Kvensin puvun kehittäminen alkoi vuonna 1995 taiteilija Jens Starkin idean pohjalta. Vuonna 2001 Kvenin puku valmistui, ja nykyään se on Kvensin tärkeä identiteettimerkki.
Taiteilija Jens Stark Kvænangenista oli sitä mieltä, että kveeneillä pitäisi olla oma pukunsa, kuten kaikilla muillakin. Näin alkoi työ luoda puku, joka säilyttäisi kvenien perinteet ja sopisi samalla nyky-yhteiskuntaan. Erillinen kven-puku vahvistaisi väestön identiteettiä sekä sisäisesti että yhteiskunnassa.
Työryhmään kuuluivat Målselvin käsityö- ja pienteollisuuden osaamiskeskus ja Norjan Kvens-yhdistys.
Kvensillä ei ollut yleispätevää pukua, jota olisi voitu käyttää mallina. Siksi puku on rekonstruktio, joka perustuu kirjallisiin kuvauksiin, valokuviin ja muuhun vuosien 1880-1920 aineistoon. Tuloksena on puku, joka perustuu suomalaiseen pukuperinteeseen, mutta on saanut vaikutteita myös saamelaisesta ja norjalaisesta vaatetusperinteestä. Näin puku kuvastaa sitä perinteiden sekoitusta, josta kven-kulttuuri koostuu.
”Puvulle on ominaista, että se juontaa juurensa suomalaiseen pukuperinteeseen, sillä on yhteisiä elementtejä saamelaisen ja kvenin pukuperinteen kanssa ja se on sovitettu moderniin norjalaiseen pukuperinteeseen. Tässä mielessä se on esimerkki siitä, miten identiteetti syntyy vuorovaikutuksessa muiden ryhmien kanssa.”
Aarekol, Lena 2008. “Om å kle seg kvensk”, Ottar nr 1, Tromssa.
Naisten puku asusteineen
Puku koostuu takista, alushameesta, liivistä, paidasta, esiliinasta, huivista, hatusta, laukusta, jalkineista ja hopeasta. Takki ja liivi ovat saaneet inspiraationsa pohjoissuomalaisesta vaatetuksesta. Kangas on käsinkudottua ja siinä on sinisiä, keltaisia, punaisia ja vihreitä raitoja.
Paita, esiliina ja hattu ovat kaikki valkoisia, ja ne on ommeltu puoliksi pellavasta, jossa on valkoiset kirjailut. Inspiraatio on peräisin Torne-laaksosta peräisin olevasta hatusta.
Laukku on tehty poronnahasta, ja sen kolmion muoto muistuttaa lehmän vatsan muotoa. Silkkihuivit ovat yleisiä naisille ja miehille. Niiden värin ja kuvion valitset itse. Naisten huiveissa on oltava hapsut.
Korut ovat saaneet inspiraationsa arkeologisista löydöistä Maursundista Pohjois-Tromsista. Korujen ristinmuodot viittaavat Kvensin läheiseen suhteeseen kristinuskoon ja laestadiolaisuuteen.
Puvun jalkineet ovat bunad-kengät tai komagerit,
Miesten puku asusteineen
Miesten puvun pohjaksi oli vaikea löytää omaleimaisia pukuelementtejä, minkä vuoksi malli on mukautettu naisten pukuun.
Miesten puku koostuu paidasta, liivistä, takista, housuista, kaulaliinasta, vyöstä, jalkineista, hopeasta ja tuppeen puukosta.
Takki on ommeltu valkoisesta villasta, ja sille on annettu villatakkia muistuttava muoto. Housut on valmistettu mustasta villakankaasta. Vyö on poronnahkaa, jossa on hopeinen solki. Päähineenä on valkoinen villainen päähine. Tämä perustuu 1800-luvulla tehtyyn litografiaan, jossa kaksi miestä metsästää oravia tällaisella hatulla.
Miesten puvussa on hopeiset kaulanapit ja kalvosinnapit. Inspiraatio on peräisin Pohjois-Tromsista löydetystä kaulakorusta. Korun riipus, joka on ajoitettu 1100-luvun loppupuolelle, on kirveen muotoinen, ja sen uskotaan olevan peräisin Suomesta tai Venäjältä.
Kiitos sinulle, isä
«Kiitos sinulle, isä» on kuvapeli, joka käsittelee Kven-pukua identiteetin merkkinä. Tutustumme Kristin Haslund Saloon Nordreisasta, hänen isäänsä Steinar Saloon ja heidän kven-juuriinsa Manndalenista Kåfjordin kunnasta.
