{"id":1654,"date":"2016-11-09T19:57:00","date_gmt":"2016-11-09T19:57:00","guid":{"rendered":"https:\/\/nordligefolk.no\/?p=1654"},"modified":"2026-02-06T20:18:18","modified_gmt":"2026-02-06T20:18:18","slug":"sjosamisk-klesbruk-i-gamle-lyngen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/nordligefolk.no\/fi\/sjosamisk-klesbruk-i-gamle-lyngen\/","title":{"rendered":"Merisaamelaisten vaatteet vanhassa Lyngeniss\u00e4"},"content":{"rendered":"

G\u00e1ivuona S\u00e1mesearvi (G\u00e1ivuona NSR) vastasi Lyngenkoftan j\u00e4lleenrakentamisesta. Vuonna 1995 l\u00e4hdeaineisto julkaistiin kirjasessa. Vihko on nyt loppuunmyyty, joten julkaisemme tekstin verkossa.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Esipuhe<\/h2>\n\n\n\n

Mary Mikalsen Trollvik.<\/p>\n\n\n\n

Kun G\u00e1ivuona NSR (GNSR) esittelee nyt Lyngenille merisaamelaista villatakkia, vanha unelma toteutuu. \"Emme pitk\u00e4\u00e4n aikaan uskoneet, ett\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 olisi k\u00e4ytetty koftea, koska kukaan ei muistanut sellaista. Ainoa asia, joka voitiin j\u00e4ljitt\u00e4\u00e4 saamelaiseen vaatetukseen ja kofte-k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, oli hattu, komager ja komagband. Nyky\u00e4\u00e4n kaikki itse\u00e4\u00e4n kunnioittavat saamelaisalueet k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t koftea, miksei siis mekin? Onhan alueella el\u00e4v\u00e4 saamen kieli ja muita saamelaisia perinteit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Onneksi t\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli my\u00f6s ihmisi\u00e4, jotka omasta aloitteestaan tarttuivat siihen v\u00e4h\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 meill\u00e4 oli, ja alkoivat tutkia l\u00e4hteit\u00e4. Yksi t\u00e4llainen henkil\u00f6 oli Berit Sivertsen Olderdalenista. Voimme kiitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 aloitteellisuudesta ja h\u00e4nen tekem\u00e4st\u00e4\u00e4n perusl\u00e4hdetutkimuksesta. Jotta h\u00e4n saattoi hankkeen loppuun, h\u00e4n solmi matkan varrella kumppanuuden GNSR:n kanssa. Sek\u00e4 Berit ett\u00e4 saamelaisj\u00e4rjest\u00f6 tarvitsivat kuitenkin lis\u00e4\u00e4 yhteisty\u00f6kumppaneita, erityisesti ammatillisella puolella. Useat ep\u00e4onniset olosuhteet johtivat siihen, ett\u00e4 yhteisty\u00f6 ei toiminut hyvin ja hanke pys\u00e4htyi. Hanketta yritettiin saada uudelleen k\u00e4yntiin, mutta pitk\u00e4\u00e4n n\u00e4ytti silt\u00e4, ett\u00e4 solmua oli vaikea avata. Ratkaisu oli l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ihmisi\u00e4, jotka pystyiv\u00e4t ty\u00f6skentelem\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4 ja joiden kanssa voitaisiin tehd\u00e4 rakentavaa yhteisty\u00f6t\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 ty\u00f6vaiheessa Lene Antonsenia l\u00e4hestyttiin ja h\u00e4net liitettiin mukaan ty\u00f6h\u00f6n, jolla kofte-projekti saatiin j\u00e4lleen k\u00e4yntiin.<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4n oli oikea henkil\u00f6, oikeassa paikassa, oikeaan aikaan. H\u00e4n osasi tehd\u00e4 yhteisty\u00f6t\u00e4 ja organisoida, ja yht\u00e4kki\u00e4 ty\u00f6 oli taas t\u00e4ydess\u00e4 vauhdissa. My\u00f6s uutta l\u00e4hdemateriaalia l\u00f6ytyi, ja sen avulla saatiin hyv\u00e4 kuvaus villatakista, jollainen sen on t\u00e4ytynyt olla Lyngenin alueella ennen kuin se poistui k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 1800-luvun j\u00e4lkipuoliskolla. Yhteisty\u00f6h\u00f6n liittyv\u00e4t ongelmat muuttuivat ammatillisiksi erimielisyyksiksi, mik\u00e4 puolestaan edisti l\u00e4hdeaineiston kriittisemp\u00e4\u00e4 tarkastelua.<\/p>\n\n\n\n

Nyt kun esittelemme villatakin, olemme paljon kiitoksia velkaa Berit Sivertsenille ja Lene Antonsenille. Lis\u00e4ksi Henrik Olsen on ollut projektity\u00f6ntekij\u00e4n\u00e4 loppuvaiheessa, ja Kjellaug Isaksen on osallistunut useisiin museovierailuihin, koeompellut malleja ja laatinut luonnoksia. Ilman heid\u00e4n panostaan emme olisi nyt siin\u00e4, miss\u00e4 olemme. Haluamme my\u00f6s kiitt\u00e4\u00e4 Inga Hermansen H\u00e6ttaa ja Susanna Jannok Porsboa arvokkaasta ammatillisesta avusta ja tuesta. Kiit\u00e4mme my\u00f6s kaikkia, jotka osallistuivat ty\u00f6pajaan, ja kaikkia muita, jotka ovat mill\u00e4\u00e4n tavoin vaikuttaneet ty\u00f6h\u00f6n. Viimeisen\u00e4 mutta ei v\u00e4h\u00e4isimp\u00e4n\u00e4 olemme kiitollisia K\u00e5fjordin kunnan, saamelaiskulttuurineuvoston, Lyngenin kunnan, Storfjordin kunnan ja Tromsin l\u00e4\u00e4ninhallituksen taloudellisesta tuesta.<\/p>\n\n\n\n

Toivomme, ett\u00e4 villatakista on paljon hy\u00f6ty\u00e4 ja iloa kaikille, jotka haluavat k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4. Toivomme my\u00f6s, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 esite voi auttaa her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n kiinnostusta Lyngenin vanhoja vaatetusperinteit\u00e4 kohtaan ja ett\u00e4 se johtaa aiheen tutkimiseen edelleen. Otamme mielell\u00e4mme vastaan kommentteja ja kannanottoja henkil\u00f6ilt\u00e4, joilla on tietoa ja jotka ty\u00f6skentelev\u00e4t samalla alalla.<\/p>\n\n\n\n

Borderland - kulttuurihistoriallinen johdanto<\/h2>\n\n\n\n

Henrik Olsen<\/p>\n\n\n\n

Lyngenill\u00e4 tarkoitetaan t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 Nord-Tromsin maantieteellist\u00e4 aluetta, joka nyky\u00e4\u00e4n kattaa Storfjordin, K\u00e5fjordin ja Lyngenin kunnat. Vuoteen 1902 asti my\u00f6s S\u00f8rfjord oli osa Lyngeni\u00e4. Lyngen sijaitsee selv\u00e4sti napapiirin pohjoispuolella, arktista aluetta ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n laajan Siperian tundran l\u00e4nsirannikolla.<\/p>\n\n\n\n

Lyngen on siis osa arktista aluetta. T\u00e4ydellisen kuvan sen historiasta, maantieteest\u00e4 ja ihmisist\u00e4 saa vain tarkastelemalla Lyngeni\u00e4 ja Pohjoiskalottialuetta sirkumpolaarisessa kontekstissa suhteessa muiden arktisten alueiden kehitykseen Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4, Amerikassa, Kanadassa ja Gr\u00f6nlannissa. Yleinen l\u00e4hestymistapa on n\u00e4hd\u00e4 Pohjois-Kalotti yksinomaan osana Euroopan historiaa. T\u00e4m\u00e4 antaa ep\u00e4t\u00e4ydellisen kuvan. T\u00e4m\u00e4 k\u00e4y ilmi muun muassa tekstiilien historiasta.<\/p>\n\n\n\n

Lintuperspektiivist\u00e4 katsottuna Lyngen n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pitk\u00e4lt\u00e4, kapealta vuonon haaralta, jota ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t mahtavat kalliomuodostelmat ja joka ulottuu J\u00e4\u00e4merelt\u00e4 kohti Ruotsin ja Suomen rajoja. Lyngen sijaitsee luoteessa, Storfjord etel\u00e4ss\u00e4 ja K\u00e5fjord on pienempi sivuvuono kaakossa. N\u00e4ist\u00e4 maantieteellisist\u00e4 ja ilmastollisista l\u00e4ht\u00f6kohdista on helppo ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, miksi t\u00e4nne on kehittynyt ihmistyyppi, joka on kautta aikojen her\u00e4tt\u00e4nyt ihmetyst\u00e4 ja antanut aihetta moniin satumaisiin tarinoihin etel\u00e4isilt\u00e4 leveysasteilta t\u00e4nne matkanneista tutkimusmatkailijoista ja seikkailijoista. Historiallinen kirjallisuus on t\u00e4ynn\u00e4 tarinoita pienist\u00e4, karvaisista ihmisist\u00e4, jotka asuivat niin kaukana pohjoisessa, sek\u00e4 pimeydest\u00e4, valosta, kylmyydest\u00e4 ja merest\u00e4 (1).<\/p>\n\n\n\n

\u00ab\u00c4\u00e4rimm\u00e4isist\u00e4\u00bb olosuhteista huolimatta ihmiset osasivat selviyty\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 saatavilla olevilla kaloilla, riistalla ja viljelykasveilla. Itse asiassa resursseja oli runsaasti. Ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 saamelaiset olisivat olleet k\u00f6yhi\u00e4 ja varattomia, ei vastaa historiallista tutkimusta. T\u00e4m\u00e4 on pikemminkin viime aikoina syntynyt k\u00e4sitys, joka johtuu osittain siit\u00e4, ett\u00e4 eurooppalaiset eiv\u00e4t ole ymm\u00e4rt\u00e4neet ja kunnioittaneet saamelaiskulttuuria, mutta my\u00f6s siit\u00e4, ett\u00e4 saamelaisten ja norjalaisten v\u00e4linen sosiaalinen kuilu on kasvanut l\u00e4hihistoriassa.<\/p>\n\n\n\n

Aikaisemmilta ajoilta tied\u00e4mme, ett\u00e4 ulkopuoliset tahot verottivat saamelaisia raskaasti. 1300-luvulla Lyngen oli Ven\u00e4j\u00e4n tsaarin verotusalueen lounaisraja. Rajaviiva ulottui Lyngstualta Lyngenfjordin kautta Haltille. Saamelaiset maksoivat suurimman osan veroista Ruotsin ja Tanskan\/Norjan kuninkaille. Toisinaan saamelaiset maksoivat veroja kolmelle kuninkaalle yht\u00e4 aikaa. Yksitt\u00e4inen saamelainen saattoi maksaa vain yhdelle n\u00e4ist\u00e4 kuninkaista veroja, jotka vastasivat kymmenen it\u00e4norjalaisen suurtilallisen maksamien verojen arvoa (2).<\/p>\n\n\n\n

Lyngen on monin tavoin rajamaa. Maantieteellisesti Lyngen sijaitsee Pohjoiskalotin syd\u00e4mess\u00e4 ja rajoittuu sek\u00e4 Suomeen ett\u00e4 Ruotsiin. N\u00e4in ollen Lyngenist\u00e4 on tullut portti ihmisten v\u00e4lisille kontakteille, kaupank\u00e4ynnille, uskonnollisille virtauksille ja suurvaltakonflikteille. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 ovat kohdanneet ihmiset ja kuninkaiden l\u00e4hettil\u00e4\u00e4t: saamelaiset, norjalaiset, ruotsalaiset, suomalaiset ja ven\u00e4l\u00e4iset. Vaikeina vuosina Lyngen on ottanut vastaan sotaa ja n\u00e4l\u00e4nh\u00e4t\u00e4\u00e4 pakenevaa uupunutta v\u00e4est\u00f6\u00e4 Ruotsin ja Suomen pohjoisosista. Idar Kristiansen on kirjoittanut t\u00e4st\u00e4 hienosti (3). Ajoittain maa on toiminut \u00abterra nulliuksena\u00bb, ei-kenenk\u00e4\u00e4n-maana, ja puskurivy\u00f6hykkeen\u00e4 kasvavalle norjalaisv\u00e4est\u00f6lle, joka on etsinyt viljelem\u00e4t\u00f6nt\u00e4 maata, meren rikkauksia ja vuoriston mineraaleja (4).<\/p>\n\n\n\n

Kulttuurinen raja<\/strong><\/p>\n\n\n\n

T\u00e4ll\u00e4 tavoin Lyngenist\u00e4 on tullut monien kulttuurien ja kansojen raja-alue. Merisaamelaiset ovat luultavasti vanhin v\u00e4est\u00f6ryhm\u00e4, joka on aina muodostanut enemmist\u00f6n Lyngenin v\u00e4est\u00f6st\u00e4 (5). Heid\u00e4n luonnonvarojen k\u00e4ytt\u00f6\u00e4\u00e4n ei ole erityisesti tutkittu, mutta naapurialueilta saatujen kokemusten perusteella voidaan olettaa, ett\u00e4 kyseess\u00e4 on ollut pitk\u00e4\u00e4n paimentolaisyhteis\u00f6, joka on kulkenut kausittain luonnonvarojen per\u00e4ss\u00e4. Kieli oli saamen kieli, asumismuoto oli saviruukut ja vaatetus oli kofte.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4\u00e4ll\u00e4 kehittyi my\u00f6s toinen elinkeinonharjoittajaryhm\u00e4, poronhoitoa harjoittavat saamelaiset, jotka hy\u00f6dynsiv\u00e4t syrj\u00e4seutujen resursseja.<\/p>\n\n\n\n

Kven on Ruotsista ja Suomesta tulleiden yhteinen nimi. 1700- ja 1800-luvun vaikeudet johtivat monet rajan yli Skibotndaleniin. Jotkut j\u00e4iv\u00e4t t\u00e4nne v\u00e4liaikaisesti ennen kuin jatkoivat matkaansa Finnmarkiin, tai he palasivat kotiin. Toiset l\u00f6ysiv\u00e4t etsim\u00e4ns\u00e4 ja asettuivat aloilleen. Kvensit eiv\u00e4t olleet yhten\u00e4inen ryhm\u00e4. He puhuivat suomea, saamea tai ruotsia. He olivat taitavia maanviljelij\u00f6it\u00e4 ja rakensivat taloja puusta. N\u00e4in Lyngeniin tuli uusia tapoja ja virikkeit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

1700-luvulla saapuivat my\u00f6s norjalaiset. Ensimm\u00e4iset olivat kauppiaita, l\u00e4hetyssaarnaajia ja virkamiehi\u00e4. My\u00f6hemmin saapui my\u00f6s norjalaisia maanviljelij\u00f6it\u00e4 ja kalastajia. Heit\u00e4 ei ollut tuolloin kovin paljon, mutta heist\u00e4 tuli lopulta hyvin vaikutusvaltaisia.<\/p>\n\n\n\n

Norjalaistamisen raja-alue<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Historialliset kuvaukset etnisten ryhmien v\u00e4lisist\u00e4 yhteyksist\u00e4 todistavat rauhanomaisesta rinnakkaiselosta. Etniset rajat ylitt\u00e4v\u00e4t avioliitot olivat kuitenkin harvinaisia, lukuun ottamatta saamelaisten ja kvenssien v\u00e4lisi\u00e4 avioliittoja (6).<\/p>\n\n\n\n

Norjalaiset osallistuivat jonkin verran l\u00e4hetysty\u00f6h\u00f6n. Ensimm\u00e4inen kirkko rakennettiin jo vuonna 1722 (7). Alkuaikoina l\u00e4hetystoiminta keskittyi puhtaasti uskonasioihin, ja suuri osa l\u00e4hetysty\u00f6st\u00e4 tehtiin saamelaisten \u00e4idinkielell\u00e4 (8).<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6hemmin mukaan hiipi uusia asenteita. 1800-luvun j\u00e4lkipuoliskon voimakkaat kansallismieliset virtaukset, joihin sekoittui vulgaari sosiaalidarwinistinen k\u00e4sitys kulttuurista, vaikuttivat norjalaisten asenteisiin ja k\u00e4ytt\u00e4ytymiseen saamelaisia kohtaan. Saamen kielen, uskonnon ja kulttuurin korvaaminen norjankielell\u00e4 tuli selke\u00e4ksi tavoitteeksi. Viranomaisten parhaat keinot norjalaistamisen toteuttamiseksi olivat kouluj\u00e4rjestelm\u00e4 ja kirkko. My\u00f6hemmin my\u00f6s maatalous- ja kalastusviranomaisista tuli osa norjalaistamispolitiikkaa.<\/p>\n\n\n\n

Lyngen m\u00e4\u00e4riteltiin siirtym\u00e4vaiheen alueeksi, jossa norjalaistamispaineet voimistuivat erityisesti 1880-luvulta alkaen (9). Viranomaiset katsoivat, ett\u00e4 norjalaistumisen mahdollisuudet olivat helpommat merisaamelaisten keskuudessa kuin sis\u00e4maan vuoristosaamelaisten keskuudessa. Norjalaistamiseen varattiin resursseja, jotta norjalaistaminen voitaisiin toteuttaa mahdollisimman tehokkaasti.<\/p>\n\n\n\n

Viranomaiset eiv\u00e4t kuitenkaan saavuttaneet niin hyvi\u00e4 tuloksia kuin odotettiin. Jatkuvasti valitettiin, ett\u00e4 saamelaislapset eiv\u00e4t siirtyneet k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n norjan kielt\u00e4 (10). Fogd Drejer ilmaisi t\u00e4ll\u00e4 tavoin huolensa norjan kielen asemasta Lyngeniss\u00e4;<\/p>\n\n\n\n

\u00abLyngeniss\u00e4, tarkemmin sanottuna Kaafjordenissa, jonka asukkaat ovat harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta suomalaisia ja jossa heid\u00e4n keskuudessaan asuvat norjalaiset puhuvat norjan lis\u00e4ksi my\u00f6s suomea (saamea), on tullut h\u00e4pe\u00e4ksi puhua norjaa. On ainakin niin, ett\u00e4 nuoriso, joka pyrkii omaksumaan norjan kielen ja k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4, joutuu ik\u00e4tovereidensa pilkan kohteeksi.\u00bb<\/p>\n\n\n\n

(Kirjeest\u00e4 seminaarin johtajalle Hvoslefille, 30. joulukuuta 1856).<\/p>\n\n\n\n

Hyvin k\u00e4ytetty selitys saamelaisten voimakkaalle vastarinnalle norjalaistamispaineita vastaan on laestadiolaisuus, uskonnollinen sosiaalinen her\u00e4tys, joka syntyi saamelaisyhteis\u00f6iss\u00e4 1800-luvun puoliv\u00e4list\u00e4 l\u00e4htien (11). Saamelaisten kulttuuripiirteit\u00e4 korostettiin ja esitettiin vastakohtana norjalaiselle kulttuurille. Saamen kieli leimattiin \u00absyd\u00e4men kieleksi\u00bb. Laestadiolaisuus auttoi s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n useita saamelaiskulttuurin erityispiirteit\u00e4. Ei kuitenkaan voida sanoa, ett\u00e4 laestadiolaisuudella olisi ollut merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4\u00e4 vaikutusta saamelaiseen klaaniperinteeseen. Joka tapauksessa Lyngenin kofte-asut eiv\u00e4t selvinneet 1900-luvulle siirtymisest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

On mahdollista spekuloida, miksi tietyt saamelaiskulttuurin piirteet ovat s\u00e4ilyneet.<\/p>\n\n\n\n

pidemp\u00e4\u00e4n kuin toiset. Saamen kielt\u00e4 k\u00e4ytettiin arkikielen\u00e4 suurimmassa osassa Lyngeni\u00e4 aina viime sotaan asti. Muut kulttuuripiirteet, kuten pukeutumistavat, katosivat jo aiemmin. Er\u00e4s aikalaishavainnoitsija kommentoi uutta suuntausta sarkastisesti: \u00abUseimmilta puuttuu partakone (...) mutta viime aikoina on lis\u00e4\u00e4ntynyt kiinnostus partakoneen hankkimiseen, varsinkin nuorilla, jotka haluavat muistuttaa norjalaisia mahdollisimman paljon\u00bb (P. A. Mikalsen, Manndalen, 1896\/97). Jos merisaamelaiset haluaisivat v\u00e4h\u00e4tell\u00e4 etnist\u00e4 taustaansa kohtaamisissaan ulkomaailman kanssa, olisi luonnollisesti helpompaa pukeutua heid\u00e4n pukuihinsa, t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa hameisiin ja pukuihin, kuin omaksua kieli, mik\u00e4 on paljon monimutkaisempi asia. Vaatteet symboloivat kuulumista ja taustaa suoralla ja usein provosoivalla tavalla.<\/p>\n\n\n\n

Lyngenin saamelaiset, joilla oli laajat yhteydet ulkomaailmaan kaupank\u00e4ynnin ja kalastuksen kautta, eiv\u00e4t j\u00e4\u00e4neet vaille vaikutusta ajan muodista ja teollisesta kehityksest\u00e4, kuten my\u00f6s Mikalsenin lainaus osoittaa. Tromssassa 1820-luvulla vieraillut Gustav Peter Blom ilmaisi ihailunsa \u00abnaisten tyylik\u00e4st\u00e4 pukeutumista ja kaunista tanssia\u00bb ja viittasi pariisilaisiin pukuihin, joita Tromssassa oli paljon (12). Pohjois-Norjan l\u00e4heinen yhteys mantereeseen laajan kalakaupan kautta toi nopeasti uusia suuntauksia, merkkej\u00e4 ja tekniikoita pohjoiseen.<\/p>\n\n\n\n

Uudet ajat, uudet tavat<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Monet perinteiset merisaamelaisten kulttuuripiirteet s\u00e4ilyiv\u00e4t vuosisadan vaihteessa ja seuraavina vuosikymmenin\u00e4. Viranomaisten norjalaistamispolitiikka ei t\u00e4ysin syrj\u00e4ytt\u00e4nyt saamen kielt\u00e4. Perinteiset saamelaiset elinkeinot - maatalouden, kalastuksen ja k\u00e4sity\u00f6n yhdistelm\u00e4 - s\u00e4ilyiv\u00e4t edelleen hallitsevina, mutta moderni k\u00e4teistalous ei juurikaan kehittynyt (13).<\/p>\n\n\n\n

Toisen maailmansodan loppupuolella tapahtuneet evakuoinnit ja polttamiset johtivat saamelaisten kulttuuritaustan katkeamiseen. Sodan loppuvaiheessa Lyngenist\u00e4 tuli saksalaisten raja-alue, jolla saksalaiset patoavat etenevi\u00e4 ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4 joukkoja. Poltetun maan taktiikkaa toteutettiin It\u00e4-Finnmarkista Lyngeniin asti. T\u00e4nne oli tarkoitus pystytt\u00e4\u00e4 puna-armeijalle l\u00e4p\u00e4isem\u00e4t\u00f6n linnoitus. Linnoitus pystytettiin, talot poltettiin ja ihmiset l\u00e4hetettiin pois.<\/p>\n\n\n\n

Maanpaossa vietetyt kuukaudet ovat selv\u00e4sti tehneet evakuoituihin suuren vaikutuksen (14). Lyngenin asukkaat eliv\u00e4t pitk\u00e4n aikaa kulttuurissa, joka poikkesi suuresti siit\u00e4, mihin he olivat tottuneet. Talot, kieli, jalkineet ja tavat olivat niin kovin erilaisia. Sodan j\u00e4lkeen he palasivat t\u00e4ynn\u00e4 vaikutelmia takaisin maahan, joka oli rakennettava alusta asti uudelleen. Talot, ty\u00f6kalut, kaikki fyysiset piirteet ennen sotaa olivat poissa. Ja kuten er\u00e4s k\u00e5fjordilainen totesi: \u00abMit\u00e4 ei ollut poltettu, heitimme itse romukoppaan\u00bb.<\/p>\n\n\n\n

Ei ollut kyse vain taloista ja ladoista, jotka rakennettiin uudelleen uuden mallin mukaan, paikallisista perinteist\u00e4 piittaamatta. My\u00f6s muiden kulttuuripiirteiden, kuten saamen kielen, legendojen ja tarinankerrontaperinteiden, siirtyminen eteenp\u00e4in h\u00e4iriintyi sodan seurauksena (15). Ei ole mik\u00e4\u00e4n pieni paradoksi, ett\u00e4 niill\u00e4 muutamilla kuukausilla, jotka v\u00e4est\u00f6 vietti maanpaossa etel\u00e4ss\u00e4, oli paljon suurempi norjalaistamisvaikutus kuin viranomaisten 70-80 vuotta harjoittamalla ankaralla norjalaistamispolitiikalla.<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4iset vuosikymmenet sodan j\u00e4lkeen olivat saamelaiskulttuurin kannalta tyhji\u00f6.<\/p>\n\n\n\n

Vaikka viranomaiset luopuivat aiemmasta norjalaistamispolitiikasta, sill\u00e4 ei ollut juurikaan vaikutusta niin kauan kuin norjalaiset opettajat hallitsivat kouluja ja opetus perustui yksinomaan norjalaisiin arvoihin (16). Merisaamelaiset eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 halunneet m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 itse\u00e4\u00e4n saamelaisiksi. Saamelaisuus kuului ennen sotaa, ja se, mit\u00e4 oli ennen sotaa, oli \u00abpelkk\u00e4\u00e4 h\u00f6lynp\u00f6ly\u00e4\u00bb (17). Toisin kuin vuoden 1930 v\u00e4est\u00f6nlaskennassa, jossa yli 50% K\u00e5fjordissa v\u00e4itti olevansa saamelaisia, vuonna 1950 alle 1% ihmist\u00e4 piti itse\u00e4\u00e4n saamelaisena (18).<\/p>\n\n\n\n

Viranomaiset eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 pit\u00e4neet my\u00f6sk\u00e4\u00e4n merisaamelaisalueita saamelaisalueina. Juuri poroa pit\u00e4vi\u00e4 saamelaisia korostettiin aidon saamelaiskulttuurin kantajina. Viranomaisilta puuttui tieto ja tahto erottaa saamelaisryhm\u00e4t toisistaan. Vuonna 1956 perustettiin komitea, jonka teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli tutkia ja ehdottaa toimenpiteit\u00e4 saamelaiskulttuurin s\u00e4ilytt\u00e4miseksi. On tyypillist\u00e4, ett\u00e4 saamelaiskomitean kuulemisasiakirja l\u00e4hetettiin vain Sis\u00e4-Suomen saamelaiskunnille. Lyngenin kunnat, joissa oli tuolloin todenn\u00e4k\u00f6isesti suurin saamelaisv\u00e4est\u00f6n keskittym\u00e4, j\u00e4iv\u00e4t viranomaisten kuulemismenettelyn ulkopuolelle. Yksik\u00e4\u00e4n Lyngenin kunnista ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n pyyt\u00e4nyt tulla kuulluksi 1950-luvulla.<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4pe\u00e4 ja lopulta tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys saamelaisten kulttuuritaustasta levisi sukupolvelta toiselle. Er\u00e4s Lyngenin kyl\u00e4kirjan kirjoittaja luonnehtii paikallista saamelaiskulttuuria seuraavasti: \u00abPitk\u00e4\u00e4n aikaan saamelaisten - luonnon lasten, jollaisia he olivat - kulttuurinen taso oli hyvin alhainen\u00bb (19). Saamelaistaustan tunnustaminen ulkomaailmalle oli taakka.<\/p>\n\n\n\n

