Sámi soga lávlla hyväksyttiin saamelaisten kansallislauluksi Åren saamelaiskonferenssissa vuonna 1986. Teksti on Isak Saban runo, joka on kirjoitettu ja julkaistu Sagai Muittalægja -lehdessä vuonna 1906. Arne Sørli on säveltänyt runon.
Sámi soga lávlla
Guhkkin davvin Dávggáid vuolde
sabmá suolggaid Sámieatnan.
Duottar leabbá duoddar duohkin,
jávri seabbá jávrri lahka.
Čohkat čilggiin, čorut čearuin
allánaddet almmi vuostái.
Šávvet jogat, šuvvet vuovddit,
cáhket ceakko stállenjárggat
máraideaddji mearaide.
Dálvit dáppe buolašbiekkat,
muohtaborggat meariheamit.
Sámesohka sieluin mielain
eahccá datte eatnamiiddis:
Mátkkálažžii mánoheabit,
giđđudeaddji guovssahasat, -
ruoškkas, ruovggas rođuin gullo,
juhca jávrriin, jalgadasain,
geresskálla máđiid miel.
Ja go geassebeaivváš gollut
mehciid, mearaid, mearragáttiid,
golli viimeinen guollebivdit
suilot mearain, suilot jávrriin.
Gollin čuvget čáhcelottit,
silban šovvot sámedeanut,
šelgot čuoimmit, šleđgot áirrut,
luitet albmát lávllodemiin
geavgŋáid, guoikkaid, goatniliid.
Sámeeatnan sohkagoddi
dat leat gierdan doddjokeahttá
godde čuđiid, garrugávppiid,
viehkes vearre-vearroválddiid.
Dearvva dutnje, sitkes sohka!
Dearvva dutnje, ráfi ruohtas!
Eai leat doarut dorrojuvvon,
eai leat vieljain varat vardán
sámi siivo soga sis.
Máttarádját mis leat dovle
vuoitán vearredahkkiid badjel.
Vuostálastot, vieljat, miige
sitkatvuođain soardiideamet!
Beaivvi bártniid nana nálli!
Eai du vuoitte vašálaččat,
jos fal gáhttet gollegielat,
muittát máttarmáttuid sáni:
Sámieatnan sámiide!
Saamelaisten laulu
Kaukana pohjoisessa Ison kyykäärmeen alla
Saamelaisten maa on hitaasti nousussa:
Laajuus laajuuden takana ulottuu,
merta merellä niin kauas kuin silmä kantaa.
Rinteet, kukkulat, kapeat rotkot
nousee kohti taivasta.
Joet pauhaavat, metsät kuohuvat,
teräksenharmaa, jyrkkä vuoristovyöhyke ampuu.
villiä merta vastaan.
Talviaika myrskyineen ja kylmyyksineen,
lumihiutale ilman mittaa.
Saamelaiset kuolivat sydämeen
jotka ovat yhteydessä kotiinsa ja ammattiinsa.
Matkailijalle kuu loistaa,
Revontulet välkkyvät, tähdet tuikkivat.
Porojen murahdukset kuuluvat tiheikön läpi,
sizzle ja fizzle merestä ja tasangolta,
kelkkailun melu talviteitä pitkin.
Ja kun kesäaurinko paistaa
vuoret ja metsät, meret ja rannat,
kalastajat kullanhohtoisissa keinuissa,
keinut merellä ja järvellä.
Kultainen kimalteleva vesilintu
ja kuin hopeaa suuret joet.
Tolpat kimaltelevat, suonet kimaltelevat,
Ihmiset vaaran laulun alla
still-joet, kosket ja vesiputoukset.
Saamelaisten sukujuuret ja heimo
kestänyt on ja kestänyt niin monia
riehuminen, karkotuskaupat,
röyhkeät väärennetyt veronkiertäjät.
Eläköön teille, sitkeä saamelaisheimo!
Terve, rauhan juuri ja liekki!
Taisteluja ei koskaan käydä,
veljen veri ei ole koskaan juossut
hiljaisessa saamelaisyhteisössä.
Isämme ovat ennen voittaneet
niiden yli, jotka tekivät väärin.
Vastustakaamme myös, veljet,
ne, jotka haluavat alistaa meidät!
Auringon poikien sitkeä jälkeläinen!
Sinua ei koskaan voiteta
kultaisesta kielestäsi, jota vartioit,
muistakaa isienne puhe:
Saamelaisten maa saamelaisille
