he tulivat, koska he tulivat perheisiin, joissa ei ollut lapsia. Mutta n\u00e4emme my\u00f6s, ett\u00e4 monista heist\u00e4 tuli palvelijoita, eik\u00e4 heill\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isesti ollut hyv\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. Sinun on kaivettava kirkonkirjoja ja yritett\u00e4v\u00e4 seurata heit\u00e4 selvitt\u00e4\u00e4ksesi, mit\u00e4 heille tapahtui. Sit\u00e4 on tutkittu v\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n<p>Kun aloin kirjoittaa, aloin kirjoittaa tyt\u00f6st\u00e4, joka tuli t\u00e4nne Suomesta. Siit\u00e4 hetkest\u00e4 l\u00e4htien, kun kirja ilmestyi, sain puhelinsoittoja ihmisilt\u00e4, jotka kertoivat minulle isoisoiso\u00e4itins\u00e4 tai isoisoisois\u00e4ns\u00e4 kohtalosta. Heit\u00e4 on t\u00e4ytynyt olla ainakin muutama sata, ja heit\u00e4 oli paljon, kun tajuaa, miten v\u00e4h\u00e4n ihmisi\u00e4 n\u00e4ill\u00e4 alueilla asui. 1860-luvulla t\u00e4nne ei vain tullut saamelaisia. He tulivat sukulaisten tai muiden ihmisten kanssa, jotka olivat my\u00f6s suomalaisia tai ruotsalaisia, mutta vanhemmat l\u00e4hettiv\u00e4t yhden tai kaksi lasta jonkun tutun kanssa. Mutta, taas, emme puhu surullisista tarinoista. Emme halua tiet\u00e4\u00e4 siit\u00e4, mik\u00e4 on tuskallista. Niinp\u00e4 siit\u00e4 ei puhuttu paljon, ja jopa Norjassa ei juurikaan tiedet\u00e4, ett\u00e4 sata vuotta sitten lapsia laitettiin huutokauppaan, koska kukaan ei pystynyt huolehtimaan heist\u00e4. \"Kun kerron n\u00e4it\u00e4 tarinoita, ihmiset katsovat minua oudosti. He eiv\u00e4t halua tiet\u00e4\u00e4, koska se on tuskallista. Totta kai se on tuskallista, mutta se on osa tarinoitamme.<\/p>\n\n\n\n<blockquote class=\"wp-block-quote is-layout-flow wp-block-quote-is-layout-flow\">\n<p><strong><em>Emme puhu surullisista tarinoista. Emme halua tiet\u00e4\u00e4 siit\u00e4, mik\u00e4 on tuskallista. Totta kai se on tuskallista, mutta se on osa historiaamme.<\/em><\/strong><\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n<p>En ole l\u00f6yt\u00e4nyt paljoa, t\u00e4ytyy kuvitella paljon. Tied\u00e4n, ett\u00e4 Eva oli laiha, pieni nainen, josta tuli vannoutunut laestadiolainen. Heill\u00e4 itsell\u00e4\u00e4n ei ollut lapsia, mutta he ottivat vastaan lapsia, joilla ei ollut vanhempia. Isoisoisois\u00e4ni menetti vanhempansa vuonna 1882. He olivat kotoisin Muonion seudulta. Josefine oli 18-vuotias ja Kalle 31-vuotias, kun he l\u00e4htiv\u00e4t matkoille. Kalle oli maanviljelij\u00e4n poika ja Kalle oli papin tyt\u00e4r. On viitteit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen perheens\u00e4 ei pit\u00e4nyt h\u00e4nen aviomiesvalinnastaan. Kalle oli raskaana, kun he l\u00e4htiv\u00e4t vaellukselle. Vanhin lapsi syntyi Pajalassa ja h\u00e4net kastoi L\u00e6stadius. He tulivat t\u00e4nne vuonna 1860. Heill\u00e4 oli pieni koti, 11 lasta, joista kolme ei j\u00e4\u00e4nyt henkiin, ja vuonna 1882, kun nainen oli nelikymppinen ja mies viisikymppinen, he molemmat kuolivat influenssaan kolmen viikon v\u00e4lein. Marie, joka oli 22-vuotias, meni naimisiin er\u00e4\u00e4n\u00e4 kes\u00e4kuun p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ja kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmin h\u00e4n hautasi vanhempansa. Talvella kuolleet voitiin tuolloin haudata vasta kes\u00e4ll\u00e4. Kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 hautajaisten j\u00e4lkeen Marie kastoi nuorimman veljens\u00e4 Fredrikin ja vei h\u00e4net Kv\u00e6nangeniin. Siell\u00e4 h\u00e4n kasvoi h\u00e4nen perheens\u00e4 kanssa. Muut lapset hajaantuivat. Toinen lauma nuoria, jotka olivat hajallaan. Isoisoisois\u00e4ni Jakob asui Evan ja h\u00e4nen Johaninsa kanssa. H\u00e4n peri tilan.