Sami kukoistaa<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4iset j\u00e4rjest\u00e4ytyneet yritykset saamelaiskulttuurin s\u00e4ilytt\u00e4miseksi ja elvytt\u00e4miseksi alkoivat 1970-luvun j\u00e4lkipuoliskolla. Aloitteen tekiv\u00e4t nuoret, joita Tromssan akateeminen ymp\u00e4rist\u00f6 ja muilla merisaamelaisalueilla tapahtuva elpyminen innoittivat. G\u00e1ivuona S\u00e1miid Searvi\/K\u00e5fjord Sami Association perustettiin vuonna 1976. Uusien paikallisten saamelaisj\u00e4rjest\u00f6jen perustaminen seurasi tiiviisti 1980- ja 1990-luvuilla: K\u00e5fjordin merisaamelaisyhdistys, Storfjordin merisaamelaisyhdistys, Lyngenin merisaamelaisyhdistys, K\u00e5fjordin saamelaisnuoret, Storfjordin saamelaisj\u00e4rjest\u00f6 SLF ja Fjordfolkforeninga, joka perustettiin vuonna 1995.<\/p>\n\n\n\n

J\u00e4rjest\u00f6t keskittyv\u00e4t muun muassa saamelaisten paikannimien ker\u00e4\u00e4miseen ja rekister\u00f6intiin, saamen kielen opetukseen ja merisaamelaisten vaatteiden palauttamiseen, mik\u00e4 on nyt alustavasti p\u00e4\u00e4ttym\u00e4ss\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 hankkeessa. J\u00e4rjest\u00f6t osallistuvat my\u00f6s aktiivisesti saamelaispolitiikkaan paikallisella tasolla ja j\u00e4senyydell\u00e4\u00e4n Kansallisessa saamelaisliitossa (SLF) ja Norjan saamelaisten kansallisessa yhdistyksess\u00e4 (NSR). Ty\u00f6 kohdistuu my\u00f6s saamelaisparlamenttiin sek\u00e4 kunta- ja valtionhallintoon. T\u00e4rkeimpi\u00e4 poliittisia kysymyksi\u00e4 ovat muun muassa vuonokalastuksen ja maatalouden aseman parantaminen sek\u00e4 saamen kielen ja kulttuurin opetus kouluissa.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4m\u00e4 saamelaiskulttuurin elvytt\u00e4miseen t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4t aloitteet eiv\u00e4t ole sujuneet ongelmitta. Paikalliset ovat reagoineet voimakkaasti siihen, ett\u00e4 monien mielest\u00e4 vanhoja haavoja revit\u00e4\u00e4n auki. Kun saamelaisryhm\u00e4t ovat saaneet enemm\u00e4n poliittista vaikutusvaltaa ja saamelaiskulttuuri on tullut n\u00e4kyv\u00e4ksi saamelaisopetuksen kautta kouluissa, saamen kielilain k\u00e4ytt\u00f6\u00f6noton kautta (K\u00e5fjordissa vuodesta 1992), saamenkielisten paikannimien kautta kylteiss\u00e4 ja puhelinluettelossa, mielenosoitukset \u00ab... saamelaisten sortajia\u00bb vastaan, kuten er\u00e4s kirjoittaja totesi paikallisessa sanomalehdess\u00e4, ovat my\u00f6s lis\u00e4\u00e4ntyneet (21).<\/p>\n\n\n\n

Saamen kielest\u00e4 ja kulttuurista k\u00e4yty keskustelu on paljastanut, ett\u00e4 vanhat, kielteiset ja perityt asenteet saamelaisia kohtaan ovat edelleen syv\u00e4ll\u00e4 monissa ihmisiss\u00e4. Perinteisen vaatetusperinteen ominaispiirteiden uudelleen luominen on osa ihmisten pyrkimyst\u00e4 visualisoida kulttuuritaustaansa. Bunadit ovat Norjan 1800-luvun lopun kansakunnan rakentamisen n\u00e4kyvin symboli. Samoin villatakin takaisin ottaminen on merkki kypsyydest\u00e4 ja ylpeydest\u00e4 omaa kulttuuritaustaa kohtaan.<\/p>\n\n\n\n

Vuoristolaiset alkavat pukeutua kansallispukuihinsa pitk\u00e4n tauon j\u00e4lkeen.<\/p>\n\n\n\n

Litteratur\/henvisninger<\/strong><\/p>\n\n\n\n

(1) Hans Lindkj\u00f8len 1993; \u00abNordisk saga. Saamelaiset kirjallisuudessa\u00bb ja Nils M. Knutsen 1993: \u00abM\u00f8rket og kuldenes rike\u00bb.\u00bb<\/p>\n\n\n\n

(2) Andreas Holmsen 1977: Holmsen Holmsen: \u00abFinneskatt og nordmannsskatt\u00bb.\u00bb<\/p>\n\n\n\n

(3) Idar Kristiansen 1981: Kristian Kristian Kristian: \u00abVilja ja kala I-IV\u00bb.\u00bb<\/p>\n\n\n\n

Einar Niemi 1977: Niemi Niemi: \u00abDisruption and adaptation\u00bb<\/p>\n\n\n\n

(4) Ottar Brox 1984: Brox Brox: \u00abPohjois-Norja. Yhteisist\u00e4 alueista siirtokunnaksi\u00bb<\/p>\n\n\n\n

(5) Emil Larsen 1976: Larsen Larsen: \u00abLyngen bygdebok\u00bb: \"Lyngen bygdebok\"<\/p>\n\n\n\n

V\u00e4est\u00f6laskennat<\/p>\n\n\n\n

(6) Turid Hausner 1994: Hausner Hausner: \u00abMaa vastineeksi puolisosta. Saamelaisten ja kveenien v\u00e4linen avioliitto 1800-luvulla, vaihtokauppa?\u00bb Semesterikurssi Historia, UiT\u00f8.<\/p>\n\n\n\n

(7) Larsen -76<\/p>\n\n\n\n

(8) Eivind Br\u00e5stad Jensen 1991: \u00abNorjalaistamispolitiikasta
kulttuurinen monimuotoisuus\u00bb<\/p>\n\n\n\n

(9) Jensen -91<\/p>\n\n\n\n

(10) Jensen -91<\/p>\n\n\n\n

(11) Ivar Bj\u00f8rklund 1985: \u00abKv\u00e6nangenin vuonokansan\u00bb.\u00bb<\/p>\n\n\n\n

(12) Knutsen -93<\/p>\n\n\n\n

(13) Turid Blytt Sch\u00f8tt 1958: \u00abManndalenin asutus ja miehitys\u00bb.\u00bb<\/p>\n\n\n\n

(14) vrt. Sch\u00f8tt -58<\/p>\n\n\n\n

(15) \u00d8ystein Steinlien 1984: \u00abKulttuurinen muutos ja etninen
continuity\u00bb, maisterin tutkielma, UiT\u00f8n yliopisto.<\/p>\n\n\n\n

(16) Jensen -91<\/p>\n\n\n\n

(17) Sch\u00f8tt -58<\/p>\n\n\n\n

(18) Vuosien 1930 ja 1950 v\u00e4est\u00f6laskennat<\/p>\n\n\n\n

(19) Larsen -76<\/p>\n\n\n\n

(20) Tulevaisuus pohjoisessa 21. 02. 95<\/p>\n\n\n\n

Tietoa hankkeessa tehdyst\u00e4 ty\u00f6st\u00e4<\/h2>\n\n\n\n

Lene Antonsen<\/p>\n\n\n\n

Lyngenkoftan j\u00e4lleenrakentaminen kesti monta vuotta. T\u00e4ss\u00e4 Lene Antonsen kertoo, miten kirjanen \u00abSj\u00f8samisk klesbruk i gamle Lyngen\u00bb syntyi ja ketk\u00e4 siihen osallistuivat.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 artikkeli on yhteenveto siit\u00e4, mit\u00e4 tied\u00e4mme merisaamelaisten asusta vanhassa Lyngeniss\u00e4 eli nykyisten K\u00e5fjordin, Lyngenin ja Storfjordin kuntien alueella. Lukuisat kysymykset osoittavat, ett\u00e4 on tarpeen ottaa huomioon l\u00e4hdeaineisto ja sit\u00e4 koskevat arviot. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 l\u00e4hdeaineisto on kaikkien kiinnostuneiden saatavilla.<\/p>\n\n\n\n

Berit Sivertsen ja min\u00e4 kirjoitimme ensin raportin h\u00e4nen tekem\u00e4st\u00e4\u00e4n ty\u00f6st\u00e4. Jotta hanke etenisi, enk\u00e4 v\u00e4hiten siksi, ett\u00e4 esiin nousi uusia t\u00e4rkeit\u00e4 l\u00e4hteit\u00e4, kirjoitin t\u00e4m\u00e4n uuden raportin, jossa l\u00e4hdeaineiston tulkinnat muodostavat suuren osan. Se, mik\u00e4 todella sys\u00e4si hanketta eteenp\u00e4in, oli Just Qvigstadin k\u00e4sikirjoitusten ja 1800-luvun lopulla ker\u00e4ttyjen tietojen l\u00f6ytyminen. Aineisto oli rekister\u00f6im\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 ja luetteloimattomana Oslon etnografisen museon holvissa, kunnes se l\u00f6ydettiin uudelleen syksyll\u00e4 1994. Qvigstad luovutti sen Etnografiselle museolle vuosina 1938-1945.<\/p>\n\n\n\n

En ole mik\u00e4\u00e4n asiantuntija t\u00e4ll\u00e4 alalla, mutta olen aina ollut hyvin kiinnostunut historiallisesta l\u00e4hdemateriaalista. Minulla on jonkin verran kokemusta neuletakkien ja v\u00f6iden ompelusta, mutta t\u00e4m\u00e4n materiaalin tulkintojeni ja arvioideni perustana on ennen kaikkea se, mit\u00e4 opin Karasjoen saamelaiskokoelmissa Karasjoen saamelaisk\u00e4r\u00e4jien esinerekister\u00f6intiin kuuluneessa projektity\u00f6ss\u00e4, jossa tarkastelin saamelaisvaatteita alueelta toiselle. Olin h\u00e4mm\u00e4stynyt kaikista yht\u00e4l\u00e4isyyksist\u00e4 ja siit\u00e4, miten v\u00e4h\u00e4n alueiden v\u00e4lill\u00e4 oli oikeastaan eroja. T\u00e4m\u00e4 koski vaatteiden suunnittelua, koristelua, tekniikoita, k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 ja varsinkin sanoja, joita k\u00e4ytettiin kuvaamaan puvun osia ja valmistustekniikoita.<\/p>\n\n\n\n

En ole k\u00e4ynyt yksityiskohtaisesti l\u00e4pi yht\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 l\u00e4hdett\u00e4, testamenttiasiakirjoja, mutta olen k\u00e4ynyt ne l\u00e4pi harelabilla. Monia vaatekappaleita kuvataan v\u00e4reineen ja asusteineen, eik\u00e4 v\u00e4hiten 1700-luvun testamenttiasiakirjoissa. My\u00f6s 1800-luvun testamenttiasiakirjoista on nyt saatavilla luetteloita esineist\u00e4. Olen ottanut joitakin satunnaisia n\u00e4ytteit\u00e4 t\u00e4st\u00e4. N\u00e4iss\u00e4 luetteloissa on vain v\u00e4h\u00e4n yksityiskohtia vaatteista, mutta perusteellisella tarkastelulla voitaisiin tietysti saada tarkempi kuvaus siit\u00e4, miss\u00e4 ja milloin villatakki ja hopeakaulus poistettiin k\u00e4yt\u00f6st\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on kuitenkin aikaa viev\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4. Yksi mielenkiintoinen havainto on, ett\u00e4 1700-luvulla villatakkeja kuvattiin v\u00e4rin ja materiaalin perusteella sek\u00e4 sen mukaan, olivatko ne k\u00e4ytettyj\u00e4 vai uusia. Uudella villatakilla oli sama arvo kuin lypsylehm\u00e4ll\u00e4. Vuonna 1850 villatakki mainitaan vain nimell\u00e4 cardigan tai \u00abfinery cardigan\u00bb ilman tarkempaa kuvausta, eik\u00e4 sill\u00e4 ole l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n samaa arvoa kuin aiemmin.<\/p>\n\n\n\n

Olen v\u00e4ltellyt tekstin pirstomista liian monilla viitteill\u00e4, mutta takakannessa olevasta l\u00e4hdeluettelosta pit\u00e4isi olla apua. Lainaukset on esitetty alkuper\u00e4iskielell\u00e4, lukuun ottamatta Anders Larsenin sitaatteja, jotka olen k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt saamen kielest\u00e4. En ole k\u00e4ytt\u00e4nyt Qvigstadin k\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4 vuodelta 1950, koska se ei ole t\u00e4ysin tarkka. Lis\u00e4ksi olen korjannut saamenkieliset termit uuteen kirjoitusasuun, jotta ne vastaisivat kirjasen lopussa olevaa sanastoa. Korostan saamenkielisi\u00e4 termej\u00e4 kauttaaltaan, koska ne ovat t\u00e4rkeit\u00e4 l\u00e4hdeaineistoa tulkittaessa. Termit antavat usein eritt\u00e4in hyvi\u00e4 kuvauksia vaatteista ja malleista, ja kielen kautta l\u00f6yd\u00e4mme samanlaisia vaatteita ja malleja my\u00f6s muilta saamelaisalueilta.<\/p>\n\n\n\n

Kjellaug Isaksen ja min\u00e4 vierailimme muutamassa museossa tammikuussa 1995. Saimme pitk\u00e4lti vapaat k\u00e4det museoiden varastoissa. Sek\u00e4 tarkastelemamme vaatteet ett\u00e4 keskustelut Kjellaugin kanssa olivat eritt\u00e4in hy\u00f6dyllisi\u00e4. Haluan kiitt\u00e4\u00e4 Rolf Gilbergi\u00e4 K\u00f6\u00f6penhaminan kansallismuseossa, Elisabeth Brundinia Tukholman Pohjoismaisessa museossa, Espen W\u00e6hl\u00f8et\u00e4 Oslon kansatieteellisess\u00e4 museossa, Leiv Parelia Norjan kansallismuseossa, Henning Sivertsi\u00e4 ja Aud Bergli\u00e4 Bergenin museossa, Dikka Stormia Tromssan museossa, Inga Hermansen H\u00e6ttaa Guovdageaidnun Duodji-instituutissa ja Susanna Jannok Porsboa \u00c1jtte-museossa Jokkmokkissa. Reidar Breivik on lukenut k\u00e4rsiv\u00e4llisesti l\u00e4pi monia luonnoksia ja antanut hyvi\u00e4 neuvoja matkan varrella. Haluan my\u00f6s kiitt\u00e4\u00e4 Bj\u00f8rn Jordahlia k\u00e4sikirjoituksen l\u00e4pilukemisesta ja kieliasun kanssa auttamisesta.<\/p>\n\n\n\n

On varmasti paljon, mihin tarttua, mutta kaikki ty\u00f6, jonka olen tehnyt t\u00e4\u00e4ll\u00e4, on tehty vapaa-ajallani, ja aika on rajallista. Toivon, ett\u00e4 t\u00e4st\u00e4 materiaalista on hy\u00f6ty\u00e4 sek\u00e4 historiasta kiinnostuneille ett\u00e4 k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isille. Materiaali voi toimia l\u00e4ht\u00f6kohtana kofteen ompelemiselle juhlavaatteeksi\/kyl\u00e4n puvuksi, mutta se voi my\u00f6s tarjota inspiraatiota vanhojen mallien ja menetelmien omaksumiseen alueen k\u00e4sity\u00f6tuotteiden koristeluun sek\u00e4 ideoita uusiin tuotteisiin, jotka kaikki perustuvat vanhoihin perinteisiin. Kuusenkudonta on hyv\u00e4 esimerkki siit\u00e4, miten paikalliset k\u00e4sity\u00f6perinteet sek\u00e4 tuottavat taloudellista tuloa ett\u00e4 ovat t\u00e4rkeit\u00e4 identiteettiin ja omaan kotikyl\u00e4\u00e4n liittyv\u00e4lle ylpeydelle.<\/p>\n\n\n\n

Saamelaispukujen k\u00e4ytt\u00f6 loppuu Lyngeniss\u00e4<\/h2>\n\n\n\n

\u00bb Kuten edell\u00e4 jo mainittiin, nuoret noudattavat norjalaisia tapoja sek\u00e4 pukeutumisessa ett\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4ytymisess\u00e4, vaikka he usein kohtaavat vastustusta vanhempiensa taholta, jotka haluavat pit\u00e4\u00e4 kiinni vanhoista tavoista. On kuitenkin huomattava, ett\u00e4 monet lappalaiset eiv\u00e4t aseta mit\u00e4\u00e4n esteit\u00e4 norjalaistumiselle eiv\u00e4tk\u00e4 est\u00e4 sit\u00e4. Viimeisten 10-20 vuoden aikana lappalaisten keskuudessa on tapahtunut suuria muutoksia norjalaistumisen suhteen. Esimerkkin\u00e4 voidaan mainita: Viisitoista vuotta sitten lappilaisia vaatteita k\u00e4ytettiin l\u00e4hes kaikkialla t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Manddalenissa; nyt taas kaikki lappilaiseksi kutsuttu on hyl\u00e4tty sek\u00e4 vanhusten ett\u00e4 kasvavan nuorison vaatetuksessa.<\/em>\u00bb<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n on kirjoittanut Peder Arild Mikalsen, s. 11. kes\u00e4kuuta 1870, saamelainen ja kansakoulunopettaja Manndalenista. H\u00e4n kirjoitti t\u00e4m\u00e4n vastauksena Qvigstadin vuonna 1896 painettuun kyselylomakkeeseen \u00abOpas lappalaisten olojen tutkimiseksi\u00bb. Qvigstad oli Tromssan opettajankoulutuslaitoksen rehtori ja k\u00e4ytti laajasti opiskelijoitaan, \u00abseminaarilaisia\u00bb, tiedonantajina. H\u00e4nell\u00e4 oli my\u00f6s hyv\u00e4t yhteydet opettajiin eri puolilla l\u00e4\u00e4ni\u00e4. T\u00e4m\u00e4 aineisto on osittain hyvin yksityiskohtaista ja siksi se on keskeist\u00e4 selvitett\u00e4ess\u00e4, miten merisaamelaiset pukeutuivat Lyngeniss\u00e4 viime vuosisadalla.<\/p>\n\n\n\n

Peder Mikalsenin mukaan (kirjett\u00e4 ei ole p\u00e4iv\u00e4tty, mutta se on luultavasti kirjoitettu samaan aikaan kuin muut vastaukset eli vuosina 1896-98) Manndalenin asukkaat lopettivat koften k\u00e4yt\u00f6n noin vuosina 1880-1890. T\u00e4m\u00e4 vastaa hyvin muista l\u00e4hteist\u00e4 l\u00f6ytyvi\u00e4 lausuntoja. K\u00e4sity\u00f6n tutkija Anna Grost\u00f8l sai K\u00e5fjordissa vuosina 1947-50 tekemiens\u00e4 matkojen aikana i\u00e4kk\u00e4\u00e4mmilt\u00e4 ihmisilt\u00e4 kuulla, ett\u00e4 he muistivat k\u00e4ytt\u00e4neens\u00e4 kilttikuteja Manndalenissa ja Olderdalenissa. Schj\u00f8ttin kirjassa \u00abPolmak og Manndalen - to samebygder\u00bb (Polmak ja Manndalen - kaksi saamelaiskyl\u00e4\u00e4) Manndalenin vanhemmat ihmiset kertovat my\u00f6s, ett\u00e4 1880-luvun vanhukset k\u00e4yttiv\u00e4t taidokkaita villatakkeja. My\u00f6s kaksi muuta Qvigstadin tutkimuksessa mukana ollutta informanttia kommentoi villatakkien k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Vuonna 1885 Storfjordista kotoisin oleva Edvard Kiil kertoi, ett\u00e4 Storfjordin saamelaiset pukeutuivat yleens\u00e4 talonpoikien tapaan, ja vain naiset k\u00e4yttiv\u00e4t omia hattujaan. Vuonna 1897 Rasmus Hansen Pollenista raportoi, ett\u00e4 \u00abvain 2 miest\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 edelleen koftea, 2-3 naista lakkia\u00bb.<\/p>\n\n\n\n

Nils J. Chr. Vibe Stockfleth, suomalainen l\u00e4hetyssaarnaaja Lyngeniss\u00e4, kirjoittaa, ett\u00e4 Lyngenin suomalaiset k\u00e4yttiv\u00e4t kesken\u00e4\u00e4n ja taloissa omaa \u00e4idinkielt\u00e4\u00e4n, my\u00f6s ne, jotka osasivat ilmaista itse\u00e4\u00e4n norjaksi ja k\u00e4yttiv\u00e4t norjalaisia vaatteita (1848:235). Toisin sanoen siirtyminen koftesta norjalaiseen vaatetukseen on t\u00e4ytynyt alkaa jo 1840-luvulla ainakin osassa Lyngeni\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Henkil\u00f6, joka todella johdattaa meid\u00e4t Lyngenin vanhojen vaatteiden j\u00e4ljille, on Ole Thomassen (Skuvla-Tomma), joka syntyi Skibotnissa vuonna 1844, mutta muutti Porsangerin Billefjordiin, jossa h\u00e4n ty\u00f6skenteli opettajana. Vuonna 1898 h\u00e4n teki Just Qvigstadin pyynn\u00f6st\u00e4 hyvin yksityiskohtaisen selvityksen merimiesten vaatetuksesta Lyngeniss\u00e4 ja Porsangerissa. H\u00e4nen kertomuksestaan p\u00e4\u00e4tellen villatakki oli yleisesti k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, kun h\u00e4n l\u00e4hti Lyngenist\u00e4. H\u00e4nen kertomuksensa on ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 yksityiskohtaisin l\u00e4hde, joka meill\u00e4 on vanhasta Lyngenist\u00e4, ja h\u00e4nest\u00e4 tulee siten t\u00e4rkein l\u00e4hteemme siit\u00e4, miten vaatteita k\u00e4ytettiin. H\u00e4n kirjoittaa kuvaavansa olosuhteita yleisesti, mutta sis\u00e4llytt\u00e4\u00e4 niihin suuria poikkeamia, jotka h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n koskevat koko l\u00e4\u00e4ni\u00e4. H\u00e4n k\u00e4sittelee merimiesten vaatteita j\u00e4rjestelm\u00e4llisesti, vaate vaatteelta, ja annan h\u00e4nen kertoa tarinansa omin sanoin. Olen j\u00e4tt\u00e4nyt h\u00e4nen kertomuksestaan pois Porsangerin vaatteita koskevat kommentit:<\/p>\n\n\n\n

\u00abLyngeniss\u00e4 naisten vaatteissa k\u00e4ytettiin varmasti norjalaista leikkausta, mutta miesten vaatteissa ei. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 Porsangerissa yhdess\u00e4k\u00e4\u00e4n osassa. Miesten vaatteet kanervassa yl\u00e4vartalossa: Paita, b\u00e1idi, y\u00f6paita, readdju, usein vuolidusreaddju, liivi, liivi, takki, g\u00e1kti, dork, dorka, p\u00e6sk, muodd\u00e1. Alusvaatteet: Alushousut, vuolidusbuvssat, tavalliset housut, badjeldusbuvssat, porohousut, stihkag\u00e1lssohat, komager, g\u00e1pmagat, skull komager, g\u00e1llohat, B\u00e6llingskomager, nuvttahat, Komagband simple woven, njuolggovuoddagat, krinede Komagband, hearva- dahje girjevuoddagat, lapaset, f\u00e1hcat, poronnahkak\u00e4sineet, gist\u00e1t.<\/p>\n\n\n\n

Naisten vaatteet: Liinavaatteet, b\u00e1idi, y\u00f6paita, readdju, kaulahuivi, \u010doddabirraliidni, yl\u00e4huivi, badjeldusliidni, huivi, stuora liidni, sukkapari ilman jalkaosaa, bittut, sukkahousut, buvssat, polveen ulottuva, hame, vuolpolahkki, takki tai mekko, vuolpu, s\u00e4\u00e4rystimet, g\u00e1pmagat, ja s\u00e4\u00e4rystimet, vuoddagat, lapaset, f\u00e1hcat, esiliina, firkkal.\u00bb<\/p>\n\n\n\n

Lasten vaatteista:<\/p>\n\n\n\n

\u00abOlennainen ero on vain koossa. Kun lapset alkavat k\u00e4vell\u00e4, molemmat sukupuolet k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t haaroista avoimia housuja, housuparia, pellava - paitaa - ja hattua, tyt\u00f6ill\u00e4 kahta erilaista puuvillakangasta ja pojilla mustaa kangasta, jossa on pari n. 1 cm:n levyist\u00e4 neli\u00f6nmuotoista laastaria, jotka on kiinnitetty punaisen ja sinisen kankaan pohjaan.\u00bb<\/p>\n\n\n\n

Berit Marit H\u00e6tta sanoo, ett\u00e4 lasten housuja, jotka ovat haarasta avoimet, kutsutaan f\u00e1lttetiksi. Saamelaisten lastenvaatteet ovat usein kopioita aikuisten vaatteista. T\u00e4ss\u00e4 kuvatut hatut saattavat olla samantyyppisi\u00e4 kuin ne, jotka on kuvattu kirjassa \u00abSamisk koftebruk i Ofoten og S\u00f8r-Troms\u00bb (Inga\/Eriksen\/Eriksen 1986). Samanlaisia hattuja k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n my\u00f6s Karesuandossa, Guovdageaidnussa ja Karasjokissa, ja niit\u00e4 ommellaan edelleen lehm\u00e4nnahasta Manndalenissa.<\/p>\n\n\n\n

Edell\u00e4 mainittu Mikalsen kirjoittaa puvusta sen j\u00e4lkeen, kun itse neuletakki on poistunut k\u00e4yt\u00f6st\u00e4:<\/p>\n\n\n\n

\u00bb Miesten vaatteet ja niiden nimet: b\u00e1idi (paita), u\u014b\u014berbuvssat, u\u014b\u014berreaddju, olgguldasbuvssat, suohkut, brisduka, olgguldasreaddju, gahpir ja \u010deabetliidni. Naisten vaatteet ja nimet: b\u00e1idi, buvssat oktan fiehtarb\u00e1ttiin, u\u014b\u014bervuolpu, suohkut ja bittut, readdju, gahpir ja liidni. Firkkal.\u00bb<\/p>\n\n\n\n

Vaikka villatakkia ei mainita, l\u00e4hes kaikki muut merisaamelaisten puvun osat olivat edelleen k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 Manndalenissa vuosina 1896-98.<\/p>\n\n\n\n

