{"id":1647,"date":"2017-03-22T18:45:00","date_gmt":"2017-03-22T18:45:00","guid":{"rendered":"https:\/\/nordligefolk.no\/?p=1647"},"modified":"2026-02-06T20:18:45","modified_gmt":"2026-02-06T20:18:45","slug":"komager-gammagat","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/nordligefolk.no\/fi\/komager-gammagat\/","title":{"rendered":"Komager \/ g\u00e1mmagat"},"content":{"rendered":"

Komager - g\u00e1mmagat<\/em> oli t\u00e4rkein perinteinen jalkine Pohjois-Tromsissa aina 1950-luvulle asti. Kun kumisaappaat ja -keng\u00e4t ottivat vallan, katosi my\u00f6s osaaminen koomaompelusta.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Komager on villasukkien j\u00e4lkeen se osa perinteist\u00e4 saamelaispukua, joka on ollut k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 pisimp\u00e4\u00e4n. Viel\u00e4 1950-luvulle asti oli tavallista n\u00e4hd\u00e4 ihmisi\u00e4, joilla oli komagerit yll\u00e4\u00e4n. Erityisen tavallista oli n\u00e4hd\u00e4 komageria ty\u00f6ss\u00e4 tai kouluik\u00e4isill\u00e4 lapsilla.<\/p>\n\n\n\n

Kaikki eiv\u00e4t ommelleet komageja itse, mutta kyliss\u00e4 oli komagiompelijoita, ja joitakin heist\u00e4 pidettiin eritt\u00e4in taitavina. Komagin ompelu oli aiemmin t\u00e4rke\u00e4 tulonl\u00e4hde duodjin harjoittajille.<\/p>\n\n\n\n

Itseriittoinen nahanvalmistus<\/strong><\/h5>\n\n\n\n

Useimmilla Pohjois-Tromsin asukkailla oli maatiloja, joten he olivat omavaraisia nahan suhteen. Lehm\u00e4n-, h\u00e4r\u00e4n- tai makkarannahkoja ja joskus hylkeennahkoja k\u00e4ytettiin lehm\u00e4n-, h\u00e4r\u00e4n- tai makkarannahkoihin. Jos haluttiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 poronnahkoja, ne oli hankittava poromiehilt\u00e4, samoin kuin langan j\u00e4nteet. T\u00e4m\u00e4 ostettiin, kun poromiehet muuttivat rannikolle, tai markkinoilta, kuten Skibotnista.<\/p>\n\n\n\n

Lehm\u00e4n- tai h\u00e4r\u00e4nnahkaa k\u00e4ytettiin lehm\u00e4npohjaan, vuo\u0111\u0111u. Kahden tai kolmen vuoden ik\u00e4isen sonnin nahka oli parasta. Vasikannahkaa k\u00e4ytettiin mieluummin lasten koomiin, koska sen oletettiin olevan pehme\u00e4mpi. Vy\u00f6nauhoihin k\u00e4ytettiin saukin tai poron nahkoja, ja lopulta my\u00f6s vuohen nahkoja.<\/p>\n\n\n\n

\"Komager
Komager \/ g\u00e1mmagat. Kuva: D\u00c1G<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
Pitk\u00e4 prosessi, joka seuraa vuodenaikoja<\/strong><\/h5>\n\n\n\n

Naiset tekiv\u00e4t nahan parkitsemista ja komagin ompelua. Lehm\u00e4nnahkojen valmistaminen on pitk\u00e4 prosessi, ja ty\u00f6 seurasi vuodenaikoja. Syksyll\u00e4 el\u00e4imet teurastettiin ja nahat valmisteltiin. K\u00e4ytett\u00e4v\u00e4ksi tarkoitettu el\u00e4in nyljettiin erityisen huolellisesti. Alkukes\u00e4st\u00e4 nahat levitettiin kuivattamista varten, ja kuori ker\u00e4ttiin ja kuivattiin. Nahkojen kuorinta, kuoren poisto ja kuivaus kesti usein koko kes\u00e4n. My\u00f6h\u00e4\u00e4n syksyll\u00e4, ennen joulua, lehm\u00e4nnahat ommeltiin. Nyky\u00e4\u00e4n ompelussa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n yleens\u00e4 vahattua pellavalankaa, mutta ennen k\u00e4ytettiin poronj\u00e4nteit\u00e4. Valmiit komagat voideltiin tervan ja kalanmaksa\u00f6ljyn seoksella, jotta ne olisivat vedenpit\u00e4vi\u00e4, jotta parkitusprosessi saatiin p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen. Juuri voidellut lehm\u00e4nnahat kest\u00e4v\u00e4t kaikenlaista s\u00e4\u00e4t\u00e4, ja siksi ne olivat erinomaisia jalkineita rannikkoalueilla, joissa ilmasto oli kostea sek\u00e4 kes\u00e4ll\u00e4 ett\u00e4 talvella.<\/p>\n\n\n\n

\n

Nyky\u00e4\u00e4n k\u00e4yt\u00e4mme niit\u00e4 vain hienoihin vaatteisiin, mutta aiemmin ne olivat k\u00f6yh\u00e4n miehen keng\u00e4t, eik\u00e4 meill\u00e4 ollut muuta.<\/strong><\/em><\/p>\n\n\n\n

Oliva Nilsen, Manndalen<\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n

Miesten lehm\u00e4nnahat valmistettiin parhaista materiaaleista, koska niit\u00e4 k\u00e4ytettiin paljon ty\u00f6paikalla ja niiden piti kest\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n. Naisten ja lasten lehm\u00e4nnahat ommeltiin hieman ohuemmasta nahasta.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4ytetty sennahein\u00e4ll\u00e4<\/strong><\/h5>\n\n\n\n

Jotta l\u00e4mp\u00f6 pysyisi galossissa, ne on t\u00e4ytetty sennahein\u00e4ll\u00e4. Kuivattu ja hakattu sennanruoho toimii eristyksen osalta samalla tavalla kuin villa, ja se pit\u00e4\u00e4 jalat kuivina ja l\u00e4mpimin\u00e4. Ruoho leikattiin loppukes\u00e4ll\u00e4 ja varastoitiin s\u00e4kkeihin talven ajaksi. Ruoho piti kylv\u00e4\u00e4 joka aamu, ja illalla ruoho otettiin taas ulos kuivattavaksi.<\/p>\n\n\n\n

\n

Komagen pukemista kutsuttiin \u010col\u010detiksi. Jos henkil\u00f6 oli laittanut komagin nauhat siististi, sanottiin don leat \u010dol\u010d\u010das!<\/em><\/strong><\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n

Komagit kiinnitet\u00e4\u00e4n kudotuilla tai punotuilla komaginauhoilla. Perinteisesti nauhan v\u00e4ri kertoi jotain henkil\u00f6st\u00e4, mik\u00e4 vaihteli paikasta toiseen. Nyky\u00e4\u00e4n moniv\u00e4riset nauhat ovat yleisempi\u00e4. Komagien ja nauhojen oikeaoppinen pukeminen oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4, koska niiden oli n\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 hyv\u00e4lt\u00e4 ja koska niiden oli my\u00f6s istuttava hyvin jalkaan, jotta vesi ja lumi eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4sisi sis\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Harry Solhaug puhuu koomaruohosta, sennaruohosta ja koomaruohon muurauksesta, Eirin Rosenengin haastattelemana ja kuvaamana.<\/strong>  www.eirinroseneng.com<\/a><\/p>\n\n\n\n