<\/p>\n\n\n\n<p>Kun alat kaivaa syvemm\u00e4lle n\u00e4ihin kyliin, l\u00f6yd\u00e4t monia t\u00e4llaisia tarinoita. S\u00e4rkyneit\u00e4 perheit\u00e4, perheit\u00e4, jotka pit\u00e4v\u00e4t yht\u00e4, auttavat toisiaan ja taistelevat. Rikkauksia ei ole, on vain pieni\u00e4 harmaita m\u00f6kkej\u00e4, kalastusta - kovaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 pienill\u00e4, pienill\u00e4 maatiloilla.<\/p>\n\n\n\n<blockquote class=\"wp-block-quote is-layout-flow wp-block-quote-is-layout-flow\">\n<p><strong><em>Rikkautta ei ole, on vain pieni\u00e4 harmaita m\u00f6kkej\u00e4, kalastusta - kovaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 pienill\u00e4, pienill\u00e4 maatiloilla.<\/em><\/strong><\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n<p>Norjassa olemme hyvi\u00e4 pitkiss\u00e4 historiallisissa sarjoissa. Ensimm\u00e4inen oli Kjell Hallbing, joka kirjoitti Texas Rangerista, joka oli suuri hitti. Sitten he tajusivat, ett\u00e4 naiset lukevat enemm\u00e4n kuin miehet, joten heid\u00e4n oli l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4 joku, joka kirjoittaa naisille, ja he palkkasivat Margit Sandemoen, joka on suuri nimi Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Puolassa ja joka on myynyt yli 30 miljoonaa kirjaa. H\u00e4n osoitti, ett\u00e4 on mahdollista kirjoittaa historiallisia romaaneja naisista. Margitin romaaneissa sekoittui useita maailmoja, ja he halusivat jonkun maanl\u00e4heisemm\u00e4n. \"Olin kirjoittanut lehtiin 16-vuotiaasta l\u00e4htien. Rahoitin opintojani kirjoittamalla tosirakkaudesta. Kun t\u00f6rm\u00e4sin tarinaan Tornedalenin lapsista, olin 22-vuotias ja ajattelin, ett\u00e4 totta kai voisin kirjoittaa tarinan. Soitin p\u00e4\u00e4toimittajalle ja kysyin, oliko se h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n hyv\u00e4 idea, ja h\u00e4n oli niin tyhm\u00e4, ett\u00e4 suostui.<\/p>\n\n\n\n<p>Kun olin 23-vuotias, l\u00e4hetin kirjan ensimm\u00e4isen luonnoksen, ja sit\u00e4 l\u00e4hetettiin edestakaisin monta kertaa, ennen kuin se lopulta julkaistiin. He eiv\u00e4t todellakaan tienneet, tarttuisiko Pohjois-Norjan historiaan, eiv\u00e4tk\u00e4 he tienneet, oliko Pohjois-Norjan historiaa ollut tarpeeksi, jotta siit\u00e4 olisi voinut tehd\u00e4 sarjan. T\u00e4m\u00e4 sai minut liikkeelle, ja sanoin, ett\u00e4 voisin kirjoittaa noin 1700-luvulta 1900-luvulle ja ett\u00e4 kirjoja olisi kaksitoista. Kirjoitin Raja-tarinan, joka kattaa vuodet 1718-1752, ja siit\u00e4 tuli 40 kirjaa. Se vei 10 vuotta el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni, mutta se mahdollisti kirjoittamiseni. Sen j\u00e4lkeen olen kirjoittanut seitsem\u00e4n sarjaa, ja olen juuri julkaissut 200. kirjani. Minut on julkaistu kaikissa Pohjoismaissa ja Puolassa. Raja-tarina ei menestynyt niin hyvin Suomessa. Selitys on se, ett\u00e4 Suomessa kukaan ei halunnut lukea siit\u00e4 ajasta, jolloin Suomi oli k\u00f6yh\u00e4. Olen myynyt noin kahdeksan tai yhdeks\u00e4n miljoonaa kirjaa.