Saamelaispuku koostui useista vaatteista. Se oli arki- ja ty\u00f6asu, mutta kuten tulemme n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, osa siit\u00e4 oli varattu h\u00e4ihin ja muihin juhlatilaisuuksiin. Siell\u00e4, miss\u00e4 villatakki on ollut k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti, n\u00e4emme, ett\u00e4 villatakista on ommeltu muunnelmia sen mukaan, oliko ne tarkoitettu arkik\u00e4ytt\u00f6\u00f6n vai juhliin. Arkip\u00e4iv\u00e4n neuletakit ovat olleet yksinkertaisemmin koristeltuja ja valmistettu halvemmasta materiaalista kuin juhlavaatteet. Mutta usein villatakista tuli my\u00f6s ty\u00f6matkatakki, kun se kului loppuun. Vaikka itse neuletakki poistui k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 Lyngeniss\u00e4 1800-luvun lopulla, muut vaatteen osat pysyiv\u00e4t k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 toisen maailmansodan j\u00e4lkeiseen aikaan asti (esim. komager ja komagband), ja neulotut lapaset ovat edelleen k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, mutta uusin kuosein. Palaan viel\u00e4 yksitt\u00e4isiin vaatekappaleisiin.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 Ole Thomassen (s. 1844) kuvailee Lyngenin oloja ennen kuin h\u00e4n matkusti sinne. Peder A. Mikalsen (s. 1870) on l\u00e4hes 30 vuotta nuorempi, ja h\u00e4nen kauttaan saamme k\u00e4sityksen siit\u00e4, millaisia muutoksia merisaamelaisten tavoissa tapahtui viime vuosisadan lopulla. N\u00e4ist\u00e4 kahdesta kuulemme lis\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmin t\u00e4ss\u00e4 kirjasessa.<\/p>\n\n\n\n

Kofta alueelta toiselle<\/h2>\n\n\n\n

Nyky\u00e4\u00e4n suurimmat erot neuletakkien suunnittelussa ja koristeluissa seuraavat saamelaisten murteiden eroja. Toisin sanoen villatakkien muotoilun ja koristelun erot kulkevat l\u00e4nnest\u00e4 it\u00e4\u00e4n, yli kansallisten rajojen, aivan kuten pohjoissaamen, lule-saamen ja etel\u00e4saamen murteiden v\u00e4liset rajat. T\u00e4m\u00e4 ei ole luonnotonta, sill\u00e4 murteet osoittavat, mihin suuntiin ihmiset ovat olleet yhteydess\u00e4 toisiinsa.<\/p>\n\n\n\n

(Kun kirjoitan villatakista ja muista saamelaisvaatteista yleens\u00e4 pohjoissaamelaisten alueella, perustan sen osittain Berit Marit H\u00e6tta'n artikkeliin ja osittain omiin kokemuksiini).<\/p>\n\n\n\n

Olen tutustunut erityisesti pohjoissaamelaisten alueen villatakkiperinteisiin. Kun nykyaikaisemmat hankintanauhat poistetaan, k\u00e4y ilmi, ett\u00e4 neuletakit ovat hyvin samankaltaisia. Leikkaus perustuu peskin leikkaukseen, joka puolestaan perustuu poronnahan muotoon ja siihen, miten nahka parhaiten hy\u00f6dynnet\u00e4\u00e4n. Kangasnauhojen asettaminen saumojen v\u00e4liin on my\u00f6s siirtynyt villatakkeihin nahkaompeleista, joissa se tehd\u00e4\u00e4n sauman vahvistamiseksi. Tyypillisesti hartiakappaleita on kaksi. Selk\u00e4osa on usein jaettu useaan osaan riippuen siit\u00e4, kuinka hienojakoinen villatakista on tarkoitus tulla. Vanhimmissa neuletakeissa on yleens\u00e4 v\u00e4hiten osioita. Neuletakki oli hyvin tilava, ja sen olkasaumat ulottuivat pitk\u00e4lle k\u00e4sivarteen, koska se oli p\u00e4\u00e4llysvaate. Neuletakissa on solmukkeet, jotka antavat liikkumisvapautta ja antavat villatakille mukavan kaarevuuden. Alareuna, holbi, on yleens\u00e4 ommeltu erillisen\u00e4 kappaleena ja koristeltu. Holbi on joko kudottu rimpsukudoksella tai revitty irti langan reunasta kankaasta. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 villatakin reunaa ei tarvitse lis\u00e4t\u00e4 tai p\u00e4\u00e4llyst\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Neuletakit noudattavat samoja v\u00e4rivalintas\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4. V\u00e4rien j\u00e4rjestys olkakoristeessa ja holbissa on sama kaikissa pohjoissaamelaisten neuletakissa. Punaisen, keltaisen ja joskus sinisen v\u00e4rit toistuvat. Punainen kangas on l\u00e4hes aina mukana koristeessa. Holbissa ja hihansuissa on alareunassa punaista, etuholvissa on punaista yl\u00e4reunassa ja takaholvissa on punaista alareunassa. Seuraavaksi punaisen kankaan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n keltaista kangasta, paitsi etuhartioissa, joissa keltainen kangas on alhaalla. Kaula-aukon ymp\u00e4rill\u00e4 punainen kangas on l\u00e4himp\u00e4n\u00e4 reunaa, yleens\u00e4 haavan reunan ymp\u00e4rill\u00e4. Keltaisen ja punaisen kankaan lis\u00e4ksi on joskus k\u00e4ytetty sinisi\u00e4 kangaskaistaleita, jolloin villatakki on koristeltu kolmiv\u00e4risill\u00e4 kangaskaistaleilla. Monien neuletakkien saumoissa on dearis- eli aluslevyj\u00e4. Jos neuletakki on valkoinen, keltaiset kaistaleet korvataan sinisill\u00e4 kaistaleilla. Jos neuletakki on punainen, punaisen sijaan k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n sinisi\u00e4 tai vihreit\u00e4 suikaleita.<\/p>\n\n\n\n

Neuletakkeja ommellaan monista eri materiaaleista, mit\u00e4 tahansa saa k\u00e4siins\u00e4, mutta vanu on ollut hyvin yleist\u00e4, koska se on ollut kotitekoista. Kangas on ollut suosittua, mutta se on pit\u00e4nyt ostaa\/vaihtaa, ja t\u00e4m\u00e4 on rajoittanut sen k\u00e4yt\u00f6n monille vain vanutakin koristeeksi. Kangasnauhojen leveydest\u00e4 villatakin koristeena tuli siten my\u00f6s taloudellinen kysymys. Ihmisten p\u00e4ivitt\u00e4in k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4t neuletakit olivat usein mustia, valkoisia tai harmaita ja v\u00e4hemm\u00e4n koristeltuja kuin perinteiset neuletakit.<\/p>\n\n\n\n

Lyngendin murre kuuluu selv\u00e4sti pohjoissaameen; se on suhteellisen samankaltainen kuin Karesuandon murre. Murteessa on selvi\u00e4 merisaamelaisia piirteit\u00e4, mutta t\u00e4m\u00e4 liittyy enemm\u00e4n sanojen m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n kuin \u00e4\u00e4nt\u00e4miseen. Muuten murre on omaksunut useita suomen kielen sanoja, mik\u00e4 on seurausta naissiirtolaisuudesta ja suomen kielen vahvasta asemasta pitk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Miten paljon merenkulkijoiden vaatteet erosivat poromiesten vaatteista? Meill\u00e4 on joitakin l\u00e4hteit\u00e4, jotka valaisevat t\u00e4t\u00e4 kysymyst\u00e4. Ole J\u00f8rgen Hansen, s. 1866 Kv\u00e6nangenissa, kuvailee vuorisaamelaisten vaatetusta vuonna 1892 vastauksena Qvigstadin kysymykseen. H\u00e4n luettelee kaikki vaatekappaleet, mutta ei kuvaile niiden ulkon\u00e4k\u00f6\u00e4. Kyseess\u00e4 ovat t\u00e4sm\u00e4lleen samat vaatteet, jotka Thomassen luettelee merimiesten vaatetukseksi, paitsi ett\u00e4 h\u00e4n ei mainitse liivi\u00e4. H\u00e4n kirjoittaa, ett\u00e4 he eiv\u00e4t k\u00e4ytt\u00e4neet villasukkia ja ett\u00e4 vanhemmat vuorisaamelaiset eiv\u00e4t k\u00e4ytt\u00e4neet paitoja. Anders Larsen kirjoittaa, ett\u00e4 \u00abmerimiessaamelaisten vaatteet ovat pitk\u00e4lti samat kuin porosaamelaisten vaatteet siell\u00e4, miss\u00e4 he eiv\u00e4t ole viel\u00e4 vaihtaneet vaatteita ja alkaneet k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 norjalaisia vaatteita. Eroa ei juuri ole havaittavissa.\u00bb Fredrik Rode oli pappina Altassa vuosina 1826-34 ja kuvattuaan merisaamelaisia Talvikissa h\u00e4n kirjoittaa, ett\u00e4 \u00ab... t\u00e4m\u00e4 oli my\u00f6s vuoristosuomalaisten vaatetus p\u00e4\u00e4st\u00e4 varpaisiin, paitsi nahka\u00bb. My\u00f6s eri vaatekappaleiden saamenkieliset nimet sek\u00e4 vaatteiden osat ja koristeet ovat pitk\u00e4lti samanlaisia Lyngenin alueella ja porosaamelaisten keskuudessa. Merisaamelaisten ja tunturisaamelaisten vaatetus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 siis viime vuosisadalla olleen pitk\u00e4lti samanlaista.<\/p>\n\n\n\n

Qvigstad kirjoittaa Tysfjordin merisaamelaisista, ett\u00e4 he \u00aberottuivat vuorisaamelaisista\u00bb. On kuitenkin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 huomata, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n alueen vuorisaamelaisilla oli talviasumuksensa Jokkmokkissa ja ett\u00e4 he k\u00e4yttiv\u00e4t Lule Sami -tyyppist\u00e4 takkia, jossa oli syv\u00e4 V-viilto kaulassa ja koristeltu rintakangas, moniv\u00e4rinen kudottu holbi-reuna, pitk\u00e4, kapea kudottu vy\u00f6 ja kuudesta kappaleesta ommeltu korkea \u00absilinterihattu\u00bb. Kes\u00e4k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n tarkoitettu villatakki oli hyvin ommeltu parkitusta poronnahasta. On vaikea tiet\u00e4\u00e4, mitk\u00e4 piirteet olivat Qvigstadin mielest\u00e4 erilaisia. Talvikin alueen vuoristosaamelaisten k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 kofte oli pohjoissaamelaista, Guovdageaidnun tyyppi\u00e4. Anders Larsen huomauttaa kiinnostavasti, ett\u00e4 Kv\u00e6nangenin merisaamelaiskortteli on samanlainen kuin Tysfjordin merisaamelaiskortteli. On tietenkin ep\u00e4varmaa, tukeutuuko h\u00e4n omiin havaintoihinsa vai Qvigstadin kuvauksiin. Thomassenin kuvauksen perusteella Lyngenin villatakki muistuttaa my\u00f6s n\u00e4iden kahden alueen villatakkeja.<\/p>\n\n\n\n

Ei ole luonnotonta, ett\u00e4 merisaamelaisten k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4t neuletakit olivat melko samanlaisia laajoilla alueilla, kun otetaan huomioon heid\u00e4n aineellisen kulttuurinsa samankaltaiset olosuhteet. Lis\u00e4ksi merisaamelaiset tapasivat toisiaan - miehet kalastaessaan, mutta my\u00f6s naiset markkinoilla ja kirkkoviikonloppuisin - ja saivat n\u00e4in uutta inspiraatiota villatakkien ompeluun. Saamelaisten villatakki, kuten kaikki muutkin vaatteet, on seurausta materiaalisista olosuhteista, lainaamisesta muista kulttuureista ja estetiikasta, joka on ehk\u00e4 syntynyt halusta ilmaista kuulumista ja identiteetti\u00e4. Hatut luonnehtivat eri alueita enemm\u00e4n kuin neuletakit. Palaan viel\u00e4 t\u00e4h\u00e4n asiaan.<\/p>\n\n\n\n

Lyngenkofta kuvattu l\u00e4hteiss\u00e4<\/h2>\n\n\n\n

Annamme Thomassenin kuvailla villatakkia: \u00abMiesten neuletakit ja housut olivat harmaata puuvillaa, harvemmin valkoista. Naisten kiltsit (mekot) olivat useimmiten mustaa, harvemmin harmaata vanua. Neuletakki on vaatekappale, joka on ommeltu yhteen sivusaumalla ja jossa on kaula- ja rinta-aukko. Vapaasti vartalolla roikkuen ilman vy\u00f6t\u00e4 se ulottuu hieman polvien alapuolelle. Se on keskelt\u00e4 hieman kapeampi, mutta merkityksett\u00f6m\u00e4n pieni.<\/p>\n\n\n\n

Kistrandin miesten neuletakit ovat muodoltaan samanlaisia kuin Lyngenin neuletakit, mutta kaula-aukon kohdalla tikkaukset ovat hieman erilaiset. Liivin sijasta ei k\u00e4ytet\u00e4 mit\u00e4\u00e4n vastaavaa vaatetta; olen n\u00e4hnyt vain Lyngeniss\u00e4 niin sanotun raddeleahppin, jota k\u00e4ytettiin my\u00f6s ennen liivien yleistymist\u00e4. Se oli suuri, noin parin metrin pituinen irtonainen roikkuva tasku. Sen p\u00e4\u00e4t oli kiinnitetty taskun kahteen yl\u00e4kulmaan ja se peitti k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 koko rinnan. N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 vuorisuomalaiset k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t t\u00e4t\u00e4 edelleen.<\/p>\n\n\n\n

Sek\u00e4 Lyngeniss\u00e4 ett\u00e4 Porsangerissa kirjontaa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n vain molempien sukupuolten takkeihin, ja kirjontaan k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n sinist\u00e4 ja punaista kangasta, osittain my\u00f6s keltaista, jota k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n 1-2 cm levein\u00e4 kaistaleina kaulan ja rinta-aukon ymp\u00e4rill\u00e4, \u010deabeha ja ohcar\u00e1iggi birra, ja osittain my\u00f6s olkap\u00e4iden p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Alla olevissa miesten neuletakeissa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n kahta yht\u00e4 pitk\u00e4\u00e4, noin 5 mm:n v\u00e4lein olevaa punaista villalankaa, jotka ommellaan tavallisella ompelulangalla mahdollisimman l\u00e4helle alareunaa, healmmi deaddit.<\/p>\n\n\n\n

Thomassen kirjoittaa, ett\u00e4 kaula-aukon koristelu oli Lyngeniss\u00e4 ja Porsangerissa hieman erilainen, mutta ei anna tarkempaa selityst\u00e4. Nykyisess\u00e4 Porsangerissa kauluksen muodostaa leve\u00e4 kaistale punaista kangasta, ja kangas jatkuu yht\u00e4 leve\u00e4n\u00e4 rinta-aukon ymp\u00e4ri. Kokelvista ja l\u00e4nnest\u00e4 eteenp\u00e4in l\u00f6ydetyiss\u00e4 ja kuvatuissa merisaamelaiskilviss\u00e4 sek\u00e4 kaulusta ett\u00e4 kaula-aukosta reunustavat kapeat kaksiv\u00e4riset kangaskaistaleet, jotka ovat samanlaisia kuin Thomassenin edellisess\u00e4 jaksossa kuvaamat. Kaulusta koristavat my\u00f6s neli\u00f6t, kiilat ja joskus variksenjalat. Ymm\u00e4rr\u00e4n, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 saattaa olla se ero, johon h\u00e4n viittaa.<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4n kuvailee villatakin alareunaa sellaisena kuin sit\u00e4 on koristeltu Karasjokissa, Porsangerissa ja Tanassa aina nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti. \"Todella vanhoissa Karasjokin ja Tanan miesten takeissa on kunnon holbi eli ommellut vaatehihnat, kun taas t\u00e4m\u00e4n vuosisadan miesten takeissa t\u00e4ll\u00e4 alueella ei ole alareunassa muuta kuin kaksi villalankaa, luskkostat. Vanhoissa merisaamelaiskuvissa, esimerkiksi Lerretsfjordista (Fors\/Enoksen 1991: 39), ja my\u00f6s j\u00e4ljemp\u00e4n\u00e4 mainituissa Tromssan kuvissa miesten hameissa ei n\u00e4yt\u00e4 olevan holbia. Knud Leem, joka oli l\u00e4hetyssaarnaajana Porsangerissa ja Laksefjordissa ja my\u00f6hemmin my\u00f6s Altassa, kirjoittaa, ett\u00e4 miesten alushameet oli koristeltu alareunassa v\u00e4rillisell\u00e4 langalla, jota h\u00e4n kutsuu luskuldatiksi. T\u00e4m\u00e4 saattaa viitata siihen, ett\u00e4 tapa koristella miesten takkien alareuna vain villalangalla saattaa olla rannikon piirre, joka on levinnyt Karasjokiin ja Tanaan. K\u00f6\u00f6penhaminan kansallismuseossa olevat Gaimardin retkikunnan villatakit tukevat teoriaa, jonka mukaan t\u00e4m\u00e4 oli yleist\u00e4 rannikolla. Kuvailen niit\u00e4 seuraavassa luvussa.<\/p>\n\n\n\n

Kuten Thomassen kirjoittaa, my\u00f6s sis\u00e4maan saamelaiset k\u00e4yttiv\u00e4t raddeleahppia, rintakangasta. Thomassenin, Mikalsenin ja Anders Larsenin kuvausten mukaan n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 rannikolla rintaliivi on v\u00e4hitellen korvattu liivill\u00e4, mutta nimi br\u00f8sduka tai brisduka on s\u00e4ilynyt. Berit Marit H\u00e6tta kirjoittaa, ett\u00e4 Guovdageaidnussa raddeleahppi miellettiin rintaliivin pysyv\u00e4ksi lis\u00e4varusteeksi, ja ett\u00e4 se poistui samalla k\u00e4yt\u00f6st\u00e4. Lopulta sit\u00e4 k\u00e4yttiv\u00e4t vain miehet.<\/p>\n\n\n\n

\u00abLyngenin naisten vaatteissa k\u00e4ytettiin varmasti norjalaista leikkausta (...) Alla olevat naisten neuletakit on kirjailtu edell\u00e4 mainituilla kaksi- tai kolmiv\u00e4risill\u00e4 kangaskaistaleilla; n\u00e4m\u00e4 kaistaleet on ensin ommeltu toisiinsa ja niit\u00e4 kutsutaan holbeiksi. Kangasv\u00e4rien sivusuunnittelu vaihtelee maun mukaan (...) Sek\u00e4 Lyngenin ett\u00e4 Porsangerin villatakkien k\u00e4sivarsien p\u00e4\u00e4t on molemmilla sukupuolilla kirjailtu osittain kaksiv\u00e4risill\u00e4 kangaskaistaleilla.\u00bb<\/p>\n\n\n\n

Toisin kuin Porsangerin miesten kofte ja naisten kofte, naisten kofte oli \u00abnorjalaista leikkausta\u00bb. T\u00e4m\u00e4 ilmi\u00f6 on havaittavissa my\u00f6s Etel\u00e4-Tromsissa, jossa osa viimeisist\u00e4 naisten neuletakeista, joita k\u00e4ytettiin ennen kuin neuletakit katosivat, oli ommeltu enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n mekon tapaan, mutta koristeltu neuletakin tapaan.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 on ainoa yksityiskohtainen kuvaus vanhan Lyngenin villatakista. Kuten n\u00e4emme, h\u00e4n kirjoittaa, ett\u00e4 miehen neuletakki oli harmaa tai valkoinen, naisen musta. Mutta kun tarkastelemme 1700-luvun testamenttiasiakirjoja, jotka sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t luetteloita vainajan j\u00e4lkeens\u00e4 j\u00e4tt\u00e4mist\u00e4 vaatteista, kuva muuttuu. L\u00f6yd\u00e4mme mainintoja kankaasta, vanusta ja jerseyst\u00e4 (karkea, huovutettu ja v\u00e4rillinen villakangas) tehdyist\u00e4 villatakeista. Miesten villatakit mainitaan mustina, vihrein\u00e4, punaisina, sinisin\u00e4 ja valkoisina. Naisten neuletakit ovat valkoisia, sinisi\u00e4, vihreit\u00e4 ja punaisia. T\u00e4m\u00e4 ei tarkoita, etteik\u00f6 muita v\u00e4rej\u00e4 olisi k\u00e4ytetty, sill\u00e4 suurin osa villatakeista on lueteltu ilman v\u00e4rimerkint\u00e4\u00e4. Se, ett\u00e4 Thomassenin kuvauksen mukaan neuletakit olivat mustia tai harmaita, saattaa johtua laestadiolaisuuden vaikutuksesta, joka tuli alueelle noin vuonna 1850. Se voi johtua my\u00f6s siit\u00e4, ett\u00e4 viimeiset koftea k\u00e4ytt\u00e4neet ihmiset olivat vanhempia ihmisi\u00e4, jotka eiv\u00e4t ehk\u00e4 halunneet pukeutua. Valkoinen, musta ja harmaa ovat my\u00f6s luonnollisia v\u00e4rej\u00e4, kun vanua ei ole v\u00e4rj\u00e4tty.<\/p>\n\n\n\n

Lyngen Bygdebokin niteess\u00e4 I on maalaus Ullsfjordista vuodelta 1888. Kuvan naisella on p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4n kofte. Vy\u00f6ss\u00e4 voi olla silmukat tai variksenjalat. Naisesta ei ole onnistuttu l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n tietoja, ja on vaikea arvioida, onko h\u00e4n Karesuandon siirtolaissaamelainen vai merisaamelainen. Vaatteiden yksityiskohdat eiv\u00e4t n\u00e4y kuvassa.<\/p>\n\n\n\n

Merisaamelaiskardigaanit l\u00e4hialueilta 1800-luvun j\u00e4lkipuoliskolla.<\/h2>\n\n\n\n

Muut merisaamelaisten villatakit n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t olleen melko samanlaisia kuin Thomassenin kuvaama.<\/p>\n\n\n\n

Anders Larsen muistelee, ett\u00e4 kun h\u00e4n oli lapsi (h\u00e4n syntyi vuonna 1870), vaatteet tehtiin Kv\u00e6nangenissa tummansinisest\u00e4 tai valkoisesta vanusta tai tummansinisest\u00e4 kankaasta. Monilla Kv\u00e6nangenin asukkailla oli tummanharmaa kofte, obbareaddju. Se ulottui l\u00e4hes polviin asti ja se napitettiin napilla kaulan ymp\u00e4rille. Vy\u00f6t\u00e4 ei k\u00e4ytetty. Heill\u00e4 oli rintakangas (liivi), joka ulottui lantiolle asti. Se oli tehty harmaasta vanusta, mutta selk\u00e4osa oli valkoista kangasta. Heill\u00e4 oli harmaat vanuhousut, jotka pidettiin ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 rypytetyll\u00e4 vy\u00f6t\u00e4r\u00f6nauhalla. Miehet k\u00e4yttiv\u00e4t my\u00f6s vy\u00f6t\u00e4 pukeutuessaan ja laittaessaan sunnuntaisin villatakin p\u00e4\u00e4lleen. H\u00e4n kuvailee my\u00f6s, miten naiset k\u00e4yttiv\u00e4t g\u00e1kkesb\u00e1rvia, villatakkia, joka ulottui polvien alapuolelle. Larsen uskoo, ett\u00e4 Kv\u00e6nangenin asukkaat k\u00e4yttiv\u00e4t l\u00e4hes samanlaisia vaatteita kuin merisaamelaiset Tysfjordissa, ja h\u00e4n viittaa Qvigstadin kuvaukseen.<\/p>\n\n\n\n

Qvigstad kirjoittaa vuonna 1929, ett\u00e4 kun h\u00e4n saapui Tysfjordiin, h\u00e4n l\u00f6ysi muutamia merisaamelaisia, jotka erosivat muista. H\u00e4n kirjoittaa, ett\u00e4 suurin osa Tysfjordin saamelaisista oli aikojen kuluessa muuttanut Jokkmokkista ja G\u00e4llivaresta ja erosi ulkon\u00e4\u00f6lt\u00e4\u00e4n, pukeutumiseltaan ja kielelt\u00e4\u00e4n vuonon vanhasta saamelaisv\u00e4est\u00f6st\u00e4. Alkuper\u00e4iset saamelaiset k\u00e4yttiv\u00e4t itse kudotusta harmaasta vanusta valmistettua koftea, joka riippui l\u00f6ys\u00e4sti ilman vy\u00f6t\u00e4 ja ulottui polveen, naisilla usein vain reiteen asti, ja joka oli yl\u00e4osastaan napilla suljettu. Miehill\u00e4 oli lantiolle ulottuva liivi. Se oli kudottu harmaasta villasta, ja selk\u00e4osa oli tehty valkoisesta vanusta. Sit\u00e4 kutsuttiin br\u00f8sdukaksi. Housut olivat yksiv\u00e4riset harmaat, joskus mustalla tai valkoisella vanulla koristellut, ja ne pidettiin vy\u00f6t\u00e4r\u00f6nauhalla. Neuletakin alla k\u00e4ytettiin valkoisesta vanusta tehty\u00e4 paitaa. P\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n miehet pitiv\u00e4t harmaasta villasta neulottua pipoa. Jotkut pitiv\u00e4t toppia niin pitk\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 se ulottui olkap\u00e4ille asti. Rikkaat saamelaiset l\u00e4hettiv\u00e4t joskus hattunsa Bergeniin ja v\u00e4rj\u00e4siv\u00e4t ne punaisiksi. Rikkaat saamelaiset k\u00e4yttiv\u00e4t juhla-asuna polvihousuja, joissa oli hopeasoljet, \u00abhopeavy\u00f6t\u00e4\u00bb, jossa oli paljon solkia, ja sukkia. Arkiel\u00e4m\u00e4ss\u00e4 saamelaiset eiv\u00e4t k\u00e4ytt\u00e4neet sukkia. Lopuksi h\u00e4n kirjoittaa, ett\u00e4 \u00abnyky\u00e4\u00e4n suomalaiset ovat omaksuneet norjalaisen pukeutumisen\u00bb.<\/p>\n\n\n\n

