Sodan jälkeinen jälleenrakennus oli hyvä tilaisuus saada Manndalenin asukkaat harjoittamaan maataloutta norjalaisten standardien mukaisesti. Nuori, vastavalmistunut maanmittari lähetettiin kylään selvittämään kiinteistöjen tilannetta. Jo muutaman päivän kuluttua Manndalingenin raivokas kulkue ajoi maanmittarin pois kylästä.
Toisen maailmansodan jälkeinen jälleenrakennus oli loistava tilaisuus korvata vanha maanjakojärjestelmä. Kylään lähetettiinkin maanmittari, jonka tehtävänä oli säännönmukaistaa kiinteistöt. Manndalenin asukkaat eivät ottaneet tätä myönteisesti vastaan. Lyhyen ajan kuluttua työ keskeytettiin, kun suuri joukko manndalenilaisia ajoi maanmittaria takaa veitsien, keppien ja murhauhkausten kera.
Katsastusmies ohjattiin Samuelsbergiin, jossa häntä odotti vene. Siellä hänet niputettiin veneeseen, ja hän joutui maksamaan matkan Lyngseidetiin.
Aseistettu poliisisaattue
Katsastusmies ei luovuttanut ja palasi myöhemmin kylään poliisisaattueessa. Työ kuitenkin keskeytettiin, kun maanmittarin pomo antoi uudet ohjeet, joiden mukaan mittauksia saa tehdä vain maanomistajien suostumuksella. Harva antoi suostumuksensa, työ peruttiin ja palstat saivat jäädä.
Manndalen on yksi niistä harvoista paikkakunnista, joissa on vielä käytössä vanhoja sekaviljelytiloja. Tilat koostuvat kolmesta tai useammasta lohkosta, jotka ovat hajallaan ympäri laaksoa. Alkuperäisenä ajatuksena oli, että jokaisella olisi oltava käytössään erityyppistä maata eri tarpeisiin. Perinnönjaon myötä tilat on jaettu yhä pienempiin yksiköihin. Manndalenin kiinteistömaisema on siksi monimutkainen ja vaihteleva.
Kuuntele maanmittari Tor Hovetin tarina radiohaastattelussa vuodelta 1982, Norjan kansalliskirjasto.