<\/p>\n\n\n\n<blockquote class=\"wp-block-quote is-layout-flow wp-block-quote-is-layout-flow\">\n<p><strong><em>Kirjoitan naisista, jotka ovat ulkoisesti aktiivisia, jotka eiv\u00e4t ole esineit\u00e4 vaan oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 subjekteja. Uskon, ett\u00e4 jopa ihmiset, jotka haluavat lukea rakkaudesta, haluavat vahvoja sankarittaria.<\/em><\/strong><\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n<p>Ensi viikolla aloitan uuden sarjan. Se sijoittuu Tromssaan 1920-luvulle. Kahden sodan v\u00e4linen aika on minusta hyvin kiehtovaa. Se on aikaa, jolloin rikkaasta perheest\u00e4 kotoisin oleva nainen saattoi opiskella ja ryhty\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4riksi. N\u00e4in kuvan kauniista naisesta norjalaisen lentokoneen pyrst\u00f6ss\u00e4. Minulle kerrottiin, ett\u00e4 h\u00e4n oli Norjan toinen naislent\u00e4j\u00e4, ja h\u00e4n oli syntynyt Narvikissa. En ollut koskaan kuullut h\u00e4nen tarinaansa. H\u00e4n oli syntynyt noin vuonna 1908. Ajattelin, milloin kirjoitan t\u00e4h\u00e4n aikaan syntyneest\u00e4 tyt\u00f6st\u00e4, joka oppii ajamaan autoa ja oppii lent\u00e4m\u00e4\u00e4n ja p\u00e4\u00e4see niin pitk\u00e4lle kuin haluan. Kirjoitan naisista, jotka ovat ulkoisesti aktiivisia, jotka eiv\u00e4t ole esineit\u00e4 vaan oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 subjekteja. Uskon, ett\u00e4 jopa ihmiset, jotka haluavat lukea rakkaudesta, haluavat vahvoja sankarittaria. He ovat hyvin vahvoja naisia. Ensimm\u00e4isen Raja-tarinani j\u00e4lkeen er\u00e4s professori Bergeniss\u00e4 sanoi, ett\u00e4 tarinani eiv\u00e4t ole historiallisesti oikeita, koska kirjoissani naiset ovat huipulla seksin aikana, mutta h\u00e4nen mukaansa naiset olivat huipulla vasta noin vuonna 1950. En usko, ett\u00e4 h\u00e4n olisi voinut tiet\u00e4\u00e4 arktisen pohjoisen naisista.<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Skibotnista kotoisin oleva kirjailija Bente Pedersen kertoo kven- ja merisaamelaistaustastaan ja kirjoittamisestaan.<\/p>","protected":false},"author":2,"featured_media":947,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[29],"tags":[],"class_list":["post-946","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kvenene"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/nordligefolk.no\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/946","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/nordligefolk.no\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/nordligefolk.no\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/nordligefolk.no\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/nordligefolk.no\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=946"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/nordligefolk.no\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/946\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":948,"href":"https:\/\/nordligefolk.no\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/946\/revisions\/948"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/nordligefolk.no\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/947"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/nordligefolk.no\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=946"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/nordligefolk.no\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=946"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/nordligefolk.no\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=946"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}