Valokuvaaja Knudsenin ennen vuotta 1865 Tromssassa ottamassa kuvassa n\u00e4kyy kaksi saamelaismiest\u00e4 (ks. kuva). Emme tied\u00e4, mist\u00e4 he olivat kotoisin, mutta tulkitsen heid\u00e4t merisaamelaisiksi puhtaiden vatupassi-vaatteiden, lampaannahkaisten piikkien ja sen vuoksi, ett\u00e4 kuvissa ei ole lassoa. Yksi heist\u00e4 on pukeutunut lampaantalppiin, vasikannahkaisiin housuihin, koomitakkiin ja kangas- tai vastaavaan hattuun, jossa on tupsu. Toisella on yll\u00e4\u00e4n valkoinen villatakki, jossa on kapeat olkaimet olkap\u00e4iden yli, dearit hihasaumoissa ja eriv\u00e4rinen kangas hihojen alaosassa. Kaula-aukko ja kaulus ovat reunustettu samanlaisella kangaskaistaleella, joka p\u00e4\u00e4ttyy ristiin kaula-aukon alareunassa. Holbissa ei ole reunusta. Kaula-aukon sis\u00e4puolella on ruudullinen huivi. Lis\u00e4ksi h\u00e4nell\u00e4 on yll\u00e4\u00e4n vanutetut housut ja pusero. Toisessa samassa tilaisuudessa otetussa kuvassa kuusi merimies- ja kaksi naishenkil\u00f6\u00e4 istuu yhdess\u00e4 norjalaisen kanssa. Heid\u00e4n vaatetuksestaan on vaikea erottaa yksityiskohtia, mutta he n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t olevan pukeutuneet pitk\u00e4lti samoin kuin ensimm\u00e4isess\u00e4 kuvassa, kaksi miest\u00e4 dorkeissa ja loput villatakeissa. Kolme neuletakkia on valkoisia, kolme neuletakkia on tummempia. Naisilla on kaulassaan huivit ja sama hattu kuin alla kuvattu, gobbagahpir. Miesten neuletakkien kaula-aukon alla olevan kankaan ristikk\u00e4isyyden vuoksi olen taipuvainen sijoittamaan n\u00e4m\u00e4 neuletakit Etel\u00e4-Tromsiin, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on piirre, joka n\u00e4ill\u00e4 neuletakeilla on yhteist\u00e4 Jukkasj\u00e4rven ja Karesuandon neuletakkien kanssa. Etel\u00e4-Tromsissa nykyisin vallitseva jokkisperinne on per\u00e4isin Jukkasj\u00e4rvelt\u00e4. Ne ovat kuitenkin saattaneet olla per\u00e4isin my\u00f6s Tromssan l\u00e4hist\u00f6lt\u00e4, sill\u00e4 kofteiden k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 siell\u00e4 tiedet\u00e4\u00e4n vain v\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Bygdebok for Kv\u00e6nangen -julkaisussa s. 222 on kuva Manitoban retkikunnasta matkalla Alaskaan vuonna 1898. Langfjordenista kotoisin olevalla Vilhelm Basilla on yll\u00e4\u00e4n villatakki ja pipo. H\u00e4n on osittain piilossa muiden takana, mutta voimme n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen villatakkinsa on koristeltu olkap\u00e4iden yli menevill\u00e4 kangasnauhoilla.<\/p>\n\n\n\n

Yhdess\u00e4 kuvassa on kaksi Ytre Kv\u00e6nangenin miest\u00e4 (ks. kuva). Miest\u00e4, jolla on neuletakki ja hattu, pidet\u00e4\u00e4n Olderfjordista tai Seglvikist\u00e4 kotoisin olevana. H\u00e4nen neuletakkinsa on hyvin samankaltainen kuin Vilhelm Basin neuletakki, eli sit\u00e4 koristavat leve\u00e4t kangaskaistaleet olkasauman yl\u00e4puolella, ja saumassa on dearis. Neuletakin alareuna on koristeltu villalangalla.<\/p>\n\n\n\n

Valkeap\u00e4\u00e4n kirjassa \u00abBeaivi \u00c1h\u010da\u017ean\u00bb, kuva nro 474 ja 475, n\u00e4emme Thomas Eiran ja Anders B\u00e6rin kuvattuna mahdollisesti merisaamelaiseen takkiin pukeutuneina, kun he olivat vankilassa Kautokeinon kapinan j\u00e4lkeen vuonna 1852. Anders B\u00e6rill\u00e4 oli l\u00e4heiset siteet Kv\u00e6nangeniin. Kaulus on kirjailtu samalla tavalla kuin \u00d8ksfjordista per\u00e4isin olevan villatakin kaulukset. Olkap\u00e4iden yl\u00e4puolella sek\u00e4 kauluksen ja rinnan halkiossa on kaksiv\u00e4risi\u00e4 kangaskaistaleita. Neuletakin alareuna ei ole n\u00e4kyviss\u00e4. Hihansuiden p\u00e4\u00e4t ovat yksiv\u00e4riset.<\/p>\n\n\n\n

Kolsrud kirjoittaa siit\u00e4, miten merisaamelaiset k\u00e4yttiv\u00e4t villatakkia Rognsundissa. Miesten harmaassa villatakissa oli alareunassa ja ranteiden ymp\u00e4rill\u00e4, rinta-aukon ymp\u00e4rill\u00e4, kauluksessa ja olkap\u00e4ill\u00e4 punaista ja sinist\u00e4 kangasta. Naiset v\u00e4rj\u00e4siv\u00e4t neuletakkinsa mustaksi. Se ulottui suunnilleen nilkkoihin asti. Takana ei kuitenkaan ollut koristeita kuten vuorisaamelaisilla. Vaatekaistaleet oli ommeltu kiinni er\u00e4\u00e4nlaiseen siksak-kuvioon. Useimmat ihmiset omistivat pari villatakkia. Merisaamelaisilla oli tasku kaula-aukossa villatakin alla. Se oli tehty er\u00e4\u00e4nlaisena l\u00f6ys\u00e4n\u00e4 vatupassina, jonka sis\u00e4puolella oli kangas, raddeleahppi. Oikealla puolella oli aukko tupakkaa ja piippua varten. Raddeleahppi kiinnitettiin kaulan ymp\u00e4rille villanarulla. V\u00e4ri oli harmaa, mutta muuten rintakangas oli kirjailtu p\u00e4\u00e4lle ommelluilla kankailla eri v\u00e4reill\u00e4, punaisella, sinisell\u00e4, mustalla, keltaisella jne.<\/p>\n\n\n\n

Kuvassa on Nils Salamonsen, G\u00e1rgo-Nilla, Burfjord (1836-1912), yll\u00e4\u00e4n villatakki (ks. kuva). T\u00e4m\u00e4 villatakki eroaa hieman muista villatakkikuvista. Neuletakissa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan avoin V-kaula-aukko. Kaulus ei ulotu niin pitk\u00e4lle eteenp\u00e4in kuin edellisiss\u00e4 kuvissa olevissa neuletakeissa, ja kauluksen p\u00e4\u00e4t on leikattu suoriksi. Kuvassa kaula-aukko n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan hyvin niukasti koristeltu villalangoilla tai hyvin kapeilla kangaskaistaleilla. Aukon alareunassa on pieni kangasruutu. Kuvan sanotaan olevan vuodelta 1910. G\u00e1rgo-Nilla oli Suomen L\u00e4hetysseuran saarnaaja, mik\u00e4 saattaa selitt\u00e4\u00e4, miksi villatakki oli hyvin vaatimattomasti koristeltu. H\u00e4n oli syntynyt ja kasvanut G\u00e1rgossa, mutta oli naimisissa Guovdageaidnun naisen kanssa.<\/p>\n\n\n\n

Vuonna 1910 l\u00e4hettil\u00e4s Bertrand Nilsen toimitti Kansatieteelliseen museoon mustan miestakin \u00d8ksfjordista Loppasta, ruskean takin, irtokauluksen, takkiv\u00f6it\u00e4 ja sarvilakin \u00d8ksfjordista ja Ullsfjordista Loppasta. Sarvilakki ja ruskea villatakki ovat kadonneet. Kadonneesta villatakista on j\u00e4ljell\u00e4 vain p\u00f6yt\u00e4kirjassa oleva kuvaus: \u00ab18538 Ruskea neuletakki, kaula ja olkap\u00e4\u00e4t reunustettu punaisilla, sinisill\u00e4 ja keltaisilla kaistaleilla, hihoissa leve\u00e4mpi reunus punaisia ja ruskeita kaistaleita. Pituus 90 cm. Ulsfjord, \u00d8ksfjord, Finmarken.\u00bb. Miehen neuletakki on ommeltu mustasta kankaasta, ja se on koristeltu kolmiv\u00e4risill\u00e4 - punaisella, keltaisella ja sinisell\u00e4 - kangaskaistaleilla olkap\u00e4ill\u00e4 sek\u00e4 kaksiv\u00e4risill\u00e4 kauluksessa ja rinnan halkion ymp\u00e4rill\u00e4. Kahden punaisen ja keltaisen kangaskaistaleen lis\u00e4ksi holbissa on my\u00f6s keltaisesta kankaasta tehty merkkireuna. Neuletakki koostuu etu- ja takakappaleesta, olkap\u00e4ist\u00e4 ja solmukkeista. Selk\u00e4osa on halkaistu kahtia, mutta palat ovat suorat ja ommeltu yhteen, joten se olisi yht\u00e4 hyvin voinut olla yksi osa (ks. kuva).<\/p>\n\n\n\n

Revsbotnista (Kokelv) Kvalsundin kunnassa on l\u00f6ydetty valkoinen vanutakki (ks. kuva). T\u00e4m\u00e4ntyyppinen villatakki l\u00f6ytyy my\u00f6s useista Bonaparten kuvista. Neuletakkia koristavat kaksiv\u00e4riset kangasnauhat olkap\u00e4iden yli, kauluksessa ja rinta-aukon ymp\u00e4rill\u00e4. Sel\u00e4ss\u00e4 oleva olkakoriste kulkee suoraan villatakin poikki. My\u00f6s hihat ja holbi on viimeistelty kaksiv\u00e4risell\u00e4 pipetill\u00e4. Kaulusta koristavat kangasnauhat ja kaaret. Takakappale koostuu kahdesta osasta, ja saumassa on dearis.<\/p>\n\n\n\n

Kuten n\u00e4emme, n\u00e4ilt\u00e4 alueilta per\u00e4isin olevien villatakkien kuvaukset sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t monia samoja piirteit\u00e4. \u00d8ksfjordista per\u00e4isin oleva neuletakki erottuu edukseen alareunan rosoisen reunan ansiosta. Kvalsundista per\u00e4isin oleva neuletakki erottuu selk\u00e4puolen saumassa olevalla dearilla ja sel\u00e4n yli ulottuvalla olkap\u00e4\u00e4koristeella. G\u00e1rgo-Nillan neuletakki erottuu suhteellisen leve\u00e4ll\u00e4 V-aukolla. Merisaamelaisten miesten neuletakissa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olleen tavallista, ett\u00e4 ne on viimeistelty vain villalangalla alareunassa. Gjessing viittaa kirjassaan \u00abLappedrakten\u00bb Henrik Kvandaliin Bjerkvikmark-Tromsista. H\u00e4nkin kuvailee luskkostatia, villalangoista koostuvaa reunusta villatakin alaosassa.<\/p>\n\n\n\n

Merisaamelaisten neuletakit ennen vuotta 1850<\/h2>\n\n\n\n

Vanhempaa l\u00e4hdeaineistoa ovat de Capell Brooken valokuvat. Noin vuonna 1820 englantilainen Arthur de Capell Brooke purjehti rannikkoa pitkin pohjoiseen. H\u00e4n tapasi Johannes Olsenin Andselvissa tai Loppassa ja piirsi h\u00e4net yll\u00e4\u00e4n villatakki. H\u00e4nen yll\u00e4\u00e4n olevassa villatakissa ei n\u00e4yt\u00e4 olevan kaulusta. Se on kauluksesta avoin, mutta kaula ei ole leikattu suoraan V-kirjaimen muotoon.<\/p>\n\n\n\n

Olkap\u00e4\u00e4t ja kaula-aukko on koristeltu eriv\u00e4risell\u00e4 kaistaleella. Gjessing viittaa my\u00f6s Brookesin piirrokseen Hav\u00f8ysundista kotoisin olevasta miehest\u00e4 kofteissa. Pystysuorassa kofte-kauluksessa on siksak-kaistale, joka kulkee koko kauluksen l\u00e4pi. Gjessing tulkitsee t\u00e4m\u00e4n vanhaksi merisaamelaiseksi piirteeksi.<\/p>\n\n\n\n

P. A. Siljestr\u00f6m oli ruotsalainen, joka osallistui Gaimarin retkikuntaan vuonna 1839. H\u00e4n kirjoittaa saamelaisista Talvikissa Altan l\u00e4hell\u00e4, ett\u00e4 miesten asu koostui er\u00e4\u00e4nlaisesta lyhyest\u00e4 puserosta, joka oli enimm\u00e4kseen valkoista, mutta my\u00f6s mustaa, harmaata tai sinist\u00e4 vanua ja jota koristivat useat \u00absiratit\u00bb kauluksen ymp\u00e4rill\u00e4, olkap\u00e4iss\u00e4 jne. S\u00e4\u00e4riss\u00e4 heill\u00e4 oli vasikannahkaiset s\u00e4\u00e4rystimet, joissa oli s\u00e4\u00e4riluun ymp\u00e4rille sidottu kirjava kudottu nauha, joka puolestaan oli kiinnitetty s\u00e4\u00e4riluun ymp\u00e4rille.<\/p>\n\n\n\n

Kaulassaan he pitiv\u00e4t \u00abkapeaa, huolimattomasti istuvaa huivia, joka peitti vain puutteellisesti sen, ett\u00e4 heilt\u00e4 puuttui pellava.\u00bb H\u00e4n kirjoittaa, ett\u00e4 naiset olivat pukeutuneet kuten miehet, mutta heid\u00e4n vaatteensa olivat enemm\u00e4n koristeltu hopea- ja messinkilangoilla. Kaulan ymp\u00e4rill\u00e4 heill\u00e4 oli suurempi liina.<\/p>\n\n\n\n

Gaimarin retkikunnan maalauksista on my\u00f6s joitakin painokuvia merisaamelaisista Seilandissa (ks. kuva). Niiss\u00e4 n\u00e4kyy kofte, jonka olkap\u00e4ill\u00e4, kauluksessa ja rintahalkion varrella on eriv\u00e4risi\u00e4 kangasnauhoja ja hihasaumoissa dearis-nauhoja. Holbi koostuu yhdest\u00e4 tai useammasta kaistaleesta. Rinta-aukon alapuolella on pieni neli\u00f6.<\/p>\n\n\n\n

Fredrik Rode kuvailee sj\u00f8samekoftaa Altan alueella samaan aikaan Siljestr\u00f6min kanssa seuraavasti:<\/p>\n\n\n\n

\u00abSuomalaisilla on omaleimainen pukukoodi, joka on periaatteessa kaikille sama ja josta ei poiketa. Se muodostuu p\u00e4\u00e4asiassa leve\u00e4st\u00e4 vatupaitatakista, joka on l\u00e4hes t\u00e4sm\u00e4lleen samansuuntainen kuin paita ja usein v\u00e4rj\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 vatupuvusta. Juhlallisissa tilaisuuksissa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n kuitenkin usein sinist\u00e4, joissakin tapauksissa my\u00f6s vihre\u00e4\u00e4 tai ruskeaa ja joskus jopa punaista, ja olipa takki mink\u00e4 v\u00e4rinen tahansa, se on ommeltu saumoista, ja k\u00e4det ja alaosa on vuorattu muunv\u00e4risell\u00e4 kankaalla, erityisesti punaisella ja keltaisella.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n villatakin alla on toinen samanlainen, mutta v\u00e4hemm\u00e4n huolellisesti ommeltu tai vanha ja puoliksi kulunut villatakki, jota k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti vartalon p\u00e4\u00e4ll\u00e4, sill\u00e4 suomalaiset eiv\u00e4t koskaan k\u00e4ytt\u00e4neet pellavaa. Kuumalla s\u00e4\u00e4ll\u00e4 kes\u00e4ll\u00e4 he k\u00e4yttiv\u00e4t my\u00f6s vain yht\u00e4 koftea, mutta talvella vartalon sis\u00e4puolella oli lampaannahasta, jota silloin kutsuttiin mudaksi, valmistettu kofte. Kokonaisuutta ymp\u00e4r\u00f6i nahkavy\u00f6, joka kiristettiin siten, ett\u00e4 villatakki vedettiin hieman yl\u00f6sp\u00e4in niin, ett\u00e4 se laskeutui runsaina poimuina vy\u00f6n yl\u00e4puolelle ja oli sel\u00e4st\u00e4 enimm\u00e4kseen ryppyinen (...).<\/p>\n\n\n\n

Heill\u00e4 on vihdoin er\u00e4\u00e4nlainen kaulahuivi (raddeleahppi), joka tosin ei niink\u00e4\u00e4n l\u00e4mmitykseen kuin rahan ja muiden pienten tavaroiden piilottamiseen. Se on muotoiltu kuin vanhanaikaiset pitk\u00e4t silkkineulotut kukkarot, ja se sidotaan takaa kerran kaulan ymp\u00e4rille yhteen solmuun niin, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4t roikkuvat rinnan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Suomalaiset eiv\u00e4t k\u00e4yt\u00e4 vaatteissaan taskuja, vaan isommat tavarat pujotetaan tilavan villatakin povelle ja pienet tavarat kaulaliinaan.<\/p>\n\n\n\n

P\u00e4\u00e4asiassa naisten vaatetus ei juuri poikkea miesten vaatetuksesta. Heid\u00e4n neuletakkinsa ovat suunnilleen samansuuntaisia, mutta niiss\u00e4 ei ole korkeaa kaulusta, jonka tilalla hartioiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on pieni puuvillahuivi. Ne (neuletakit) ovat pidempi\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 ehk\u00e4 aivan yht\u00e4 leveit\u00e4, mutta ainakin ne laskeutuvat l\u00e4hemm\u00e4s vartaloa niin kuin naiset osaavat ne taittaa. Suomalaiset naiset suosivat, kuten kaikki muutkin, kapeaa vy\u00f6t\u00e4r\u00f6\u00e4, mutta he eiv\u00e4t k\u00e4yt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muuta pitsej\u00e4 kuin vy\u00f6t\u00e4, joka ei ole liian kire\u00e4.\u00bb<\/p>\n\n\n\n

K\u00f6\u00f6penhaminan kansallismuseossa on tanskalaisen kiert\u00e4v\u00e4n kasvitieteilij\u00e4n Jens Laurentius Moestue Vahlin vuonna 1839 ker\u00e4\u00e4m\u00e4t miesten ja naisten puvut (ks. kuva ja luonnokset). H\u00e4n osallistui my\u00f6s Gaimardin retkikuntaan.<\/p>\n\n\n\n

Neuletakit ovat hyvin samankaltaisia. Molemmat on valmistettu harmaanvalkoisesta vanusta, ja ne koostuvat etu- ja takakappaleesta sek\u00e4 olkap\u00e4ist\u00e4, sivukappaleista, joissa on sivus\u00e4leik\u00f6t, ja sis\u00e4\u00e4nvedetyist\u00e4 hihoista. Neuletakissa on valesauma edess\u00e4 ja takana, mik\u00e4 saa sen n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n silt\u00e4, ett\u00e4 etu- ja takakappaleet ovat kaksiosaiset. Sek\u00e4 kaula-aukko ett\u00e4 olkasaumat on koristeltu sinisell\u00e4, punaisella ja keltaisella kankaalla, joka on koristeltu villalangoilla. Kaula-aukon alareunassa on pieni villalangalla koristeltu kangasruutu. Neuletakin alareuna on koristeltu kolmella samansuuntaisella punaisella ja sinisell\u00e4 villalangalla. Hihat on viimeistelty sinisell\u00e4 kangasreunuksella, joka on koristeltu villalangalla, ja naisten villatakin hihat on my\u00f6s koristeltu punaisella ja keltaisella kankaalla.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4m\u00e4 kaksi vanhaa villatakkia yhdist\u00e4v\u00e4t Kokelvin villatakin, \u00d8ksfjordin villatakin, G\u00e1rgo-Nillan kuvan ja Thomassenin kuvauksen, Gaimardin retkikunnan sormenj\u00e4ljet sek\u00e4 suurimman osan muun l\u00e4hdeaineiston elementeist\u00e4. Olkap\u00e4\u00e4n koriste ja kauluksen takaosan keskiosassa oleva kangaskoriste ovat l\u00e4hes t\u00e4sm\u00e4lleen samat kuin \u00d8ksfjordin villatakissa. Kauluksen sivulla on Kokelvin villatakin kangaskoriste. Kaula-aukon koriste on hyvin samankaltainen kuin G\u00e1rgo-Nillan villatakissa, joskin h\u00e4nen koristeensa on vaatimattomampi.<\/p>\n\n\n\n

Olkap\u00e4\u00e4n koriste, hihan p\u00e4\u00e4 ja villalangat villatakin alaosassa vastaavat hyvin Thomassenin kuvausta, samoin kuin suurin osa edell\u00e4 mainituista villatakkikuvista. Pieni neli\u00f6 kaula-aukon alareunassa l\u00f6ytyy \u00d8ksfjordin neuletakista, Seilandin vedoksista ja G\u00e1rgo-Nillan neuletakista. Koska neuletakissa ei ole selk\u00e4puolella dearista ja koska selk\u00e4osan olkakoriste ei mene suoraan poikki, kuten Kokelvkofta- ja muissa it\u00e4puolella olevissa neuletakeissa tai Karesuandon neuletakeissa, tulkitsen neuletakin olevan per\u00e4isin Kokelvin l\u00e4nsipuoliselta alueelta, hyvin mahdollisesti Altan alueelta. Neuletakit ovat hyvin samankaltaisia kuin Gaimardin painatukset Seilandista.<\/p>\n\n\n\n

Gilberg ja Rasmussen olettavat, ett\u00e4 neuletakit ovat Guovdageaidnusta tai Karesuandosta, mutta eiv\u00e4t tue t\u00e4t\u00e4 olettamusta mill\u00e4\u00e4n muulla kuin sill\u00e4, ett\u00e4 se oli osa Vahlin matkareitti\u00e4 ja ett\u00e4 siell\u00e4 on Guovdageaidnun tyyppinen vy\u00f6. Vierailu museossa paljasti, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 vy\u00f6 oli kudottu sorkista, mik\u00e4 on ep\u00e4tyypillist\u00e4 Guovdageaidnulle ja Karesuandolle. Toinen vy\u00f6 muistutti hyvin paljon variksenhopeav\u00f6it\u00e4, mutta siin\u00e4 ei ollut variksenhopeaa kangaspalojen alla. Naisen hattu oli tyypillinen sarvihattu Kokelvin ja \u00d8ksfjordin v\u00e4liselt\u00e4 alueelta. Emme tietenk\u00e4\u00e4n tied\u00e4 varmasti, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 vaatteet oli ostettu yhdess\u00e4, mutta ne n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t sopivan hyvin yhteen. My\u00f6s neuletakit n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t olevan saman henkil\u00f6n ompelemia. Vahl oleskeli useita kertoja Tromssan, Hammerfestin ja Altan alueilla. Uskon, ett\u00e4 kaikki n\u00e4m\u00e4 vaatekappaleet on ostettu Altan alueelta (Seiland?).<\/p>\n\n\n\n

Vanhin yksityiskohtainen kuvaus, joka meill\u00e4 on ja joka saattaa olla merkityksellinen ty\u00f6mme kannalta, on Knud Leemin kirjoittama. H\u00e4n toimi l\u00e4hetyssaarnaajana Porsangerissa ja Laksefjordissa, my\u00f6hemmin my\u00f6s Altassa, vuosina 1725-1734. H\u00e4n kuvailee sek\u00e4 p\u00e4\u00e4llys- ett\u00e4 alushameet. Miehen villatakissa oli kaulus, jota koristivat v\u00e4rillisist\u00e4 langoista tehdyt hahmot. Kaula-aukon ja hihan aukon ymp\u00e4rill\u00e4 oli eriv\u00e4rinen kangaskaistale. Olkap\u00e4iden yli oli kangaskaistale, joka voitiin leikata kielekkeiksi. Neuletakin alareuna oli koristeltu v\u00e4rillisell\u00e4 langalla, luskuldatilla, ja neuletakin yl\u00e4reuna oli koristeltu eriv\u00e4risell\u00e4 kangaskaistaleella. Kaula-aukon alapuolella oli koukku ja silmukka, joiden avulla neuletakki voitiin koota yhteen. Naisten villatakissa ei ollut kaulusta, mutta kaulus ty\u00f6ntyi ulos villatakista. Naisten p\u00e4\u00e4llystakki oli leikattu kahtia, ommeltu yhteen vy\u00f6t\u00e4r\u00f6lt\u00e4 ja koottu sel\u00e4st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Koftan kaulan avaus ja raddeleahppi<\/h2>\n\n\n\n

Pohjoissaamelaiseen villatakkiin liittyy nyky\u00e4\u00e4n py\u00f6re\u00e4 kaula-aukko, jossa on viilto rinnassa, kuten sis\u00e4maan saamelaisilla. Vain miesten villatakissa on kaulus. Aukko suljetaan hopeakoukuilla tai punotuilla nauhoilla. Kuten jo mainittiin, Lule-saamen villatakissa on syv\u00e4 V-aukko. Neuletakin alla k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n koristeltua rintakangasta, sleahppaa. Kuten edell\u00e4 olevista lainauksista k\u00e4y ilmi, rintakangasta k\u00e4ytettiin my\u00f6s pohjoissaamen alueella.<\/p>\n\n\n\n

Kokelvin ja Nessebyn alueen merisaamenkielisist\u00e4 villatakeista on runsaasti valokuva-aineistoa, ja kaikissa niiss\u00e4 on pohjoissaamenkielinen kaula-aukko. Anders Larsen kirjoittaa, ett\u00e4 neuletakki suljetaan napilla kaulassa, samoin Qvigstad merisaamelaisten Tysfjord-neuletakista. My\u00f6s Karesuando-takki on kiinnitetty napeilla tai nauhoilla kaulassa. Tied\u00e4mme my\u00f6s, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4ntyyppisen kaula-aukon kanssa on k\u00e4ytetty rintakangasta aina uudempiin aikoihin asti, mutta silloin rintakangas on toiminut huivina toimimisen lis\u00e4ksi my\u00f6s taskuina pienille tavaroille. Se on usein ommeltu ruudullisesta puuvillakankaasta ja koristeltu vain kaulan ymp\u00e4rill\u00e4 olevan \u00abvy\u00f6t\u00e4r\u00f6nauhan\u00bb p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja ymp\u00e4rill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kuten edell\u00e4 todettiin, Kolsrud kuvailee Rognsundin raddeleahppi merisaamelaista er\u00e4\u00e4nlaiseksi tasku-\/ l\u00f6ys\u00e4ksi arkuksi, joka on tehty vanusta, jonka sis\u00e4puolella on kangasta. Oikealla puolella oli aukko, johon voitiin laittaa tupakkaa ja piippua. Raddeleahppi kiinnitettiin kaulan ymp\u00e4rille villanarulla. V\u00e4ri oli harmaa, mutta siihen oli ommeltu eriv\u00e4risi\u00e4 nauhoja: punainen, sininen, musta, keltainen jne.<\/p>\n\n\n\n

Edell\u00e4 mainittujen l\u00e4hteiden perusteella olisi luonnollista olettaa, ett\u00e4 Lyngeniss\u00e4 rintaliinalla oli sama teht\u00e4v\u00e4 ainakin 1800-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4. Peder A. Mikalsen ja Anders Larsens puhuvat liivist\u00e4 nimelt\u00e4 brisduka tai br\u00f8sduka. T\u00e4m\u00e4 viittaa siihen, ett\u00e4 alkuper\u00e4inen rintaliivi korvattiin my\u00f6hemmin miesten liivill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ainoastaan G\u00e1rgo-Nillan kuva viittaa syv\u00e4\u00e4n V-aukkoon, mutta h\u00e4nell\u00e4 ei ole p\u00e4\u00e4huivia, ja kuva on per\u00e4isin vasta vuodelta 1910. Huivi poistui k\u00e4yt\u00f6st\u00e4, ja Thomassen kertoo, ett\u00e4 naiset k\u00e4yttiv\u00e4t sek\u00e4 liidni\u00e4 (p\u00e4\u00e4huivia) ett\u00e4 huivia. Knud Leemin kirjan piirroksissa Knud Leemin kirjassa vuodelta 1767 (luultavasti Altan alueelta) olevilla merisaamelaisilla on my\u00f6s \u00abpohjoissaamelainen\u00bb kaula-aukko, ja naiset k\u00e4yttiv\u00e4t p\u00e4\u00e4huivia.<\/p>\n\n\n\n

K\u00f6\u00f6penhaminan kansallismuseossa olevissa kahdessa ennen vuotta 1839 valmistuneessa Gaimardin neuletakissa, joiden tulkitsen olevan Altan alueelta, on erilaiset kaula-aukot. Miesten neuletakissa on py\u00f6re\u00e4 kaula-aukko, jossa on rinta-aukko, kun taas naisten neuletakissa on V-aukko. Koska n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 sama henkil\u00f6 on voinut ommella neuletakit, t\u00e4m\u00e4 osoittaa, ett\u00e4 molempia kaula-aukkotyyppej\u00e4 k\u00e4ytettiin samaan aikaan. Se, ett\u00e4 naisten neuletakissa on V-aukko, voi olla etu imetyksen aikana. Sek\u00e4 S\u00f8r-Tromsin ett\u00e4 Karesuandon neuletakeissa voi olla V-aukkoinen kaula-aukko.<\/p>\n\n\n\n

Emme saa tarkastella villatakkia erill\u00e4\u00e4n niist\u00e4 vaatekappaleista, joiden kanssa sit\u00e4 on k\u00e4ytetty. Se on ollut osa vaatetta ja toiminut yhdess\u00e4 muiden vaatteiden kanssa, mik\u00e4 on varmasti vaikuttanut sen suunnitteluun ja toimintaan. Mit\u00e4 muita vaatekappaleita n\u00e4m\u00e4 olivat? Kuten kuulemme my\u00f6hemmin, per\u00e4sin oli t\u00e4rke\u00e4. Sek\u00e4 miesten ett\u00e4 naisten dorkeilla oli kaulukset, ja ne oli koristeltu, kuten n\u00e4emme variksenhopeaa k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 jaksossa. Dorquen kaulus ty\u00f6ntyi ulos villatakista, mik\u00e4 vaikutti kaula-aukon muotoiluun.<\/p>\n\n\n\n

Oslossa sijaitsevan Norjan kansatieteellisen museon \u00d8ksfjordista per\u00e4isin olevassa villatakissa n\u00e4kyy, ett\u00e4 se on suljettu kauluksen alla olevilla helmoilla, ei kokonaan yl\u00f6sp\u00e4in, vaan noin viisi senttimetri\u00e4 kauluksen alun alapuolella. Neuletakissa on selke\u00e4mpi Y-aukko. T\u00e4m\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s sen, miksi kauluksen p\u00e4\u00e4t ovat suorat eiv\u00e4tk\u00e4 py\u00f6ristetyt, kuten tavallisesti sis\u00e4maan neuletakeissa. T\u00e4m\u00e4 sulkeminen on sek\u00e4 koristeellinen ett\u00e4 varmasti k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen, kun alla k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n dorkkaa ja dorkan kaulus ty\u00f6ntyy yl\u00f6s villatakin kauluksen sis\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Huivit, korut, morsiuskruunut ja hiuskorut.<\/h2>\n\n\n\n

Pohjoissaamelaiseen villatakkiin liittyy nyky\u00e4\u00e4n py\u00f6re\u00e4 kaula-aukko, jossa on viilto rinnassa, kuten sis\u00e4maan saamelaisilla. Vain miesten villatakissa on kaulus. Aukko suljetaan hopeakoukuilla tai punotuilla nauhoilla. Kuten jo mainittiin, Lule-saamen villatakissa on syv\u00e4 V-aukko. Neuletakin alla k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n koristeltua rintakangasta, sleahppaa. Kuten edell\u00e4 olevista lainauksista k\u00e4y ilmi, rintakangasta k\u00e4ytettiin my\u00f6s pohjoissaamen alueella.<\/p>\n\n\n\n

Kokelvin ja Nessebyn alueen merisaamenkielisist\u00e4 villatakeista on runsaasti valokuva-aineistoa, ja kaikissa niiss\u00e4 on pohjoissaamenkielinen kaula-aukko. Anders Larsen kirjoittaa, ett\u00e4 neuletakki suljetaan napilla kaulassa, samoin Qvigstad merisaamelaisten Tysfjord-neuletakista. My\u00f6s Karesuando-takki on kiinnitetty napeilla tai nauhoilla kaulassa. Tied\u00e4mme my\u00f6s, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4ntyyppisen kaula-aukon kanssa on k\u00e4ytetty rintakangasta aina uudempiin aikoihin asti, mutta silloin rintakangas on toiminut huivina toimimisen lis\u00e4ksi my\u00f6s taskuina pienille tavaroille. Se on usein ommeltu ruudullisesta puuvillakankaasta ja koristeltu vain kaulan ymp\u00e4rill\u00e4 olevan \u00abvy\u00f6t\u00e4r\u00f6nauhan\u00bb p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja ymp\u00e4rill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kuten edell\u00e4 todettiin, Kolsrud kuvailee Rognsundin raddeleahppi merisaamelaista er\u00e4\u00e4nlaiseksi tasku-\/ l\u00f6ys\u00e4ksi arkuksi, joka on tehty vanusta, jonka sis\u00e4puolella on kangasta. Oikealla puolella oli aukko, johon voitiin laittaa tupakkaa ja piippua. Raddeleahppi kiinnitettiin kaulan ymp\u00e4rille villanarulla. V\u00e4ri oli harmaa, mutta siihen oli ommeltu eriv\u00e4risi\u00e4 nauhoja: punainen, sininen, musta, keltainen jne.<\/p>\n\n\n\n

Edell\u00e4 mainittujen l\u00e4hteiden perusteella olisi luonnollista olettaa, ett\u00e4 Lyngeniss\u00e4 rintaliinalla oli sama teht\u00e4v\u00e4 ainakin 1800-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4. Peder A. Mikalsen ja Anders Larsens puhuvat liivist\u00e4 nimelt\u00e4 brisduka tai br\u00f8sduka. T\u00e4m\u00e4 viittaa siihen, ett\u00e4 alkuper\u00e4inen rintaliivi korvattiin my\u00f6hemmin miesten liivill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ainoastaan G\u00e1rgo-Nillan kuva viittaa syv\u00e4\u00e4n V-aukkoon, mutta h\u00e4nell\u00e4 ei ole p\u00e4\u00e4huivia, ja kuva on per\u00e4isin vasta vuodelta 1910. Huivi poistui k\u00e4yt\u00f6st\u00e4, ja Thomassen kertoo, ett\u00e4 naiset k\u00e4yttiv\u00e4t sek\u00e4 liidni\u00e4 (p\u00e4\u00e4huivia) ett\u00e4 huivia. Knud Leemin kirjan piirroksissa Knud Leemin kirjassa vuodelta 1767 (luultavasti Altan alueelta) olevilla merisaamelaisilla on my\u00f6s \u00abpohjoissaamelainen\u00bb kaula-aukko, ja naiset k\u00e4yttiv\u00e4t p\u00e4\u00e4huivia.<\/p>\n\n\n\n

K\u00f6\u00f6penhaminan kansallismuseossa olevissa kahdessa ennen vuotta 1839 valmistuneessa Gaimardin neuletakissa, joiden tulkitsen olevan Altan alueelta, on erilaiset kaula-aukot. Miesten neuletakissa on py\u00f6re\u00e4 kaula-aukko, jossa on rinta-aukko, kun taas naisten neuletakissa on V-aukko. Koska n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 sama henkil\u00f6 on voinut ommella neuletakit, t\u00e4m\u00e4 osoittaa, ett\u00e4 molempia kaula-aukkotyyppej\u00e4 k\u00e4ytettiin samaan aikaan. Se, ett\u00e4 naisten neuletakissa on V-aukko, voi olla etu imetyksen aikana. Sek\u00e4 S\u00f8r-Tromsin ett\u00e4 Karesuandon neuletakeissa voi olla V-aukkoinen kaula-aukko.<\/p>\n\n\n\n

Emme saa tarkastella villatakkia erill\u00e4\u00e4n niist\u00e4 vaatekappaleista, joiden kanssa sit\u00e4 on k\u00e4ytetty. Se on ollut osa vaatetta ja toiminut yhdess\u00e4 muiden vaatteiden kanssa, mik\u00e4 on varmasti vaikuttanut sen suunnitteluun ja toimintaan. Mit\u00e4 muita vaatekappaleita n\u00e4m\u00e4 olivat? Kuten kuulemme my\u00f6hemmin, per\u00e4sin oli t\u00e4rke\u00e4. Sek\u00e4 miesten ett\u00e4 naisten dorkeilla oli kaulukset, ja ne oli koristeltu, kuten n\u00e4emme variksenhopeaa k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 jaksossa. Dorquen kaulus ty\u00f6ntyi ulos villatakista, mik\u00e4 vaikutti kaula-aukon muotoiluun.<\/p>\n\n\n\n

Oslossa sijaitsevan Norjan kansatieteellisen museon \u00d8ksfjordista per\u00e4isin olevassa villatakissa n\u00e4kyy, ett\u00e4 se on suljettu kauluksen alla olevilla helmoilla, ei kokonaan yl\u00f6sp\u00e4in, vaan noin viisi senttimetri\u00e4 kauluksen alun alapuolella. Neuletakissa on selke\u00e4mpi Y-aukko. T\u00e4m\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s sen, miksi kauluksen p\u00e4\u00e4t ovat suorat eiv\u00e4tk\u00e4 py\u00f6ristetyt, kuten tavallisesti sis\u00e4maan neuletakeissa. T\u00e4m\u00e4 sulkeminen on sek\u00e4 koristeellinen ett\u00e4 varmasti k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen, kun alla k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n dorkkaa ja dorkan kaulus ty\u00f6ntyy yl\u00f6s villatakin kauluksen sis\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Naisen hattu<\/h2>\n\n\n\n

Hatut ovat selkein merkki siit\u00e4, milt\u00e4 alueelta saamelainen on kotoisin. N\u00e4emme t\u00e4st\u00e4 hyvi\u00e4 esimerkkej\u00e4 my\u00f6s prinssi Bonaparten valokuvissa vuodelta 1884. Miesten t\u00e4htihatun neli\u00f6nmuotoista edelt\u00e4j\u00e4\u00e4 ja naisten hattua, jossa on erillinen kangaspala korvien p\u00e4\u00e4ll\u00e4, bealljebilttua, k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t vain Varangerissa vakituisesti asuvat, muutoin siirtolaissaamelaiset. Useissa valokuvissa Kokelvin\/Kvalsundin alueen uittosaamelaisilla ja vakituisilla asukkailla on sama kofte, mutta hattu ei ole sama miehill\u00e4 eik\u00e4 naisilla. Karesuandussa miehet, joiden suku on alun perin Guovdageaidnusta, k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t t\u00e4htihattua, kun taas muut k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t er\u00e4\u00e4nlaista tupsulla varustettua silinterihattua, cuipi.<\/p>\n\n\n\n

Hatuista Ole Thomassen puhuu Lyngenist\u00e4:<\/p>\n\n\n\n

\u00abNaisten p\u00e4\u00e4vaate oli sama sek\u00e4 kes\u00e4ll\u00e4 ett\u00e4 talvella; se oli heid\u00e4n oma musta hattumuotonsa, joka pussista yl\u00f6sp\u00e4in muodosti litte\u00e4n pussin, jossa oli t\u00e4yte, gahpirdeavdda, hamppukangasta. (...) Naiset k\u00e4yttiv\u00e4t edelleen samaa hattua; vain talvella hatun p\u00e4\u00e4lle puettiin kaulahuivi. (...) Lyngenin naiset kietoivat hiuksensa yksinkertaiseen kiertoon ja k\u00e4\u00e4riv\u00e4t ne kaulan p\u00e4\u00e4lle niin, ett\u00e4 ne tulivat makaamaan hatun alle. Jotkut punoivat ne, mutta silloinkin ne j\u00e4rjestettiin niin, ett\u00e4 ne j\u00e4iv\u00e4t hatun alle.\u00bb<\/p>\n\n\n\n

Saadaksemme paremman k\u00e4sityksen hatuista, meid\u00e4n on tutustuttava muihin l\u00e4hteisiin. Opettaja Liljedalin (1921-22 Olderdalenissa) ottamista kahdesta valokuvasta n\u00e4kyy haarojen kutominen. Kutojalla on saamelaisnaisen hattu (ks. kuva).<\/p>\n\n\n\n

Monet tiedonantajat muistavat t\u00e4llaisia hattuja olleen k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 sek\u00e4 Olderdalenissa ett\u00e4 Manndalenissa. Esit\u00e4n joitakin niist\u00e4 t\u00e4ss\u00e4. Esimerkiksi Lars Albrigtsen, joka on syntynyt vuonna 1905 Olderdalenin l\u00e4hell\u00e4, muistaa, ett\u00e4 er\u00e4\u00e4ll\u00e4 Manndalenista kotoisin olevalla vaimolla, joka asui heid\u00e4n luonaan, oli t\u00e4llainen hattu. H\u00e4n muutti my\u00f6hemmin Kv\u00e6nangeniin. H\u00e4n eli 103-vuotiaaksi ja poltti piippua. Hattu oli harmaa\/musta, tummanvihre\u00e4 ja raidallinen, ja se oli koristeltu nauhoilla ymp\u00e4ri hattua. H\u00e4nen mukaansa hattu oli melkein kuin alppihattu.<\/p>\n\n\n\n

Karoline Monsen, joka on syntynyt vuonna 1918 Manndalenissa, kertoo, ett\u00e4 Marja-Inga (Inger Jonsen, syntynyt 1893) k\u00e4ytti t\u00e4llaista hattua. Hattu oli musta ja py\u00f6re\u00e4, ja siin\u00e4 oli taaksep\u00e4in menev\u00e4 pussi. Hatun ymp\u00e4rill\u00e4 oli vihreit\u00e4, sinisi\u00e4 ja punaisia nauhoja. H\u00e4n muistaa nauhat. Oletettavasti osa niist\u00e4 oli koukkunauhoja. H\u00e4n muistaa my\u00f6s, ett\u00e4 useilla muillakin naisilla oli samanlaiset hatut.<\/p>\n\n\n\n

Elfrida Hansen, Olderdalen, s. 1906, muistelee lapsuutensa vanhimpien naisten k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4 hattua. Hattu oli musta, vetoketjullinen ja puuvillanauhoilla koristeltu. Elfrida muistaa erityisesti er\u00e4\u00e4n \u00abvanhan piian\u00bb, joka aina sormi k\u00e4dess\u00e4\u00e4n haki nauhoja hattua varten. H\u00e4n vaihtoi usein nauhoja ja k\u00e4ytti erilaisia v\u00e4riyhdistelmi\u00e4 ja kuvioita. Useimmiten nauhat sormitettiin, mutta Elfrida muistaa my\u00f6s, ett\u00e4 vanha rouva kutoi nauhoja.<\/p>\n\n\n\n

Helene Mikalsen, Manndalen s. 1905, on saanut kuvan Inger Hansasta hattu p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Helene muistaa, ett\u00e4 h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 sisar Elen Andreassen k\u00e4ytti t\u00e4llaista hattua kuolemaansa saakka 1920-luvulla. T\u00e4m\u00e4n muiston pohjalta Helene ja h\u00e4nen sisarensa Amanda (1890-1969) \u00abrekonstruoivat\u00bb t\u00e4din hatun vuosina 1938-40. Hattu on valmistettu ohuesta mustasta villasta.<\/p>\n\n\n\n

Alareunassa sit\u00e4 koristaa leve\u00e4, tumma kangas ja sen yl\u00e4puolella sininen silkkinauha. Aivan alareunassa pit\u00e4isi olla hieman valkoista, jonka ompelija (omistaja) huomauttaa olleen eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4\u00e4 olla. En tied\u00e4 miksi, mutta t\u00e4t\u00e4 valkoista reunaa esiintyy my\u00f6s muiden alueiden hatuissa. Hatussa on ryppyj\u00e4 edess\u00e4 ja takana, ja takana on ny\u00f6ritys. Tyyny makaa v\u00e4\u00e4rinp\u00e4in ja on t\u00e4ytetty langalla tms. tai ei lainkaan. Tyynyn alla on l\u00f6ys\u00e4, leve\u00e4 musta silkkinauha, joka on kiinnitetty keskelt\u00e4 edess\u00e4 ja keskelt\u00e4 takana. H\u00e4n kutsuu hattua gobbagahpiriksi tai s\u00e1megahpiriksi.<\/p>\n\n\n\n

Bergenin museossa on mustasta puuvillakankaasta valmistettu naisen hattu, joka on reunustettu vihre\u00e4ll\u00e4 silkkinauhalla ja valkoisella pilkullisella sinisell\u00e4 kankaalla (BM. E. 003071). Hatun ymp\u00e4rill\u00e4 on musta silkkinauha, joka on kiinnitetty hattuun parista kohdasta. Hattu ker\u00e4ttiin vuonna 1934 Lyngenist\u00e4 (ks. kuva).<\/p>\n\n\n\n

Ymm\u00e4rr\u00e4mme, ett\u00e4 hatun on oltava vanha malli vuodelta 1698 per\u00e4isin olevasta kaiverruksesta, jossa n\u00e4hd\u00e4\u00e4n kaksi \u00abmerenkulkijan vaimoa\u00bb, joilla on samanlainen hattu (Lilienskiold, Speculum Boreale, osa 2). Lilienskiold kirjoittaa:<\/p>\n\n\n\n

\u00abHe ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t hovipuun valkoisella pellavakankaalla, joka rypistet\u00e4\u00e4n y\u00f6t\u00e4 vasten ja sidotaan kahdesti hovipuun ymp\u00e4rille v\u00e4rillisell\u00e4 nauhalla.\u00bb (s. 136).<\/p>\n\n\n\n

Anders Larsen Kv\u00e6nangenista kuvailee samanlaista hattua ja jatkaa: \u00abTalvella, kun naiset olivat ulkona, heill\u00e4 oli p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n huivi ja hattu. Mutta kes\u00e4ll\u00e4 ja kun he olivat sis\u00e4tiloissa, he pitiv\u00e4t vain hattua (...) Tiet\u00e4\u00e4kseni merisaamelaiset naiset k\u00e4yttiv\u00e4t t\u00e4llaisia hattuja aiemmin Lyngeniss\u00e4, Skjerv\u00f8yss\u00e4, Kv\u00e6nangenissa, Loppassa, Talvikissa ja Altassa. Kv\u00e6nangenissa ja luultavasti muissakin paikoissa merisaamelaiset naiset eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 k\u00e4yt\u00e4 t\u00e4llaisia hattuja. He k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t p\u00e4\u00e4huivia tai kulkevat paljain p\u00e4in samalla tavalla kuin ei-saamelaiset naiset.\u00bb<\/p>\n\n\n\n

Suullisten l\u00e4hteiden mukaan naiset k\u00e4yttiv\u00e4t usein huivia hattunsa p\u00e4\u00e4ll\u00e4. 1900-luvun alusta l\u00e4htien naiset alkoivat pit\u00e4\u00e4 mieluummin vain huivia p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Huivi oli yleens\u00e4 musta ja siin\u00e4 oli hapsut. Sit\u00e4 kutsuttiin nimell\u00e4 diehppeliidni. Hatut katosivat v\u00e4hitellen, mutta muutamat k\u00e4yttiv\u00e4t niit\u00e4 edelleen ainakin 1920-luvulle asti.<\/p>\n\n\n\n

Samantyyppinen hattu on ollut ja on edelleen k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 my\u00f6s muilla saamelaisalueilla, kuten Etel\u00e4-Tromsissa, jossa sit\u00e4 kutsutaan deavddagahpiriksi. Vanhempina aikoina hattua k\u00e4ytettiin Karesuandossa, mutta t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on otettu k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n toisenlainen hattu. Karesuandossa ja Jukkasj\u00e4rvell\u00e4 hattu on nimelt\u00e4\u00e4n duorran. Kaikilla n\u00e4ill\u00e4 alueilla hatun ymp\u00e4rill\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n valkoista ja punaista kudottua nauhaa, johon on joskus lis\u00e4tty hieman sinist\u00e4. K\u00e5fjordin informantit kutsuvat hattua gobbagahpiriksi, nissongahpiriksi tai s\u00e1megahpiriksi. Sana gobba saattaa olla sama sana, jota paikallisesti k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n hy\u00f6nteisist\u00e4, joilla on suuret, py\u00f6re\u00e4t takapuolet. Sana antaa siten hyv\u00e4n kuvauksen hatusta.<\/p>\n\n\n\n

Valokuvaaja Knudsenin ennen vuotta 1865 Tromssassa ottamassa kuvassa on kaksi merisaamelaisnaista. Emme tied\u00e4, mist\u00e4 he olivat kotoisin, mutta he ovat luultavasti Tromssasta. Naisilla on yll\u00e4\u00e4n sama hattu kuin edell\u00e4 kuvattu, gobbagahpir. N\u00e4ist\u00e4 kuvista saa k\u00e4sityksen siit\u00e4, miten hatut ovat kehittyneet ja mik\u00e4 oli hatun ymp\u00e4rill\u00e4 olevan l\u00f6ys\u00e4n nauhan alkuper\u00e4inen tarkoitus. Hatut ovat paljon korkeammat kuin my\u00f6hemm\u00e4t hatut, ja ne on t\u00e4ytetty niin paljon sennahein\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 niihin muodostuu eteenp\u00e4in kaartuva \u00absarvi\u00bb. Nauha kiristyy hatun ymp\u00e4rille ja pit\u00e4\u00e4 t\u00e4ytteen paikallaan. N\u00e4in hattu saa saman muodon kuin sarvihattu, l\u00e1djogahpir, jota k\u00e4ytettiin Finnmarkissa aina \u00d8ksfjordiin asti viime vuosisadan j\u00e4lkipuoliskolle saakka. Sarvihattu ommeltiin kuitenkin eri tavalla, ja siin\u00e4 oli puinen lippa. It\u00e4saamelaiset naiset k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t edelleen pienemp\u00e4\u00e4 sarvihattua.<\/p>\n\n\n\n

Mannslua<\/h2>\n\n\n\n

Miesten hatun osalta l\u00e4hteet eiv\u00e4t ole yht\u00e4 selvi\u00e4. Syyn\u00e4 voi olla se, ett\u00e4 miehet lopettivat alkuper\u00e4isen hatun k\u00e4yt\u00f6n aikaisemmin kuin naiset, mik\u00e4 on selv\u00e4 suuntaus, joka on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 my\u00f6s nyky\u00e4\u00e4n Finnmarkin sis\u00e4osissa. Siell\u00e4 miehet eiv\u00e4t yleens\u00e4 k\u00e4yt\u00e4 hattuja villatakkiensa kanssa, kun taas naiset k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t hattuja, vaikka eiv\u00e4t muuten pukeutuisi saamelaisvaatteisiin.<\/p>\n\n\n\n

Thomassen kirjoittaa: \u00abMiesten t\u00e4rkeimm\u00e4t vaatteet vaihtelevat: Talvella nahkahattu, viergegahpir, joko ostettu tai itse tehty, kes\u00e4ll\u00e4 py\u00f6re\u00e4 virkattu hattu - go\u0111agahpir (vanhoina aikoina kaupasta ostettu punainen silinterihattu, ruksesgahpir), sateisella s\u00e4\u00e4ll\u00e4 samanniminen liivi.\u00bb\"<\/p>\n\n\n\n

Toisessa kohdassa h\u00e4n kirjoittaa: \u00abLyngenin miehet k\u00e4yttiv\u00e4t kes\u00e4ll\u00e4 yleens\u00e4 kotitekoisia pipoja, my\u00f6s osittain lounaassa, varsinkin sateisella s\u00e4\u00e4ll\u00e4. Talvella he k\u00e4yttiv\u00e4t tavallisia nahkahattuja, osittain kaupassa tavanomaisia nahkahattuja, osittain koirannahoista itse tehtyj\u00e4.\u00bb<\/p>\n\n\n\n

Brooken piirros merimiehest\u00e4 kes\u00e4puvussa antaa hyv\u00e4n kuvan mieshahmosta. Bj\u00f8rklundin mukaan kyseess\u00e4 on Andsnesissa tai Loppassa vuonna 1820 kuvattu merimies.<\/p>\n\n\n\n

Lilienskiold kirjoittaa (osa 2, s. 135): \u00ab... lis\u00e4ksi pieni kangashattu punaisesta, vihre\u00e4st\u00e4 tai sinisest\u00e4 kankaasta, mit\u00e4 v\u00e4ri\u00e4 he mieluiten rakastavat, tai sen kanssa sidottu kangas tai pellava p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4lle, kun talvimatka tehd\u00e4\u00e4n lumessa ja sumussa; t\u00e4t\u00e4 p\u00e4\u00e4hinett\u00e4 kutsutaan Fieldh\u00e6tteriksi.\u00bb\"<\/p>\n\n\n\n

P. A. Siljestr\u00f6m kirjoittaa Talvikista Altassa, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4hine oli \u00abpy\u00f6re\u00e4, taittumaton, p\u00e4\u00e4lakia muistuttava lippalakki, joka koostui vuorotellen keltaisista ja punaisista tai jopa mustista ja vihreist\u00e4 paloista, mutta jotkut, jotka n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t olevan spr\u00e4ttareita, k\u00e4yttiv\u00e4t hattuja\u00bb.\u00bb<\/p>\n\n\n\n

Fredrik Rode kirjoittaa Altan l\u00e4hell\u00e4 asuvista saamelaisista, ett\u00e4 he k\u00e4yttiv\u00e4t pient\u00e4 hattua tai kallomyssy\u00e4, joka oli ommeltu nelj\u00e4st\u00e4, yleens\u00e4 sinisest\u00e4 kankaanpalasta niin, ett\u00e4 se melkein laskeutui p\u00e4\u00e4h\u00e4n, mutta oli kuitenkin tarpeeksi suuri, jotta sen saattoi vet\u00e4\u00e4 korvien yli. Lippaassa oli punakeltaisesta kankaasta tehty lieri, ja sen p\u00e4\u00e4ss\u00e4 oli punakeltainen tupsu.<\/p>\n\n\n\n

Gaimarin retkikunnan valokuvissa on samanlaisia hattuja, joita s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n Norjan kansanmuseossa (ks. kuva). T\u00e4m\u00e4 hattutyyppi on itse asiassa sama, jota k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n Karesuandossa, Jukkasj\u00e4rvell\u00e4 ja Etel\u00e4-Tromsissa, paitsi ett\u00e4 sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on suuri lankatupsu ja se on usein varjostettu nahalla. Hatun nimi on cuipi. Susanna Jannok Porsbo kirjoittaa, ett\u00e4 vanhempi hattutyyppi t\u00e4ll\u00e4 alueella on samankaltainen kuin Norjan kansanmuseossa oleva hattu, ja ett\u00e4 sit\u00e4 kutsutaan birasgahpiriksi.<\/p>\n\n\n\n

Valokuvaaja Knudenin kuvassa olevilla kahdella merisaamelaisella on molemmilla kangas- tai vastaava hattu, jossa on tupsut. Toisessa niist\u00e4 on nahkareunus, viergi. Hatut on ommeltu samalla periaatteella kuin kansanmuseon miesten hatut, mutta ne ovat ter\u00e4v\u00e4mpi\u00e4 ja korkeampia kuin silinterihattu ja muistuttavat siten enemm\u00e4n Thomassenin kuvaamaa hattua. Ne vastaavat hyvin tarkasti Knud Leemin piirustuksia ja kuvauksia vuodelta 1767 (ks. luonnos).<\/p>\n\n\n\n

Mutta Thomassen kirjoittaa my\u00f6s neulotuista hatuista, go\u0111agahpirista. H. J. Fr. Bergin vuonna 1868 tekem\u00e4ss\u00e4 akvarellissa n\u00e4hd\u00e4\u00e4n kaksi Ibestadin saamelaista, joilla on mahdollisesti neulotut \u00absilinterihatut\u00bb, jotka muistuttavat hyvin paljon Thomassenin kuvausta. Kuva l\u00f6ytyy Berit Marit H\u00e6tta artikkelista. Qvigstad raportoi my\u00f6s Tysfjordista harmaasta villalangasta neulotuista toppahatuista. Varakkailla saamelaisilla oli tapana l\u00e4hett\u00e4\u00e4 ne Bergeniin v\u00e4rj\u00e4tt\u00e4v\u00e4ksi punaiseksi.<\/p>\n\n\n\n

Knud Leemin mukaan k\u00f6yh\u00e4t lappalaiset Finnmarkissa ompelivat aiemmin miesten hattuja valmistetuista lohennahoista ja tekiv\u00e4t hattuja my\u00f6s kuikan nahoista.<\/p>\n\n\n\n

Turkki ja dorka<\/h2>\n\n\n\n

Thomassen kirjoittaa: \u00abValmistetusta s\u00e4\u00e4misk\u00e4nahasta valmistetut vaatteet. Poronnahkakassit ostetaan yleens\u00e4 valmiina (...) Kalloja, poronnuolijalkineita, poronnahkoja, k\u00e4sineit\u00e4 ja kasseja vuoristokansa ei koskaan osta valmiina. He ostavat vain niin sanottua raaka-ainetta, joka sitten valmistetaan itse. Harvemmin laukkuja tehd\u00e4\u00e4n vahatuista poronnahoista, jotka ovat halvimpia, mutta joita k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t vain k\u00f6yh\u00e4t. Mieluummin laukut tehd\u00e4\u00e4n vuoden ik\u00e4isist\u00e4 poronvasikan nahoista; laukut ovat hyvin kauniita ja siksi kalliita, mutta eiv\u00e4t ole yht\u00e4 vahvoja kuin edelliset.\u00bb<\/p>\n\n\n\n

\u00abHousujen kaula-aukko (rinta-aukkoa ei k\u00e4ytet\u00e4) on reunustettu noin 2 cm leve\u00e4ll\u00e4 punaisella kangasnauhalla. N\u00e4iden hihnojen p\u00e4\u00e4t ovat n. 15 cm pidemm\u00e4t kuin itse kaula-aukko ja ne roikkuvat l\u00f6ys\u00e4sti alas rintaan asti. K\u00e4sivarsien p\u00e4\u00e4t on p\u00e4\u00e4llystetty ulkopuolelta ymp\u00e4riins\u00e4 joko punaisella kankaalla tai n. 5 cm:n laudan pituisella valkoisella karvalakilla.\u00bb<\/p>\n\n\n\n

Laukun kuvaus on hyvin samankaltainen kuin laukku, jota poronhoitoa harjoittavat saamelaiset ovat k\u00e4ytt\u00e4neet ja k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t edelleen, vaikka se onkin osittain syrj\u00e4ytynyt skootteripuvun my\u00f6t\u00e4. Se on samalla tavalla koristeltu punaisilla kangasnauhoilla, jotka roikkuvat irtonaisina kaula-aukosta. Takissa on my\u00f6s useissa osissa solkia ja selk\u00e4myksi\u00e4 riippuen siit\u00e4, onko se tehty aikuisen poron vai poronvasan nahasta. Saumojen v\u00e4liin asetetaan punaista kangasta deariksi. Lahjoitusrekisterin mukaan tikarin alareunassa oli vihre\u00e4 kangasreunus.<\/p>\n\n\n\n

Dorkenia pidettiin vartalon sis\u00e4puolella, villatakin alla, hiukset l\u00e4hell\u00e4 ihoa. Sit\u00e4 on pidetty koko pohjoissaamen alueella ennenkin, joskus ainoana vaatekappaleena kes\u00e4ll\u00e4 ja talvella villatakin ja pesken alla. Siin\u00e4 on yleens\u00e4 ommeltu yksi tai kaksi kaula-aukkoa ja kaulus. Merisaamelaiset ompelivat sen lampaan nahasta, vuorisaamelaiset usein poronnahasta. Thomassen kirjoittaa:<\/p>\n\n\n\n

\u00abPer\u00e4sin on molemmille sukupuolille samanmuotoinen kuin ikea on molemmille sukupuolille. Takin kaula on vuorattu hienommalla valkoturkinahalla, takin kaula on yleens\u00e4 vuorattu kuoritulla poronnahalla, joka on kuorittu vanhan puun kanssa ja reunustettu joko mustalla koirannahalla tai my\u00f6s ketun nahan etutassuista otetulla nahalla. K\u00e4sivarsien p\u00e4\u00e4t vuorataan ulkopuolelta samalla mustalla nahalla kuin kaula. Koristeen variksen hopealla, riebangolli, olen n\u00e4hnyt vain Lyngeniss\u00e4 lapsena, ja sit\u00e4 k\u00e4ytettiin vain naisten puvuissa (...) Naisten puvut Lyngeniss\u00e4 olivat norjalaisen mallin mukaan kokomekkoina.\u00bb<\/p>\n\n\n\n

Kaksi valokuvaaja Knudsenin kuvissa esiintyv\u00e4\u00e4 merisaamelaista on pukeutunut t\u00e4m\u00e4n kuvauksen kaltaisiin lampaannahkaisiin piikkeihin. Peruukit ovat melko samanlaisia eri alueilla.<\/p>\n\n\n\n

Anders Larsen Kv\u00e6nangenista kirjoittaa, ett\u00e4 kun merisaamelaiset soutivat merelle, he k\u00e4yttiv\u00e4t nahkavaatteita, skidnamuodd\u00e1, skidnabuvssat ja s\u00f8rveasta. Beaskan sijaan he k\u00e4yttiv\u00e4t talvella usein lampaannahasta tehty\u00e4 muodd\u00e1a, jota he kuvaavat p\u00e4\u00e4llysvaatteeksi. Toisaalla h\u00e4n kirjoittaa n\u00e4hneens\u00e4 muodd\u00e1n, joka oli koristeltu variksen hopealla, joka n\u00e4kyi rintapanssarin molemmin puolin punaisessa kankaassa olevista pienist\u00e4 rei'ist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Fredrik Rode kirjoittaa Altan alueelta, ett\u00e4 kun merimies oli veneess\u00e4\u00e4n, h\u00e4n k\u00e4ytti ohuesta kuoritusta nahasta tehtyj\u00e4 kelloja. Sateella tai huonolla s\u00e4\u00e4ll\u00e4 h\u00e4n k\u00e4ytti nahkatakkia, joka oli kuin hieman lyhyt villatakki.<\/p>\n\n\n\n

Skinnstakken ja muodd\u00e1 ovat luultavasti sama kuin pesk tai dork. Sana muodd\u00e1 esiintyy my\u00f6s perunkirjoituksissa, ja kuvausten perusteella n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 sanaa k\u00e4ytettiin sek\u00e4 dorkista ett\u00e4 peskist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Riebangolli ja silbarahka<\/h2>\n\n\n\n

Thomassen kirjoittaa riebangollista (variksen hopea): \u00abSit\u00e4 k\u00e4ytettiin vain naisten hameissa kaulan ymp\u00e4rill\u00e4 ja rinta-aukon molemmin puolin, ja se oli p\u00e4\u00e4llystetty ohuella, kuoritulla, n. 4-5 cm:n pituisella nahkanauhalla, joka oli t\u00e4ynn\u00e4 pieni\u00e4 neli\u00f6nmuotoisia reiki\u00e4, joiden l\u00e4pi variksenhopea n\u00e4kyi. Rinta-aukon sivuja kutsutaan ohcabeall\u00e1tiksi.<\/p>\n\n\n\n

Samoin tehtiin vaate, jota naiset pitiv\u00e4t vain kaulan ymp\u00e4rill\u00e4 ja jonka reunat ulottuivat hieman alasp\u00e4in rintakeh\u00e4\u00e4, hartioita ja selk\u00e4\u00e4 pitkin, mutta eiv\u00e4t niin alasp\u00e4in, ett\u00e4 k\u00e4sivarren aukkoja olisi tarvittu. Sit\u00e4 k\u00e4ytettiin vain kaupungissa, ja se oli tehty tummansinisest\u00e4 kankaasta, jonka sis\u00e4puolella oli vahva vuori. Hopea oli j\u00e4rjestetty samalla tavalla kuin edell\u00e4 kuvatulla tavalla, mutta t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa se oli vain kiinni itse kankaan ja vuoren v\u00e4liss\u00e4. Se kiinnitettiin edest\u00e4 pienill\u00e4 pallomaisilla hopeanapeilla, jotka toimivat nappeina. Sit\u00e4 reunustivat yleens\u00e4 hopeoidut nauhat, ja sen reunaan sek\u00e4 kaulan ymp\u00e4rille kiinnitettiin my\u00f6s edell\u00e4 mainitut hopeatikarit. Sen nimi oli silbarahka. Vain muutamaan otteeseen olen n\u00e4hnyt miesten takkeja koristeltuna variksenhopealla, mutta vain kaulakappaleen.\u00bb<\/p>\n\n\n\n

\"Silbarahka
Kjellaug Isaksenin ompelema Silbarahka. Kuva: Torun Olsen.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

(Kuvassa on Kjellaug Isaksenin ompelema rekonstruoitu silbarahka.)<\/p>\n\n\n\n

Silbarahka on edelleen k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 etel\u00e4saamelaisten ja lule saamelaisten alueella, pohjoissaamelaisten alueelta niit\u00e4 on vain muutamia. Phebe Fjellstr\u00f6m uskoo, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ei johdu siit\u00e4, ett\u00e4 silbarahka olisi ollut v\u00e4hemm\u00e4n k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 alueella, vaan siit\u00e4, ett\u00e4 se poistui k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 aikaisemmin. \"L\u00e4hes kaikki tuntemamme hopeakaulukset on koristeltu tinalangalla, ei yhdess\u00e4k\u00e4\u00e4n variksenjaloilla, ja niiss\u00e4 on paljon hopeakoukkuja ja silmukoita toistensa alapuolella etupuolella. Tukholman pohjoismaisessa museossa on Karesuandosta per\u00e4isin oleva silbarahka (NM 107. 130), ja se on hyvin samanlainen kuin muut kaulukset, ja siin\u00e4 on tinalankakirjontaa pitkin kaulusta. Kaikissa silbarahkoissa on kauluksen etupuolella roikkuvat napit, jotka saattavat olla Thomassenin kuvauksen mukaan py\u00f6reit\u00e4 hopeanappeja.<\/p>\n\n\n\n

Silbarahka mainitaan my\u00f6s Lyngenin 1700-luvun testamenttiasiakirjoissa. Trollvikissa sijaitsevan Ellen Svendsdatterin perunkirjoituksessa vuodelta 1774 mainitaan \u00absuomukaulus, jossa on 2 paria kullattuja hopeanappeja, 1 pari kullattuja koukkuja ja 5 paria kullattuja silmukoita\u00bb. Toisessa, 10 vuotta my\u00f6hemmin K\u00e5fjordissa tehdyss\u00e4 testamentissa mainitaan kaulus, jossa on 4 nappia ja 6 silmukkaa.<\/p>\n\n\n\n

Naisten neuletakissa ei ole kaulusta kuten miesten neuletakissa, ja silbarahka on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 irtokaulus, joka on koristeltu juhlatilaisuuksiin. T\u00e4m\u00e4 muistuttaa pohjoissaamelaisten sis\u00e4maan saamelaisten tapaa koristella morsianta hopeisilla liuskoilla pitkin rintaa h\u00e4iss\u00e4. Silbarahka on toinen tapa koristella morsian.<\/p>\n\n\n\n

Lilienskiold kirjoittaa (vol. 2, s. 136) \u00ab... joka on peitetty kaulan ymp\u00e4rill\u00e4 ja rinnan edess\u00e4 erilaisella kankaalla (...) ja kaulan takana vaihtuvalla v\u00e4rikk\u00e4\u00e4ll\u00e4 kangaslaikalla (...) Rinnan kohdalla he koristavat itse\u00e4\u00e4n jollakin ep\u00e4aidolla kimaltelevalla kankaalla, kullatuilla rintalukoilla ja napeilla...\u00bb.\u00bb<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 kuvaus muistuttaa silbarahkaa. My\u00f6s Johannes Schefferus kuvaa hopeakaulusta kirjassaan \u00abLapponica\u00bb vuodelta 1674.<\/p>\n\n\n\n

Gjessingin kirjassa saamelaispuvun alkuper\u00e4st\u00e4 Efraim Pedersen, Storfjord, kertoo, ett\u00e4 ennen vanhaan miehet k\u00e4yttiv\u00e4t koristeena variksenjalkoja kofte-kauluksen ymp\u00e4rill\u00e4 ja rinta-aukon varrella. Gjessing kirjoittaa my\u00f6s, ett\u00e4 kofte-kaulukset, joissa on variksenjalkoja, n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t olleen varsin yleisi\u00e4. Niit\u00e4 on dokumentoitu Grovfjordista, Lyngenist\u00e4 ja Storfjordista, Rafsbotnista Altassa ja Kautokeinosta. Tapa on varmasti j\u00e4\u00e4nyt pois k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 ennen vuotta 1890, ja se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan suurelta osin vanha \u00abmerenkulkuperinne\u00bb. Henrik Kvandal kirjoitti vuonna 1896 vastauksena Qvigstadin kysymykseen, ett\u00e4 Tysfjordin Hellefjordissa ei tunneta variksenhopeaa vaatteissa. Lars Gaino Guovdageaidnusta vastaa samaan kysymykseen vuonna 1896, ett\u00e4 \u00abennen vanhaan he k\u00e4yttiv\u00e4t variksenjalkaa kaulassaan\u00bb. Seilandista otetussa kuvassa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 vasemmalla olevalla miehell\u00e4 on riebangolli kauluksessa.<\/p>\n\n\n\n

\u00d8ksfjordin neuletakki ja neuletakin kaulus on koristeltu villalankakirjontaa ja kankaanpaloja k\u00e4ytt\u00e4en. Vaikka t\u00e4ss\u00e4 neuletakissa ei ole riebangollia, n\u00e4m\u00e4 l\u00e4hteet viittaavat siihen, ett\u00e4 riebangollia saattoi olla tapana laittaa kankaanpalojen alle, jos niit\u00e4 oli saatavilla. Vastaavasti Loppasta ja jopa Karasjokista on l\u00f6ydetty v\u00f6it\u00e4, joihin on kiinnitetty kangaspaloja, mutta kaikissa ei ole riebangollia. Forsin ja Enoksenin Loppan ja Kv\u00e6nangenin alueelta rekonstruoimassa neuletakissa on riebangollia kauluksessa olevien kangaspalojen alla ja rinnassa kaula-aukon alla.<\/p>\n\n\n\n

Belter<\/h2>\n\n\n\n

Thomassen kirjoittaa: \u00abLyngeniss\u00e4 k\u00e4ytettiin arkik\u00e4ytt\u00f6\u00f6n nahkav\u00f6it\u00e4, kaupunkiv\u00f6iss\u00e4 noin 5 cm:n kangasv\u00f6it\u00e4. Laudat olivat valkoista tai sinisenv\u00e4rist\u00e4 vanua, jonka sis\u00e4puolella oli paksu vuori, ja ne oli vuorattu ohuella, kuoritulla nahalla. N\u00e4m\u00e4 vy\u00f6t olivat molemmista p\u00e4ist\u00e4\u00e4n py\u00f6ristettyj\u00e4, ja niihin oli kiinnitetty kierretty nahkanauha, joka sitoi vy\u00f6t tiukasti. N\u00e4m\u00e4 vy\u00f6t t\u00e4ytettiin sinisell\u00e4, punaisella ja keltaisella kankaalla, joka leikattiin noin puolen senttimetrin levyisiksi kaistaleiksi, joista muodostettiin vaakasuoria ristej\u00e4, poikittaisia kaistaleita, py\u00f6reit\u00e4 renkaita, monikulmaisia t\u00e4hti\u00e4 ja muita samankaltaisia kuvioita, ja niit\u00e4 kutsuttiin sitten hearvaavviksi. N\u00e4in samanlaisia v\u00f6it\u00e4 Hasvikin ja Hammerfestin maakunnissa, mutta kangasnauhat oli leikattu kapeammiksi.<\/p>\n\n\n\n

Naisten vy\u00f6t tehtiin noin 2 cm leve\u00e4st\u00e4 punaisesta kankaasta ilman erillist\u00e4 reunusta, johon oli kiinnitetty noin puolen senttimetrin pituiset napit. V\u00e4lys p\u00e4\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4n, boalloavvi. Kaikkien nappien vatsa pujotettiin vy\u00f6n l\u00e4pi, ja paksu hamppulanka pujotettiin kaikkien nappien vatsassa olevan rei\u00e4n l\u00e4pi vy\u00f6n sis\u00e4puolelle; t\u00e4ll\u00e4 tavoin napit kiinnitettiin vy\u00f6h\u00f6n. T\u00e4ss\u00e4 kuvattua boalloavvia olen n\u00e4hnyt lapsuudessani vain kanervissa, mutta ne meniv\u00e4t yh\u00e4 enemm\u00e4n pois k\u00e4yt\u00f6st\u00e4. T\u00e4llaisen vy\u00f6n, boalloboag\u00e1n, olen n\u00e4hnyt vain sattumalta my\u00f6hemminkin, mutta sill\u00e4 erotuksella, ett\u00e4 itse vy\u00f6 on hieman leve\u00e4mpi ja napit on tehty neli\u00f6nmuotoisista hopealevyist\u00e4, joiden keskell\u00e4 mainitun hopealevyn alareunassa roikkuu osittain pieni hopeinen tikari, l\u00e1vggastat. T\u00e4t\u00e4 vy\u00f6t\u00e4 kutsutaan itse asiassa silbaboag\u00e1niksi.<\/p>\n\n\n\n

Lyngeniss\u00e4 k\u00e4ytettiin vain nahkav\u00f6it\u00e4 jokap\u00e4iv\u00e4isess\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 riippumatta siit\u00e4, oliko p\u00e4\u00e4ll\u00e4 takki, housut vai takin muotoon ommeltu lampaannahkakorkki, obbadorka.\u00bb<\/p>\n\n\n\n

Gutorm Gjessing sai Storfjordissa vuonna 1928 asuvalta Efraim Pedersenilt\u00e4 tiedon, jonka mukaan naiset koristelivat v\u00f6it\u00e4\u00e4n variksenjaloilla. \"Tyt\u00f6t ompelivat itse hopeiset vy\u00f6ns\u00e4, kunhan vain l\u00f6ysiv\u00e4t hopeaa.<\/p>\n\n\n\n

Anders Larsen kirjoittaa Kv\u00e6nangenista, ett\u00e4 naisilla oli lantiollaan yli 5 cm leve\u00e4 vy\u00f6, joka oli tehty vanusta, sis\u00e4puolelta vuorattu ja reunustettu kauniilla valkoisella nahalla. Vy\u00f6 oli ennen pehmustettu. Miehet k\u00e4yttiv\u00e4t t\u00e4llaista vy\u00f6t\u00e4 my\u00f6s pukeutuessaan ja pukiessaan sunnuntaisin villatakkinsa ylleen.<\/p>\n\n\n\n

Norjan kansallismuseolla on viisi v\u00f6it\u00e4, jotka ker\u00e4ttiin Loppasta vuonna 1910. Vy\u00f6t on valmistettu punaisesta, keltaisesta, valkoisesta tai tummansinisest\u00e4 kankaasta, johon on applikoitu sinisi\u00e4, vihreit\u00e4, keltaisia, punaisia ja mustia kangaspaloja neli\u00f6iksi, kolmioiksi ja risteiksi. Vy\u00f6t on reunustettu nahalla, ja ne on kiinnitetty vy\u00f6t\u00e4r\u00f6n ymp\u00e4rille nahkalenkkien ja kierrettyjen nahkanauhojen avulla. N\u00e4m\u00e4 vy\u00f6t n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t olevan samantyyppisi\u00e4 kuin Thomassenin ja Larsenin kuvaamat vy\u00f6t. Osa v\u00f6ist\u00e4 on koristeltu variksenjalka-hopealla, ja kankaanpaloihin leikattujen py\u00f6reiden reikien alla on riebangolli. Yhdess\u00e4 vy\u00f6ss\u00e4 on py\u00f6re\u00e4t hopeanapit. Kaikki vy\u00f6t ovat melko kapeita, ja on vaikea sanoa, ovatko ne naisten vai miesten v\u00f6it\u00e4. Edell\u00e4 mainitut l\u00e4hteet saattavat viitata siihen, ett\u00e4 niit\u00e4 k\u00e4yttiv\u00e4t sek\u00e4 naiset ett\u00e4 miehet.<\/p>\n\n\n\n

Tromssan museossa on vy\u00f6, joka n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyvin samanlaiselta kuin Norjan kansanmuseon vy\u00f6t, mutta sit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n p\u00e4invastoin. Toisin sanoen se on ommeltu hammastetun reunan p\u00e4\u00e4lle reunaa pitkin. N\u00e4in se on Loppan ja Karesuandon v\u00f6iden risteytys. Kangasapplikaatioihin on leikattu pieni\u00e4 py\u00f6reit\u00e4 reiki\u00e4, mutta niiden alle ei ole laitettu riebangollia. Vy\u00f6 on ker\u00e4tty Qvigstadin toimesta, mutta emme tied\u00e4, mist\u00e4. On hyvin todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ett\u00e4 se on Tromsin rannikolta (TSL. 675).<\/p>\n\n\n\n

\"Belter
Vy\u00f6t, joissa on variksen hopeaa. Kuva: Torun Olsen.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Yksi Jens Laurentius Moestue Vahlin Gaimardin tutkimusmatkalta K\u00f6\u00f6penhaminan kansallismuseoon tuomista v\u00f6ist\u00e4 muistuttaa Thomassenin kuvausta hearvaavvista. Se on ommeltu punaisesta kankaasta, reunustettu parkitulla nahalla ja koristeltu kankaasta leikatuilla t\u00e4hdill\u00e4 ja neli\u00f6ill\u00e4 sek\u00e4 metallilangalla. Vy\u00f6 on kiinnitetty edest\u00e4 hopeisella koukulla.<\/p>\n\n\n\n

Fredrik Rode kirjoittaa Alta-lehdess\u00e4, ett\u00e4 miehet k\u00e4yttiv\u00e4t nahkav\u00f6it\u00e4 ja naiset kangasv\u00f6it\u00e4, jotka oli koristeltu eriv\u00e4risill\u00e4 \u00abXirateilla\u00bb ja tinalangalla kirjailtuina, tai varakkaiden osalta massiivisilla hopeanapeilla ja soljilla.<\/p>\n\n\n\n

Monissa kartanoissa mainitaan hopeav\u00f6it\u00e4. Yksi niist\u00e4 on kuvattu tarkemmin, vuodelta 1782, Horsnes: \u00ab1 kullattu hopeavy\u00f6, jossa on 12 neli\u00f6nmuotoista ja 6 py\u00f6re\u00e4\u00e4 levy\u00e4 sek\u00e4 solki ja levy p\u00e4iss\u00e4\u00bb.<\/p>\n\n\n\n

Kuulemme toisenlaisesta vy\u00f6st\u00e4 Anna Grost\u00f8lin haastattelussa, jonka h\u00e4n teki Berit Olsen Rydningenin, Olderdalenin (s. 1876) kanssa. H\u00e4n kertoo, ett\u00e4 hameen kiinnitt\u00e4miseen k\u00e4ytettiin hihnaa, joka oli sormitettu. Kaikki naiset k\u00e4yttiv\u00e4t sit\u00e4 sunnuntaisin, my\u00f6s vanhemmat naiset. Nauhat olivat yli kolme kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 pitki\u00e4, molemmilla lanteilla oli rusetit ja solmut ja molemmin puolin p\u00e4iss\u00e4 suuret tupsut. P\u00e4\u00e4t roikkuivat alasp\u00e4in kohti polvea.<\/p>\n\n\n\n

Marit Olsen, Skardalen (s. 1890), sanoo vuonna 1949, ett\u00e4 geahcanb\u00e1ddi oli kuin vanhat koomanauhat: punainen, sininen ja keltainen. T\u00e4m\u00e4 oli noin 30 vuotta aikaisemmin.<\/p>\n\n\n\n

Anna Sivertsen, Olderdalen (s. 1906), kertoo meille geahcanb\u00e1ddista. Se oli litte\u00e4 punottu vy\u00f6, jossa oli kalanruotokuvio. P\u00e4\u00e4v\u00e4ri oli punainen: 2-3 kierrosta tai lankaa, sitten vihre\u00e4 ja\/tai sininen 1-2 kierrosta ja keltainen 1 kierros. Gihccejohk-G\u00e1ja (Karen Hansen) teki n\u00e4it\u00e4 v\u00f6it\u00e4 jatkuvasti. Nauhassa oli suuret, noin 40-50 cm pitk\u00e4t punotusta narusta tehdyt tupsut. Nord-Tromsin museossa on kaksi t\u00e4llaista vy\u00f6t\u00e4, mutta ne on kudottu harmaaseen kankaaseen.<\/p>\n\n\n\n

Sanakirjassa (Nielsen\/Nesheim 1979) sana geahcat on fokalisoitu muotoon \u00abkiltre op, binde op (kl\u00e4derne; obj. ;koften, pesken el. far\u00c2\u00b4d\u00e2).<\/p>\n\n\n\n

Susanna Jannok Porsbon kirjassa samanlaiset nauhat kuvataan G\u00e4llivarekofta-nauhan lis\u00e4varusteena 1800-luvulla. G\u00e4htjamb\u00e1ddi toimi sek\u00e4 nauhana ett\u00e4 vy\u00f6n\u00e4. Termi tulee sanasta g\u00e4htjat, joka tarkoittaa yl\u00f6s vet\u00e4mist\u00e4, ja vastaa siten sanaa geahcat. Termi avveb\u00e1ddi esiintyy Jukkasj\u00e4rvell\u00e4 ja tarkoittaa vy\u00f6nauhaa. T\u00e4m\u00e4 viittaa siihen, ett\u00e4 g\u00e4htjamb\u00e1ddin kanssa samantyyppinen vy\u00f6, jolla oli sama funktio kuin g\u00e4htjamb\u00e1ddilla, oli olemassa my\u00f6s siell\u00e4. G\u00e4htjamb\u00e1ddia kutsutaan my\u00f6s suorakiksi monihaaraisten tupsujen mukaan. Sek\u00e4 naiset ett\u00e4 miehet k\u00e4yttiv\u00e4t t\u00e4llaisia nauhoja housuissaan ja villatakissaan.<\/p>\n\n\n\n

Kaiken kaikkiaan n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 samanaikaisesti on ollut k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 useita erilaisia hihnatyyppej\u00e4:<\/p>\n\n\n\n

- miesten nahkavy\u00f6t jokap\u00e4iv\u00e4iseen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n<\/p>\n\n\n\n

- hearvaavvi, joita sovellettiin v\u00f6it\u00e4 tai ilman variksenjalkoja miehille ja naisille muodollista pukeutumista varten.<\/p>\n\n\n\n

- boalloavvi jotka olivat v\u00f6it\u00e4, joissa oli py\u00f6reit\u00e4 ja neli\u00f6nmuotoisia hopeanappeja.<\/p>\n\n\n\n

- geahcanb\u00e1ddi, jotka olivat naisten litteit\u00e4 punottuja tai kudottuja vy\u00f6nauhoja.<\/p>\n\n\n\n

Vy\u00f6 on helposti vaihdettava lis\u00e4varuste, joten saamelaisalueilla on tavallista, ett\u00e4 niit\u00e4 on useita erilaisia ja ett\u00e4 niit\u00e4 voidaan helposti \u00ablainata\u00bb muilta alueilta. Nahkavy\u00f6t ovat hyvin yleisi\u00e4 miesten jokap\u00e4iv\u00e4isin\u00e4 v\u00f6in\u00e4. Monissa l\u00e4hteiss\u00e4, jotka kertovat viimeisist\u00e4 koftea k\u00e4ytt\u00e4neist\u00e4 ihmisist\u00e4 saamelaisalueilla, korostetaan, ett\u00e4 he eiv\u00e4t k\u00e4ytt\u00e4neet vy\u00f6t\u00e4. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n Karasjoella erityisesti naiset eiv\u00e4t k\u00e4ytt\u00e4neet v\u00f6it\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4in kotona tai kyl\u00e4ss\u00e4 ollessaan.<\/p>\n\n\n\n

Kuriositeettina haluaisin mainita, ett\u00e4 Oslossa sijaitsevassa Norjan kansanmuseossa on rekisterikortissa (11073) j\u00e4\u00e4nteit\u00e4 hyvin erikoisesta vy\u00f6st\u00e4, jota kutsutaan \u00ablappilaiseksi taikalaitteeksi\u00bb. Valitettavasti j\u00e4ljell\u00e4 on vain muutama kivi, mutta ennen vy\u00f6n katoamista\/hajoamista otetussa valokuvassa n\u00e4kyy, ett\u00e4 vy\u00f6 oli tehty mustasta nahasta ja siihen oli ripustettu taikakivi\u00e4 ja nahkapusseja. Rekister\u00f6intikortissa todetaan, ett\u00e4 vy\u00f6 oli kuvattu \u00abRuneringiksi\u00bb ja kuului Isak Vikille, joka asui Skibotnissa ja kuoli vuonna 1901 96-vuotiaana. H\u00e4nen kerrotaan perineen vy\u00f6n vanhemmiltaan. Vy\u00f6h\u00f6n on kaiverrettu symbolisia hahmoja, joissa on kristillinen<\/p>\n\n\n\n

Lapaset<\/h2>\n\n\n\n

Thomassen kirjoittaa: \u00abLyngenin ja Porsangerin lapasten v\u00e4ri on sek\u00e4 harmaa ett\u00e4 valkoinen. Lyngenin kaupunkikintaat t\u00e4ytettiin sen j\u00e4lkeen, kun neulominen oli p\u00e4\u00e4ttynyt, aivan kuten harmaa - dohppejuvvon. Kintaiden takapuolella, peukalon juuren keskell\u00e4, oli punaisesta villalangasta ommeltu noin 4-5 cm:n neli\u00f6nmuotoinen perusmuotoinen pehmuste, joka oli yksinkertaisesti tehty punaisesta villalangasta. T\u00e4m\u00e4n neli\u00f6n sis\u00e4\u00e4n ommeltiin sek\u00e4 punaisesta ett\u00e4 sinisest\u00e4 langasta useita erityyppisi\u00e4 kuviokuvioita, jotka vaihtelivat jokaisen oman maun mukaan.<\/p>\n\n\n\n

\u00bbYl\u00e4reunaan, l\u00e4helle reunaa, ommeltiin kaksinkertainen, tiukasti ommeltu sinisest\u00e4 ja punaisesta villalangasta tehty seppele, riesaldagat (harvoin vain yksi seppele), niin ett\u00e4 langan p\u00e4\u00e4t roikkuivat alasp\u00e4in noin 1 cm:n pituudelta. Seppele kiersi lapasen ymp\u00e4rill\u00e4. Hearvaf\u00e1hcat (...) Fiskes\u00f8ss\u00e4 lapaset pest\u00e4\u00e4n vain, mutta \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen harvoin ja vain silloin, kun ne ovat t\u00e4ysin likaantuneet.\u00bb<\/p>\n\n\n\n

Jotkut muistavat Thomassenin kuvaileman kaltaiset villasukat. Manndalenilainen Oliva Hansen on neulonut k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isille samanlaisia lapasia, g\u00e1rdef\u00e1hcat, joita h\u00e4n neuloi aikoinaan. H\u00e4n neuloo lapaset valkoisesta kotikutoisesta villalangasta, jossa on v\u00e4rillinen neli\u00f6 k\u00e4mmensel\u00e4ss\u00e4. Ruutu on neulottu, ei kirjailtu. Johanna \u00d8verli, s. 1915, muistaa my\u00f6s samanlaiset lapaset ja arvelee, ett\u00e4 niiss\u00e4 saattoi olla my\u00f6s hapsut k\u00e4mmensel\u00e4n yl\u00e4puolella. Guovdageaidnussa neulotaan my\u00f6s lapasia, joissa on neli\u00f6 k\u00e4mmensel\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kintaiden mallit ovat muuttuneet ajan my\u00f6t\u00e4. Ihmiset kertovat my\u00f6s lapasista, joissa on eriv\u00e4risi\u00e4 raitoja eri v\u00e4reiss\u00e4. T\u00e4llaiset lapaset olivat yleisi\u00e4 ennen kuin 1920- ja 1930-luvuilla tulivat markkinoille selbu- ja talonpoikaisk\u00e4sineet. Toisenlaiset kintaat ovat paksusta kotikutoisesta villalangasta tehdyt bonkos-kintaat. N\u00e4m\u00e4 lapaset neulotaan lampaiden v\u00e4reill\u00e4 musta, harmaa ja valkoinen, ja ne huovutetaan. Ranteen ymp\u00e4rille voidaan kirjailla v\u00e4rillisell\u00e4 villalangalla. Ne ovat olleet viime vuosina hyvin suosittuja, ja niist\u00e4 on tullut er\u00e4\u00e4nlainen Manndalenin k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isyhteis\u00f6n tunnusmerkki. Bonkos-k\u00e4sineiden sanotaan olevan per\u00e4isin Torne Valleysta.<\/p>\n\n\n\n

Koomayhtye<\/h2>\n\n\n\n

Thomassen kirjoittaa: \u00abLyngeniss\u00e4 kudotut njuikojuvvon Komagin nauhat olivat vain miesten k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, osittain virkatut, hearvavuoddagat, osittain virkkaamattomat - njuolggovuoddagat. Kudontalankaa kutsutaan siell\u00e4 njikuniksi. Loimilangat ovat villalankaa, \u010doallel\u00e1iggit, ja niit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n vaihdellen punaisen, sinisen ja joskus valkoisen langan kanssa.\u00bb<\/p>\n\n\n\n

\u00abKriningen - kuviot - tuotetaan painamalla osa loimilangoista yl\u00f6s ja alas kudonnan aikana tietyn s\u00e4\u00e4nn\u00f6n mukaisesti, jos ne langat, jotka yleens\u00e4 tulevat yl\u00f6s ja alas joka kerta kudonnan aikana. Loimilanka, go\u0111al\u00e1igi, tehd\u00e4\u00e4n aukon l\u00e4pi. K\u00e4\u00e4rim\u00e4tt\u00f6m\u00e4t nauhat kudotaan vasta loimen muodostaman aukon j\u00e4lkeen. T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 on huomattava, ett\u00e4 loimilangalla on sama teht\u00e4v\u00e4 kuin kangaspuiden heddeleill\u00e4. Loimilanka on valkoinen.<\/p>\n\n\n\n

Loimilangat asetetaan niin pitkiksi, ett\u00e4 molemmat kaistaleet kudotaan yhteen, ja sek\u00e4 alku- ett\u00e4 loppup\u00e4\u00e4 j\u00e4tet\u00e4\u00e4n kutomatta niin pitkiksi, ett\u00e4 kudotaan erityyppinen punos, vuoddab\u00e1rgge\u0161, noin 3\/4 metrin pituisen narun kaltainen py\u00f6re\u00e4 punos, jonka molempiin p\u00e4ihin muodostuu tupsu (diehppi). Punos katkaistaan ja molempiin p\u00e4ihin kiinnitet\u00e4\u00e4n noin metrin pituinen kierretty nahkanauha, vuo\u0111\u0111agarca. Pituus.<\/p>\n\n\n\n

Naisten Komag-nauhat eiv\u00e4t ole kudottuja, vaan punottuja, lohttojuvvon, erityisell\u00e4 punontatyypill\u00e4, niin ett\u00e4 valmis nauha on litte\u00e4, kuten kudottu nauha. Ensimm\u00e4inen punos noin 4-5 dm. Pituus, muistaakseni vain sinisest\u00e4 villalangasta, sen j\u00e4lkeen samanlainen pituus joko punaista tai keltaista villalankaa; sitten tulee py\u00f6re\u00e4 punos b\u00e1rgge\u0161 my\u00f6s yksiv\u00e4risest\u00e4 langasta halutunlaisena; lopuksi tupsu, joka my\u00f6s koostuu vain yksiv\u00e4risest\u00e4 langasta.<\/p>\n\n\n\n

(...) Ketjujen eri kuviot ovat my\u00f6s hyvin yhdenmukaisia (suhteessa Porsangeriin, minun huomautukseni), ja niill\u00e4 on erilaisia nimi\u00e4, kuten: dihkkalgirjjit, njeallje\u010dalmm\u00e1tgirjjit, g\u00e1vcci\u010dalmm\u00e1tgirjjit, ja ehk\u00e4 viel\u00e4 enemm\u00e4n nimi\u00e4, joita en muista. Jotta pystyisi liiduttamaan s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisi\u00e4 kuvioita, tarvitaan paljon harjoittelua.\u00bb<\/p>\n\n\n\n

Anders Larsen kertoo, ett\u00e4 Kv\u00e6nangenissa miehet k\u00e4yttiv\u00e4t leve\u00e4\u00e4, kudottua komagbandia ja naiset kapeita, punottuja komagbandia. Miehet k\u00e4yttiv\u00e4t ty\u00f6ss\u00e4 yksinkertaisia, kuviottomia komagb\u00e4ndej\u00e4 (njuolggovuoddagat). Sk\u00e1hpelastavuoddagat (pihlajanlehti-komagbandit) olivat kauniimpia. Merisaamelaiset Kv\u00e6nangenissa ja Tysfjordenissa k\u00e4yttiv\u00e4t n\u00e4it\u00e4 komasiteit\u00e4. Sunnuntaisin ja kirkkoon matkustaessa k\u00e4ytettiin kudottuja, l\u00e4p\u00e4ll\u00e4 varustettuja komasiteit\u00e4, \u010duoldavuoddagat. Naisten komasiteet punottiin yleens\u00e4 niin, ett\u00e4 toinen puoli oli tehty keltaisesta langasta ja toinen puoli ruskeasta tai mustasta langasta. Komagband p\u00e4\u00e4ttyi punottuun nauhaan, jonka p\u00e4\u00e4ss\u00e4 oli pieni tupsu. Lasten komagit ja komagbandit olivat samoja kuin aikuisten, niiss\u00e4 ei ollut eroa.<\/p>\n\n\n\n

Komaginauhat poistettiin k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 komagien mukana sodan j\u00e4lkeen. Monet Lyngenin informantit puhuvat niist\u00e4 yksityiskohtaisesti. Anna Grost\u00f8l haastatteli joitakin heist\u00e4 vuonna 1949. Useat naiset kertovat, ett\u00e4 naisten komaginauhat olivat litte\u00e4sti punottuja. Alareunassa oli punainen 2-3 kertaa jalan ymp\u00e4ri, sitten yht\u00e4 pitk\u00e4 keltainen pala, ja viimeinen pala oli sininen ja hieman lyhyempi. V\u00e4rien piti olla kirkkaita ja voimakkaita. Lohttat on t\u00e4m\u00e4ntyyppisen punonnan nimi. Ja lopussa oli \u00abtupsuja\u00bb, joissa oli kaikki kolme v\u00e4ri\u00e4. Sek\u00e4 naiset ett\u00e4 lapset k\u00e4yttiv\u00e4t litteit\u00e4 punottuja nauhoja, mutta aikuiset naiset alkoivat lopulta k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tavallisia sinisi\u00e4 komag-nauhoja. Lapset k\u00e4yttiv\u00e4t punaista ja keltaista. Karoline Monsen, Olderdalen (s. 1918), kutsuu pienten lasten punottuja nauhoja luodditiksi.<\/p>\n\n\n\n

Miesten nauhat kudottiin hiomalla. N\u00e4iss\u00e4 naudannahkanauhoissa saattoi olla valkoinen puuvillapohja. Puuvillalanka oli ohutta, joten siit\u00e4 saatiin kaunis kuvio, vaikka nauhat eiv\u00e4t olleetkaan kovin leveit\u00e4. Puuvillalanka komaginauhoissa oli houkuttelevampi kuin paksut villanauhat.<\/p>\n\n\n\n

Tromssan museossa on pari komagbandia, litteit\u00e4 punaisesta, keltaisesta ja sinisest\u00e4 villalangasta punottuja litteit\u00e4 punoksia. Ne on ostanut Alette Pedersen, Olderdalen, joskus ennen vuotta 1930. Nauhojen pituus on 150 cm.<\/p>\n\n\n\n

Kaikki n\u00e4m\u00e4 Lyngenist\u00e4 per\u00e4isin olevat l\u00e4hteet ovat melko johdonmukaisia, nimitt\u00e4in siin\u00e4, ett\u00e4 miehet k\u00e4yttiv\u00e4t kudottuja komag-nauhoja, joissa oli poiminta (kuvio) tai ei, ja ett\u00e4 naiset k\u00e4yttiv\u00e4t vanhemmalla ajalla litteit\u00e4 punaisia, keltaisia ja sinisi\u00e4 punottuja nauhoja. Thomassen ja Larsen mainitsevat vain kaksi v\u00e4ri\u00e4, mutta alueelta on l\u00f6ydetty kolmiv\u00e4risi\u00e4 nauhoja, joten ne ovat saattaneet olla muunnelma. Etel\u00e4-Tromsissa naisilla k\u00e4ytettiin my\u00f6s sek\u00e4 kaksi- ett\u00e4 kolmiosaisia komaginauhoja.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4m\u00e4 kuvaukset vastaavat hyvin Fredrik Roden kuvausta Altan alueelta: \u00abKomagin nauhoissa on se ero, ett\u00e4 miesten nauhat on kudottu kuvioina tai kuvioina kolmesta eri v\u00e4risest\u00e4 villalangasta. Naisten taas ovat luultavasti my\u00f6s kolmiv\u00e4risi\u00e4, mutta samanv\u00e4risist\u00e4 paloista, niin ett\u00e4 esim. 1\/3 on sinist\u00e4, 1\/3 punaista ja 1\/3 keltaista.\u00bb<\/p>\n\n\n\n

Kolmiv\u00e4risi\u00e4 litteit\u00e4 punottuja nauhoja kuvaa my\u00f6s Susanna Jannok Porsbo Karesuandosta ja Jukkasj\u00e4rvelt\u00e4, jossa niit\u00e4 k\u00e4ytettiin 1900-luvulle asti. Nyky\u00e4\u00e4n niit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n G\u00e4llivaressa, jossa niit\u00e4 kutsutaan nimell\u00e4 tjav\u00e1ga. Porsbon mukaan tjavvit on tapa, jolla eri osat kiinnitet\u00e4\u00e4n toisiinsa, joista jokainen on eriv\u00e4rinen. Muita nimityksi\u00e4 samalla alueella ovat l\u00e5duga ja lohttonvuoddagat. Gjessing kuvailee, ett\u00e4 n\u00e4it\u00e4 nauhoja k\u00e4ytettiin aiemmin koko saamelaisalueella.<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6s viimeiset Lyngeniss\u00e4 k\u00e4ytetyt nauhat kudottiin naisille, ja niit\u00e4 k\u00e4ytettiin 1950-luvulle asti. Ne olivat njuolggovuoddagat, eli ne kudottiin poimimatta. Petra Nilsen, Skardalen (s. 1907), kertoo vuonna 1949 komaginauhojen kutomisesta. \"Ennen oli 20-22 lankaa miehen komaginauhaa varten, mutta vain 18-20 lankaa naisen nauhaa varten. Ja viel\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n lapsille, riippuen siit\u00e4, kuinka isoja lapset olivat. H\u00e4n jatkaa, ett\u00e4 naisten komanganauhoissa oli yleinen kuvio st\u00e1idn\u00e1rb\u00e1nit, jossa nauhan alareunassa oli punainen rivi mustan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Muissa nauhoissa kuvio on nimelt\u00e4\u00e4n ceahkkumat.<\/p>\n\n\n\n

Muilla saamelaisalueilla sanaa ceahkkumat k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n viittaamaan poikittaisiin raitoihin kudonnassa, esimerkiksi kudotuissa v\u00f6iss\u00e4. Tulkitsen t\u00e4m\u00e4n sanan viittaavan nauhoihin, joissa on poikittaisia raitoja. Viime vuosina haastateltujen informanttien keskuudessa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuitenkin vallitsevan yksimielisyys siit\u00e4, ett\u00e4 naiset k\u00e4yttiv\u00e4t poikittaisraidallisia komaginauhoja ja miehet pitkitt\u00e4iskuvioisia komaginauhoja, st\u00e1idn\u00e1rb\u00e1nit. Anna Grost\u00f8l on saattanut olla hieman ep\u00e4tarkka muistiinpanoissaan.<\/p>\n\n\n\n

Koomat ja kuoret<\/h2>\n\n\n\n

Thomassen kirjoittaa: \u00abKoomien ja kallojen muoto on samanlainen miehill\u00e4, naisilla ja lapsilla. Niin sanotut komeet, joilla on lyhyt vatsa (vasikat), kantavat yleisnime\u00e4 \u010d\u00e1zehat, niin sanotut kuoret goikkehat. Lyhytvatsaisia komagoja kutsutaan my\u00f6s vuoddag\u00e1pmagatiksi; sellaisille k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n komaginauhoja. Niin sanottuja kuoria, goikkehat, on kahdenlaisia: varsinaisia kuoria: g\u00e1llohat, ja kellokakkuja: nuvttohat.<\/p>\n\n\n\n

Kuoressa, g\u00e1llohidii, ja pohjassa, vuo\u0111\u0111un, k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n poropandan nahkaa: g\u00e1llu, josta nimi g\u00e1llohat. Yl\u00e4osassa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n B\u00e6llingskindia, ts. Jalkojen nahka: g\u00e1pmasat. Myssyn etupuolta kutsutaan alddasiksi ja takapuolta ruojasiksi. Ompelun aikana pohjaan tehd\u00e4\u00e4n ensin syvennys: joccaga goarrut. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4llisen takaosa ommellaan kiinni pohjaan, ruojastit; lopuksi p\u00e4\u00e4llisen etuosa ommellaan kiinni sek\u00e4 pohjan taka- ett\u00e4 etuosaan, jolloin pohja, erityisesti sen etuk\u00e4rki, taittuu voimakkaasti p\u00e4\u00e4lliseen, jotta jalka mahtuu ja muotoutuu itse kuoreen. T\u00e4m\u00e4n osan ompelua kutsutaan guohpatiksi.<\/p>\n\n\n\n

Kumpaankin saumaan liivin etu- ja takaosan v\u00e4lisiin saumoihin ommellaan gavla, joka kiinnitt\u00e4\u00e4 kaamosnauhan. B\u00e6llingkomager, nuvttohat, valmistetaan samalla tavalla ja samoista kolmesta p\u00e4\u00e4osasta, nimitt\u00e4in pohjasta, selk\u00e4- ja etuosasta, kuitenkin sill\u00e4 erotuksella, ett\u00e4 kaikissa osissa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n B\u00e6llings-nahkaa, g\u00e1pmasat, samoin kuin pohjassa on kaksi osaa, ja pohjan keskell\u00e4 on poikittainen sauma niin, ett\u00e4 molempien osien karvakerrokset ovat vastakkain, ja t\u00e4m\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n siksi, ett\u00e4 jalka ei liukastuisi niin helposti eteen- tai taaksep\u00e4in k\u00e4velless\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Se, mit\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on sanottu simpukankuorien valmistuksesta ja sen... T\u00e4m\u00e4 koskee my\u00f6s lehm\u00e4nnahkaa. Lehm\u00e4nnahkapohjat on yleisesti tehty naudannahasta; osittain my\u00f6s lehm\u00e4nnahasta. P\u00e4\u00e4lliseen k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n poronnahkaa. P\u00e4\u00e4llisen molempia osia kutsutaan joskus yhteisnimell\u00e4: ladjasat, joista etuosaa alddas kutsutaan my\u00f6s ovdab\u00e1jas ja takaosaa ruojas: ma\u014b\u014beb\u00e1jas. Nahkojen valmistelu kuorta varten on vain sit\u00e4, ett\u00e4 nahka raaputetaan hyvin niin sanotulla raapimisraudalla: jiehkuin, ja pest\u00e4\u00e4n keitetyll\u00e4 kuorivedell\u00e4, kuitenkin niin, ett\u00e4 nahan karvapuolta ei kosketeta mill\u00e4\u00e4n tavalla, jotta se ei menett\u00e4isi muotoaan.<\/p>\n\n\n\n

Lehm\u00e4n nahat valmistetaan tavalliseen tapaan poistamalla karvat ja kuorimalla itse nahka kaksi tai kolme kertaa, nupun nahka jopa nelj\u00e4 kertaa. Ompelulankana k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n porosta kehr\u00e4tty\u00e4 lankaa, jolla on ominaisuus veny\u00e4 ja supistua saumassa, kun ommeltu materiaali kutistuu tai laajenee. Kuoret ja B\u00e6llingskomager ommellaan yleens\u00e4 niin, ett\u00e4 sauma on sis\u00e4\u00e4np\u00e4in, ja vasta ompelun p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 karvapuoli k\u00e4\u00e4nnet\u00e4\u00e4n ulosp\u00e4in. My\u00f6s suutarin keng\u00e4t ommellaan n\u00e4in, mutta harvemmin ja silloin vain lapsille ja naisille.\u00bb<\/p>\n\n\n\n

Anna Grost\u00f8l kertoo my\u00f6s K\u00e5fjordista per\u00e4isin olevista komagerista, jossa on ommeltu sauma, ja Anders Larsen mainitsee, ett\u00e4 merisaamelaiset naiset Kv\u00e6nangenissa k\u00e4yttiv\u00e4t komageria, jossa oli ommeltu sauma. K\u00f6\u00f6penhaminan kansallismuseossa on kaksi paria saumattuja komagereita (K. 1410 ja K. 1411).<\/p>\n\n\n\n

Thomassen kirjoittaa edelleen, ett\u00e4 \u00abKomagene paikataan yleens\u00e4 siten, ett\u00e4 pohjaan, sek\u00e4 kantap\u00e4\u00e4n ett\u00e4 varpaiden alle, leikataan py\u00f6re\u00e4t rei\u00e4t, joiden halkaisija on noin 3-4 cm. Rei\u00e4n reunat leikataan hyvin, jotta ne muodostaisivat katkaistun reunan. Hyv\u00e4st\u00e4 nahasta valmistettu laastari sovitetaan reik\u00e4\u00e4n. Ompelu tai paikkaus aloitetaan siten, ett\u00e4 \u00e1ibmi - neula, jossa on kolmionmuotoinen k\u00e4rki, golmma bor\u00e1t \u00e1ibmi, ty\u00f6nnet\u00e4\u00e4n ensin laastarin reunan l\u00e4pi, sitten rei\u00e4n reunan l\u00e4pi ja lopuksi noin 2 cm leve\u00e4n nahkahihnan, dearis, l\u00e4pi, jonka on ulkopuolelta seurattava rei\u00e4n reunaa rei\u00e4n ymp\u00e4ri. Laastariompelua jatketaan siten, ett\u00e4 seuraava ommel ty\u00f6nnet\u00e4\u00e4n ensin edell\u00e4 mainitun nahkahihnan l\u00e4pi ja niin edelleen. Laastariompelu ei siis ole peitt\u00e4v\u00e4 ommel, vaan se on kuin pitsin ommel, mutta yhdell\u00e4 langalla - ei kahdella langalla, kuten kengitt\u00e4j\u00e4t k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n

Jos laastari on tehty ohuemmasta nahasta, se joko kaksinkertaistetaan tai laastarin poikki asetetaan noin 2-3 cm leve\u00e4 nahkapala, jonka p\u00e4\u00e4t ommellaan kiinni laastarin alle. Nahkapalaa kutsutaan rovviksi. Sauma muodostaa n\u00e4in paksun ulkonevan reunan, joten kun saman lapasen molemmat rei\u00e4t paikataan samanaikaisesti ja lapanen astuu lumessa p\u00e4\u00e4lle, j\u00e4lkiin syntyy kaksi py\u00f6re\u00e4\u00e4 reik\u00e4\u00e4, joita lapaset itse kutsuvat vitsikk\u00e4\u00e4sti nimell\u00e4 Ole Olsena muorramearka.\u00bb<\/p>\n\n\n\n

Komags on luultavasti villasukkien j\u00e4lkeen se osa saamelaispukua, joka on ollut k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 pisimp\u00e4\u00e4n, aina viime sodan j\u00e4lkeiseen aikaan asti. Oikein hoidettuna lehm\u00e4nnahat olivat vedenpit\u00e4vi\u00e4, ja sennaruoho teki niist\u00e4 l\u00e4mpimi\u00e4 ja mukavia k\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Kun nauhat kiinnitettiin kunnolla nahkakupin ymp\u00e4rille, voitte kahlailla jokien yli kastumatta.<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6s kveekarit ja norjalaiset k\u00e4yttiv\u00e4t paljon hyvi\u00e4 lehm\u00e4nnahkoja, sill\u00e4 ne olivat jalkineita, joiden materiaalit heill\u00e4 oli itse ja joita ei ollut niin vaikea ommella. Kaikki eiv\u00e4t kuitenkaan olleet yht\u00e4 taitavia, ja jokaisessa kyl\u00e4ss\u00e4 oli yleens\u00e4 oma erikoistunut ompelija. Komagissa oli varvas, ja sit\u00e4 k\u00e4ytettiin my\u00f6s hiihtokenkin\u00e4. El\u00e4vien tiedonantajien mukaan komagoja k\u00e4ytettiin rannikolla ymp\u00e4ri vuoden, kun taas simpukoita k\u00e4ytettiin harvoin. T\u00e4m\u00e4 voi johtua sek\u00e4 materiaalien saatavuudesta ett\u00e4 kosteasta ilmastosta.<\/p>\n\n\n\n

Alusvaatteet, liivit ja s\u00e4\u00e4rystimet<\/h2>\n\n\n\n

Thomassen kirjoittaa (1898): \u00abLyngeniss\u00e4 alusvaatteet, y\u00f6paidat, liivit, naisten y\u00f6paidat, esiliinat ja hameet valmistetaan kotitekoisista kankaista, jotka koostuvat puuvillakankaista ja villavuorista. Miesten s\u00e4\u00e4rystimet ja takit sek\u00e4 naisten mekot, vuolpput, kotikutoista puuvillaa, kaikki villaa. (...) Sek\u00e4 kangas- ett\u00e4 villakangasta olevia paitoja ja alushousuja k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n valkoisen v\u00e4risin\u00e4, samoin naisten liinavaatteet ovat samanv\u00e4risi\u00e4. \u00ab<\/p>\n\n\n\n

Molempien sukupuolten y\u00f6paita oli yleens\u00e4 sininen, harvemmin punainen. V\u00e4livuori v\u00e4rj\u00e4ttiin ennen kudonnan aloittamista tuolloin yleisesti k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olleeseen indigov\u00e4riin. Miesten liivit ja naisten hameet kudottiin sinisest\u00e4, keltaisesta ja punaisesta langasta, osittain my\u00f6s valkoisesta langasta, kuteina muutama sukkula kutakin v\u00e4ri\u00e4, mutta siten, ett\u00e4 yksi v\u00e4reist\u00e4 muodosti leveimm\u00e4n loimen, joka oli vaatteen pohjav\u00e4ri. Miesten takit ja housut olivat harmaata vanua, harvemmin valkoista.\u00bb<\/p>\n\n\n\n

Toisaalla Thomassen kirjoittaa: \u00abLyngeniss\u00e4 k\u00e4ytettiin tavanomaista alusvaatetusta (...), eli paitaa, y\u00f6paitaa ja alushousuja. Naisilla pellava ja y\u00f6hame ilman liivi\u00e4, jota kutsuttiin vuolpolahkaksi (...) Alusvaatteita k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n eri tavoin; harvemmin vain yhden viikon; yleens\u00e4 2, joskus my\u00f6s 3 viikkoa olosuhteista riippuen. Sukat n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kuuluvan harvinaisuuksien harvinaisuuksiin.<\/p>\n\n\n\n

Sek\u00e4 Lyngenin ett\u00e4 Porsangerin kalusto riippuu taloudellisista olosuhteista. Lyngeniss\u00e4 villavaatteisiin k\u00e4ytettiin mieluiten parhaan sadon villaa v\u00e4likerrokseksi, jotta saatiin hienompaa lankaa ja siten hienoa kangasta.<\/p>\n\n\n\n

Ompelu tehd\u00e4\u00e4n yleens\u00e4 k\u00e4sin. Aiemmin taitavammat maksoivat eniten koneompelusta. Sauma on joko karkeampi tai hienompi taidon ja sinnikkyyden mukaan. Usein saumat ommellaan vain niin, ett\u00e4 lankasilmukka kulkee kankaan molempien reunojen yli, badjels\u00e1vdnj\u00e1i goarrut; joissakin tapauksissa sauma ommellaan sidontasaumana, \u010dada-\u010dada goarrut. Lanka n\u00e4kyy sitten saumassa seuraavasti. Sidontarautaa ei k\u00e4ytet\u00e4. Villavaatteet ommellaan yleens\u00e4 kehr\u00e4tyll\u00e4 kaksilangaisella villalangalla, joka on samaa v\u00e4ri\u00e4 kuin kangas. Olen my\u00f6s n\u00e4hnyt muutamissa tapauksissa, ett\u00e4 puuvillakangaspaitaa on paikattu hienolla villalangalla.<\/p>\n\n\n\n

Naisten vaatteet Lyngeniss\u00e4 ovat (...) norjalaisen mallin mukaisia, lukuun ottamatta (...) mainittua bittutia, joka on sidottu sinisell\u00e4 villalangalla. Toisaalta on huomattava, ett\u00e4 paitaa k\u00e4ytettiin yleisesti ilman ranteiden ymp\u00e4rill\u00e4 olevia niin sanottuja k\u00e4sivarsinauhoja, kun taas y\u00f6paidassa k\u00e4ytettiin t\u00e4llaisia nauhoja vain hyvin harvoin ilman.<\/p>\n\n\n\n

S\u00e4\u00e4rystimiss\u00e4 pakarat muodostettiin neli\u00f6nmuotoisesta kankaanpalasta, jonka kulmat kulkivat nelj\u00e4\u00e4n saumaan, jotka kohtasivat pakarassa. Jos kyseinen pala oli sopivan kokoinen, sit\u00e4 ei voinut juurikaan huomata; jos ei, se oli korkeintaan n\u00e4kyv\u00e4 pussi. S\u00e4\u00e4rystimien yl\u00e4osa ei ulottunut paljon lantion yl\u00e4puolelle, ja se taitettiin niin sanotuksi kahden sormen levyiseksi kaksikerroksisesta vanusta, buksalihtetist\u00e4, tehdyksi vy\u00f6t\u00e4r\u00f6nauhaksi, joka ulottui juuri ja juuri vartalon ymp\u00e4ri. Vy\u00f6t\u00e4r\u00f6nauha vietiin niin, ett\u00e4 sen p\u00e4\u00e4t yhtyiv\u00e4t toisen reiden etupuolelle, jossa housuihin leikattiin noin 15 cm:n pituinen alasp\u00e4in suuntautuva ura. Vy\u00f6t\u00e4r\u00f6nauhan p\u00e4\u00e4t kiinnitettiin toisiinsa napilla, harvemmin virkkuukoukuilla.<\/p>\n\n\n\n

Liivi on tavallisesti yksirivinen, mutta lyhyimm\u00e4ll\u00e4 passilla, niin ett\u00e4 sen napittoman reunan ja housujen vy\u00f6t\u00e4r\u00f6nauhan v\u00e4list\u00e4 n\u00e4kyy yleens\u00e4 y\u00f6paita.\u00bb<\/p>\n\n\n\n

Meill\u00e4 ei ole yht\u00e4 yksityiskohtaisia l\u00e4hteit\u00e4 Lyngenin l\u00e4hialueilta, mutta Anders Larsen Kv\u00e6nangenissa mainitsee my\u00f6s liivin t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 osana miesten pukeutumista. Liivi\u00e4, alushametta ja aluspaitaa lukuun ottamatta n\u00e4m\u00e4 vaatekappaleet vastaavat hyvin pitk\u00e4lti sit\u00e4, mit\u00e4 saamelaiset k\u00e4yttiv\u00e4t viime vuosikymmeniin asti Finnmarkin sis\u00e4osissa ja joillakin rannikkoalueilla, kuten Porsangerissa.<\/p>\n\n\n\n

Thomassenin kuvauksen mukaan vanuhousut n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 ne on ommeltu Anders Larsenin kuvaaman housumallin mukaan (ks. luonnos). N\u00e4m\u00e4 housut eroavat perinteisist\u00e4 fiehtarbuvssat-housuista siin\u00e4, ett\u00e4 useat saumat kohtaavat haaroissa. Toisin sanoen ne on ommeltu samalla tavalla kuin nykyaikaiset l\u00e4nsimaiset housut, paitsi ett\u00e4 niiss\u00e4 on laastari jalkov\u00e4liosassa. Perinteiset fiehtarbuvssat ommellaan niin, ett\u00e4 housujen lahkeiden sauma on ulkopuolella (ks. luonnos). Bittut l\u00f6ytyv\u00e4t my\u00f6s Guovdageaidnusta, jossa ne ovat poronnahasta ommeltuja l\u00f6ysi\u00e4 palkeita, jotka kiinnitet\u00e4\u00e4n hihnoilla vy\u00f6t\u00e4r\u00f6nauhaan tai vanuhousuihin. Voimme olettaa, ett\u00e4 Lyngeniss\u00e4 bittut olivat my\u00f6s l\u00f6ysi\u00e4, kuten jalattomat sukat, mutta ne oli neulottu sinisest\u00e4 langasta.<\/p>\n\n\n\n

Peder Arild Mikalsen Manndalenista kirjoittaa (tosi 1896-98): \u00abLappalaiset (my\u00f6s merilappalaiset) pit\u00e4v\u00e4t alushousut ja paidat yll\u00e4\u00e4n nukkuessaan; naiset sen sijaan k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t vain yht\u00e4 hametta ja b\u00e1idia. Naiset k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t my\u00f6s housuja, mutta ne on leikattu lahkeiden v\u00e4liin. Naisten housuissa ei ole nappia, vaan ne kiinnitet\u00e4\u00e4n yhteen nauhalla, jota kutsutaan fiehtarb\u00e1ddi (...) Pellavapaitoja k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n monilla laastareilla; mutta villapaitoja suositaan; samoin villasukkia k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n kaikkialla tiet\u00e4\u00e4kseni (...) Alusvaatteita k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n 2 tai 3 viikkoa ennen kuin ne vaihdetaan.\u00bb<\/p>\n\n\n\n

Kirjassa \u00abV\u00e5r folkedrakt\u00bb ja May-Lisbet Myrhaugin v\u00e4it\u00f6skirjassa informantit puhuvat housuista, jotka olivat avonaiset my\u00f6s naisten haaroista. N\u00e4m\u00e4 housut ulottuivat polveen asti, ja niit\u00e4 kutsuttiin nimell\u00e4 f\u00e1lttetbuvssat.<\/p>\n\n\n\n

Thomassen mainitsee johdannossaan miesten nahkahousut, mutta ei miss\u00e4\u00e4n muualla kuvaile niit\u00e4 tarkemmin. Voimme olettaa, ett\u00e4 ne ovat samanlaisia kuin Guovdageaidnussa ja Karasjokissa k\u00e4ytetyt stihkag\u00e1lssohat, jotka ovat poronnahasta ommellut miesten pellinhousut. Vuonna 1871 Lyngenin sheriffi Oxaas kertoi, ett\u00e4 nahkavaatteisiin k\u00e4ytettiin ensisijaisesti vuohennahkaa ja ett\u00e4 poronnahkoja ostettiin my\u00f6s siirtolaisheimoilta.<\/p>\n\n\n\n

Vanun ja nahan tuotanto<\/h2>\n\n\n\n

Vaatteiden ja vaatteiden leikkaamisen teki se, joka siihen pystyi, usein joku talon ulkopuolinen henkil\u00f6. Jopa vaikeimmat ompelut saattoivat tehd\u00e4 muut. Esimerkiksi lehm\u00e4nnahkojen ompeleminen vedenpit\u00e4v\u00e4ksi oli taidokasta. Peder A. Mikalsen kirjoittaa (1896-98), ett\u00e4<\/p>\n\n\n\n

\u00abKotiv\u00e4en vaatteet ompelee koti\u00e4iti tai jopa tytt\u00e4ret, kun j\u00e4lkimm\u00e4iset ovat saaneet siihen koulutusta; viime aikoina on kuitenkin varsinkin nuorison kohdalla lopetettu paljon kotiompelua, vaan vaatteet l\u00e4hetet\u00e4\u00e4n r\u00e4\u00e4t\u00e4leille, jotta saadaan aitoa norjalaista mallia, jota nuoret kaipaavat.\u00bb<\/p>\n\n\n\n

Ihmiset kutoivat itse vanua nelivarsi-kangaspuilla, kun heill\u00e4 oli k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4\u00e4n villaa, ja kehr\u00e4siv\u00e4t langan itse. V\u00e4ri oli yleens\u00e4 luonnollinen harmaa, mutta vanua voitiin my\u00f6s v\u00e4rj\u00e4t\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Vanu piti tampata. Thomassen kertoo, ett\u00e4 suuret vanupalat laitettiin pohjattomaan tynnyriin. Kaksi ihmist\u00e4, yksi kummaltakin puolelta, makasi jalat vastakkain ja tamppasi vanua jaloillaan. Mikalsen kertoo, ett\u00e4 sein\u00e4\u00e4n ripustettiin loukku siten, ett\u00e4 se muodosti 20\u00b0:n kulman sein\u00e4\u00e4n n\u00e4hden. Kaksi alusvaatteisiin pukeutunutta tytt\u00f6\u00e4 tamppasi makaamalla samalla tavalla kuin edell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kuten alusvaatteita ja s\u00e4\u00e4rystimi\u00e4 koskevassa jaksossa mainittiin, kudottiin kuitenkin my\u00f6s muunlaisia villavaatteita, joissa lanka v\u00e4rj\u00e4ttiin ennen kutomista, jolloin kudokseen tuli raitoja. My\u00f6s puuvillalankaa oli saatavilla. V\u00e4rj\u00e4ykseen k\u00e4ytettiin sek\u00e4 luonnosta l\u00f6ytyvi\u00e4 kasveja ett\u00e4 ostettuja v\u00e4riaineita (esim. indigoa). Saamelaisalueella on k\u00e4yty paljon kauppaa jo varhaiskeskiajalta l\u00e4htien, ja my\u00f6s kankaita ja ulkomaisia kankaita oli mahdollista hankkia, mutta t\u00e4m\u00e4 koski tietenkin hienoja vaatteita. Maksuv\u00e4linein\u00e4 k\u00e4ytettiin nahkoja, kalaa (pomor-kauppa) ja kalakantoja (Bergeniin). Nord-Troms-museossa Gamslettsamlingassa on paljon n\u00e4ytteit\u00e4 alusvaatteisiin kudotusta kankaasta sek\u00e4 viime vuosisadan lopulta ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n vuosisadan alusta.<\/p>\n\n\n\n

Sheriffi Oxaas kertoo, ett\u00e4 nahkahousut tehtiin vuohen- tai poronnahasta. Thomassen ja Mikalsen selitt\u00e4v\u00e4t, miten nahka nyljettiin ja parkittiin. \"Nahkaan sidottiin k\u00f6ysi, ja se laitettiin mereen tai puroon ja j\u00e4tettiin muutamaksi p\u00e4iv\u00e4ksi. Sen j\u00e4lkeen se j\u00e4tettiin takan l\u00e4helle (talvella lehm\u00e4vajassa), kunnes nahka alkoi haista ja savuta, navaldit. Toinen tapa oli taittaa nahka useita kertoja karvapuoli ulosp\u00e4in ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 se l\u00e4mpim\u00e4\u00e4n paikkaan tai s\u00e4kkiin, kunnes karvat irtoavat. Sitten karvat revittiin irti ja pajunkuori ja vesi keitettiin. Kun kuorivesi oli maidonl\u00e4mp\u00f6ist\u00e4, iho laitettiin veteen, jossa se oli 24 tuntia. T\u00e4m\u00e4 tehtiin 2-4 kertaa, ja joka kerta kuorivesi oli vahvempaa. Iho kuivattiin ja raaputettiin jokaisen kerran v\u00e4liss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Turkikseksi tarkoitettu lampaannahka raaputettiin jiehkulla lihapuolelta, ja se voiteltiin useita kertoja vanhan kalanmaksan, maitohapon ja jauhojen seoksella, mink\u00e4 j\u00e4lkeen se pestiin ja kuivattiin. Kuivausprosessin aikana sit\u00e4 oli hierottava, jotta siit\u00e4 tulisi pehme\u00e4 (Thomassen).<\/p>\n\n\n\n

P\u00e4\u00e4telm\u00e4<\/h2>\n\n\n\n

Miksi etsimme historiallisista l\u00e4hteist\u00e4 tietoa merisaamelaisten puvusta sen sijaan, ett\u00e4 vain suunnittelisimme jotain? \"Mielest\u00e4ni vastaus on siin\u00e4, ett\u00e4 haluamme tiet\u00e4\u00e4 varmasti, ett\u00e4 puku perustuu johonkin, mik\u00e4 on ollut. Meid\u00e4n on s\u00e4ilytett\u00e4v\u00e4 l\u00e4hteist\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4mme erityispiirteet, mutta samalla emme saa ajatella, ett\u00e4 meid\u00e4n neuletakkimme t\u00e4ytyy v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 olla niin paljon erilainen kuin l\u00e4hialueiden neuletakit. Nyky\u00e4\u00e4n ajattelemme kunnittain ja maakunnittain, ja teemme my\u00f6s selv\u00e4n eron vuorisaamelaisten ja merisaamelaisten v\u00e4lill\u00e4, mutta t\u00e4m\u00e4 erottelu on luultavasti enemm\u00e4nkin norjalaistamisprosessin tulos, eik\u00e4 sill\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole paljon merkityst\u00e4 aikaisempiin aikoihin.<\/p>\n\n\n\n

On todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ett\u00e4 muut erot olivat t\u00e4rkeit\u00e4, ja yht\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 oli korostaa saamelaisten v\u00e4list\u00e4 yhteenkuuluvuutta. Edell\u00e4 olen k\u00e4sitellyt merisaamelaisten vaatetusta muilla alueilla, erityisesti Kv\u00e6nangenista Altaan, mutta koska Lyngenill\u00e4 on l\u00e4heinen yhteys Karesuandoon, voi olla yht\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 vertailuja t\u00e4h\u00e4n suuntaan. Syy siihen, miksi en ole tehnyt sit\u00e4 niin laajasti, on se, ett\u00e4 Thomassenin kuvaamat vy\u00f6t n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t olevan samantyyppisi\u00e4 kuin ne, joita k\u00e4ytettiin Kv\u00e6nangenissa ja muissa merisaamelaisalueissa. Se, ett\u00e4 miesten neuletakit oli koristeltu villalangoilla vain alareunaa pitkin ja ett\u00e4 h\u00e4n ei mainitse mit\u00e4\u00e4n siit\u00e4, ett\u00e4 neuletakit olisi koristeltu selk\u00e4puolella, tekee luonnolliseksi verrata Kv\u00e6nangenista Altaan alueeseen. Kuten olemme kuitenkin n\u00e4hneet, monet piirteet olivat samankaltaisia koko t\u00e4ll\u00e4 alueella L\u00e4nsi-Finnmarkista Pohjois-Tromsin kautta Karesuandoon, esimerkiksi naisten komagband, lohttonvuoddagat, naisten hattu, duorran\/gobbagahpir (ei \u00d8ksfjordin it\u00e4puolella), rintakangas ja geahcanb\u00e1ddi.<\/p>\n\n\n\n

Lyngenin rantapuku koostui monista osista. Ei ole realistista ajatella, ett\u00e4 ihmiset k\u00e4ytt\u00e4isiv\u00e4t kaikkia vaatteita sis\u00e4lt\u00e4 ulosp\u00e4in, koska se ei olisi k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 nykyp\u00e4iv\u00e4n el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme. Talomme ovat liian l\u00e4mpimi\u00e4, viet\u00e4mme liikaa aikaa sis\u00e4tiloissa, ja kun olemme tottuneet l\u00e4nsimaisiin, nykyaikaisiin vaatteisiin, saamelaisten pukeutuminen tuntuu hankalalta. Saamelaispuvulla on erilainen funktio kuin ennen. Haluamme k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 juhlavaatteena tai erityistilaisuuksissa, emme ty\u00f6vaatteena. Uskon, ett\u00e4 ihmiset k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t ensisijaisesti villatakkia, jossa on vy\u00f6 ja rintakangas tai silkkihuivi. Seuraavaksi tulee takki, jossa on nauha ja hattu. Nuoret alueilla, joilla on katkeamaton koftaperinne, eiv\u00e4t k\u00e4yt\u00e4 hattuja kovinkaan paljon, ja meid\u00e4n on oletettava, ett\u00e4 n\u00e4in tapahtuu my\u00f6s t\u00e4\u00e4ll\u00e4 meid\u00e4n alueellamme, vaikka, kuten sanoin, hattu on selvin merkki maantieteellisest\u00e4 kuulumisesta ja se on my\u00f6s ollut hyvin t\u00e4rke\u00e4 osa vaatetusta.<\/p>\n\n\n\n

Ei liene realistista odottaa, ett\u00e4 dorkeja k\u00e4ytett\u00e4isiin uudelleen. Naisten osalta t\u00e4m\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 he menett\u00e4v\u00e4t kauluksen, joka oli koristeltu variksenk\u00e4rjill\u00e4. Ilman alla olevaa dorkaa neuletakki on suunniteltava hieman eri tavalla kuin ennen, jotta se olisi sopiva k\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Haluamme my\u00f6s, ett\u00e4 vaatteista tulee aiempaa istuvampia. T\u00e4llaista villatakin modernisointia on tapahtunut kaikkialla siell\u00e4, miss\u00e4 villatakki on ollut jatkuvassa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n asti. N\u00e4ill\u00e4 alueilla neuletakin kehitykseen ovat vaikuttaneet my\u00f6s uusien materiaalien saatavuus, paremmat neuvot, ompelukoneen tulo ja mahdollisuus ostaa kangasta, koneella tehtyj\u00e4 nauhoja jne. sek\u00e4 se, ett\u00e4 neuletakki on muuttunut muiden vaatteiden (dorkan ja muiden neuletakkien) p\u00e4\u00e4lle puettavasta p\u00e4\u00e4llysvaatteesta ja arkivaatteesta sis\u00e4tiloissa k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4ksi vaatteeksi ja rahanarvoiseksi vaatteeksi.<\/p>\n\n\n\n

Henkil\u00f6kohtaiset vaihtelut villatakin koristeluissa alueilla, joilla villatakki on ollut jatkuvassa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, ovat yleens\u00e4 v\u00e4hentyneet ajan my\u00f6t\u00e4. T\u00e4m\u00e4 saattaa johtua osittain siit\u00e4, ett\u00e4 neuletakit ompelevat yh\u00e4 useammin erikoistuneet neuletakkien ompelijat, ja uudet neuletakkien ompelijat oppivat taidon kursseilla. Poikkeuksena on Guovdageaidnu, jossa suurin osa neuletakeista ommellaan edelleen perhekohtaisesti, ja neuletakit ovat my\u00f6s hyvin yksil\u00f6llisesti koristeltuja. Neuletakista on my\u00f6s useita eri versioita, arki-, kes\u00e4- ja juhlapukeutumiseen. Niill\u00e4 on kuitenkin yhteinen piirre, jonka ansiosta Guovdageaidnuukofta on aina tunnistettavissa.<\/p>\n\n\n\n

Vanhalla Lyngenin alueella kudontaperinne katkesi ennen vuosisadan vaihdetta. Jos aiot ottaa t\u00e4m\u00e4n perinteen uudelleen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, sinun on my\u00f6s p\u00e4\u00e4tett\u00e4v\u00e4, aloitatko perinteen siell\u00e4, miss\u00e4 se keskeytyi, eli yrit\u00e4tk\u00f6 luoda vaatteet uudelleen sellaisina kuin ne olivat 1800-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4, vai menetk\u00f6 kauemmas taaksep\u00e4in ja etsitk\u00f6 jotain \u00abalkuper\u00e4isemp\u00e4\u00e4\u00bb. T\u00e4m\u00e4 her\u00e4tt\u00e4\u00e4 uusia kysymyksi\u00e4, varsinkin koska meill\u00e4 ei ole silloin juuri lainkaan tarkkoja l\u00e4hteit\u00e4 ja koska meid\u00e4n on my\u00f6s ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 saamelaisvaatteet eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 muutu \u00absaamelaisemmiksi\u00bb vain siksi, ett\u00e4 menemme kauemmas ajassa taaksep\u00e4in. Vaatteet ovat muuttuneet jatkuvasti. Ensimm\u00e4isiss\u00e4 saamelaisista kertovissa kirjallisissa l\u00e4hteiss\u00e4, jotka ovat per\u00e4isin Kristuksen syntym\u00e4n j\u00e4lkeisilt\u00e4 vuosisadoilta, kerrotaan, ett\u00e4 saamelaiset olivat pukeutuneet nahkaan p\u00e4\u00e4st\u00e4 varpaisiin. Se, mit\u00e4 nyt yhdist\u00e4mme saamelaisiin vaatteisiin, on tulosta muista kulttuureista lainatuista uusista ideoista ja siit\u00e4, mik\u00e4 oli saamelaisten n\u00e4k\u00f6kulmasta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 ja mit\u00e4 pidettiin kauniina.<\/p>\n\n\n\n

Toinen kysymys on se, kuinka historiallisesti korrekti sinun pit\u00e4isi olla, vai pit\u00e4isik\u00f6 sinun luoda vapaampi muotoilu, joka on saanut vaikutteita siit\u00e4, mist\u00e4 pid\u00e4t l\u00e4hdemateriaalissa. \u00abKannatan \u00bbhistoriallisesti oikeaa' linjaa, mutta my\u00f6s siin\u00e4 on sallittava variaatioita. Kaikkia yksityiskohtia ei l\u00f6ydy l\u00e4hdemateriaalista, ja meid\u00e4n on oletettava, etteiv\u00e4t kaikki ole tehneet kaikkea samalla tavalla my\u00f6sk\u00e4\u00e4n aiemmin.<\/p>\n\n\n\n

Mit\u00e4 ikin\u00e4 sovitaankin, jos sovitaan, muotoilussa, sisustuksessa ja v\u00e4reiss\u00e4 on luultavasti edelleen henkil\u00f6kohtaisia vaihteluita, joille pit\u00e4isi olla tilaa. Keskustelu siit\u00e4, kuinka paljon vaihtelua voidaan \u00absallia\u00bb ja kutsua sit\u00e4 edelleen Lyngen-neuletakiksi, ei varmaan koskaan lopu, ja t\u00e4m\u00e4 koskee my\u00f6s alueita, joilla neuletakki on ollut jatkuvassa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. K\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olevat puvut voivat aina kehitty\u00e4 kankaan k\u00e4yt\u00f6n, koristelun tai leikkauksen yksityiskohtien suunnittelun osalta. Nuoret tekev\u00e4t usein jotain erilaista kuin vanhempi sukupolvi, ja vaihtelee, halutaanko omaksua uusia muotivirtauksia vai palataanko vanhempaan l\u00e4hdemateriaaliin. T\u00e4m\u00e4 on osa el\u00e4v\u00e4\u00e4 pukuperinnett\u00e4, eik\u00e4 vain sallittua kansallispukua. Toivottavasti t\u00e4ss\u00e4 kirjasessa tutustutaan l\u00e4hdemateriaaliin siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 saadaan k\u00e4sitys siit\u00e4, mitk\u00e4 muunnelmat ovat luonnollisia.<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

G\u00e1ivuona S\u00e1mesearvi (G\u00e1ivuona NSR) vastasi Lyngenkoftan j\u00e4lleenrakentamisesta. Vuonna 1995 l\u00e4hdeaineisto julkaistiin kirjasessa. Vihko on nyt loppuunmyyty, joten julkaisemme tekstin verkossa.<\/p>","protected":false},"author":2,"featured_media":1655,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[14],"tags":[],"class_list":["post-1654","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-sjosamene"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/nordligefolk.no\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1654","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/nordligefolk.no\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/nordligefolk.no\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/nordligefolk.no\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/nordligefolk.no\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1654"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/nordligefolk.no\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1654\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1656,"href":"https:\/\/nordligefolk.no\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1654\/revisions\/1656"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/nordligefolk.no\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/1655"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/nordligefolk.no\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1654"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/nordligefolk.no\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1654"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/nordligefolk.no\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1654"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}